Kolmistaan

Ohi-kesä?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Tajusin tuossa muutama päivä sitten, että meillä on jo toinen eriskummallinen kesä peräjälkeen. Viime kesä tuntui monella tapaa ohi-kesälle, koska raskaus verotti niin paljon voimia ja sairaalassa käytiin jatkuvasti erilaisissa kontrolleissa. (Kaksosraskaudessa, varsinkin identtisessä, pidetään todella hyvää huolta. Ultraakin on puolen välin jälkeen liki viikoittain.)

Nyt taas tämä kesä tuntuu helteistä ja kesäsateista huolimatta silti vähän erilaiselle kuin millaiseksi olen kesän tottunut näkemään. Suurin syy siihen ei ole vauvat, vaan koronakevät. Koko kevään sitä mietti, mitenhän kesä koronan kanssa menee. Että saako nähdä sukulaisia mökillä tai tanssia festareilla. Vaikka festareita ja Särkänniemen varausjärjestelmää lukuun ottamatta kaikki onkin normaalisti, tuntuu, ettei kuitenkaan ole. Oma pääkoppa ei ole pysynyt muutoksessa mukana. Mulla on ainakin sellainen olo, että vähän vielä himmaillaan. Ollaan pienemmin, pienemmillä suunnitelmilla.

Toki mun ja koko meidän perheen olemiseen vaikuttaa hirveästi se, että tämä kesä-heinäkuu on sellaista odottelun aikaa. Meillä on edessä ihan kreisi muutosten syksy, joten kaikki, mitä nyt tehdään, petaa jotenkin syksyä.

Meidänhän piti elää kaksosvauvavuosi rauhallisesti, ilman muutoksia tai muuttoja. Mutta niinpä ne asiat vaan menee, miten menee. Ja edessä on hirveästi ihanaa ja odotettua, mutta myös paljon hommaa, opettelua ja järjestelyä.

Alkoi melkein hirvittää, kun tajusin, että elo-syyskuussa meidän perheessä on edessä:

  • remppa (jota ei kyllä, onneksi, itse tehdä)
  • pakkaaminen ja muutto ja kaikki siihen liittyvä säätö, eli pari päällekkäistä sähkösopparia, kotivakuutusta jne
  • uuden kaman haaliminen, ostaminen ja vanhan maalaaminen. Veikkaan, että tämä koti on keskeneräinen vielä todella kauan.
  • esikoisen nelosluokan aloitus
  •  miehen palaaminen etätyökevään ja -kesän ja kesäloman jälkeen ihan oikeasti työpaikalle
  • pienten tyttöjen elämän mullistuminen, kun he saavat kotiin hoitajan kolmeksi päiväksi viikoksi (josta tulikin mieleen, että voihan perhana, kun sitä paperisotaa ja kaiken maailman säätöä on myös alettava viedä eteenpäin, jotta saadaan kuntalisät ja kelan päätökset yms)
  • mun uudet työt. Juurikin ne, joita hoidan vuoden verran 50% työajalla ja sitten siitä eteenpäin 100% työajalla. Osaatteko arvata, mitä mä alan tehdä? Vinkki vitonen: Se on palkkatyö, ei liity tähän yrittäjän arkeen.
  •  yrittäjäelämän ja blogin uudet tuulet. Tämä on vielä hetken salaista.
  • ai niin. Mähän päätin myös tehdä Instagramiin uuden tilin. Vanhan lisäksi, tietysti. Ettei vaan hommat lopu. Osaatteko arvata uuden tilin teeman?
  • Ja joo. Ollaan Emmin kanssa herätty korona-unesta ja podcastiakin aletaan tehdä vähän aktiivisemmin. Kahden seuraavan jakson äänitykset perjantaina.
  • mites ne syksyn harrastukset? Omat, esikoisen ja miehen. Ihan varmaan aloitetaan jotain aivan uutta, että olisi takuuvarmasti lisäsäätöä tämän kaiken keskellä.

Silleen. Alan miettiä nyt syksyä ja unohdan, että on vielä kesä. Onneksi esikoinen on fiiliksissä heinäkuun ekasta ja uudesta Koululaisesta. 

-Karoliina-

 

Lue myös

X