Kolmistaan

Kuulumisia

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Heipparallaa iltaan! Takana pari aika erillaista päivää. Pienet tytöt tosiaan sairasti alkuviikon ja keskiviikkona päädyttiin sitten Pihlajalinnan kautta TAYSiin. Koronatestit negaa, kuten arveltiinkin. Tytöillä oli mitä todennäköisemmin kurkunpäätulehdukset. Omppu sai oireisiin adrenaliinia ja kortisonia. Yksi yö nukuttiin sairaalassa ja eilen torstaina tultiin kotiin. Kuten hoitaja sairaalassa sanoi: rankka, mutta nopea tauti. Niin näyttäisi: Tytöt on Mesin vuotavaa nenää lukuunottamatta jo ihan normikunnossa. 

Oma vointi sen sijaa laahaa perässä. Ehkä olette kuulleet jo kyllästymiseen asti unien vähyydestä, mutta kyllä tuollaiset valvotut yöt nuhanenien kanssa vaan syö naista ja miestä. Ehkä, kun taustalla on niin pitkä jakso pienillä unilla, tällaiset parin yön parituntiset unet vaan vie lopullisesti mehut. 

Mä toivon, että tyttöjen voinnissa ei tule takapakkia ja me saadaan tosiaan A:n kanssa pitkään odottamme pari vuorokautta unta ja chillailua. Jos me tarvittiin sitä jo ennen tätä viikkoa, ei tarve ainakaan hävinnyt minnekään viikon tapahtumien edetessä. Ja sitten jos ei saada, ei saada. Sitten pitää vaan purra hammasta.

Mua ihan nauratti tänään, kun yritin purra hammasta ja miettiä, että jos nyt kahdenkeskinen lepo ei onnistu, niin ”tuleehan näitä myöhemminkin”: Sitten tajusin, että eihän tule. (Tässä vaiheessa nauroin itsekseni sekopäisesti ääneen). Elokuussa alkaa remppa ja miehen työt ja syyskuussa puolestaan starttaa oma työt ja moni muu projekti. Hoitajat palaavat lomilta töihin, eikä aikaa ole samalla tavalla kuin kesällä. 

Joten. Jos tässä söisi sitten taas vähän. Edellisestä safkasta kohta 10 tuntia. Unohtuu tässä haipakassa. Niin ja kaipa sitä pitäisi pakatakin lasten tavarat, JOS päästään matkaan. 

-Karoliina-

Lue myös

X