kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 26.07.2020

Lapsilla iso ja pieni ikäero. Plussat ja miinukset.

Teksti
Karoliina Pentikäinen

Meillähän on sellainen tilanne, että meidän perheessä on lapsilla sekä iso ikäero, että pieni. Esikoisen ja pikkusiskojen välillä ikäeroa on 8 vuotta ja 10 kuukautta. Vauvojen välillä ikäeroa on tasan yksi minuutti. Kokemusta on siis tämän vajaan vuoden aikana ehtinyt kertoa molemmista ikäväleistä.

Hassua, miten sitä nuorempana kuvitteli, että elämää voi jotenkin suunnitella paljon paremmin, mitä todellisuudessa voikaan. Mäkin kuvittelin, että saan kolme lasta, kolme tyttöä (okei, se piti paikkansa), sellaisilla 2-3 vuoden ikäeroilla. Mutta mitäs sitten kävikään? Kun F syntyi, yhtäkkiä ajattelin, etten haluakaan kuin yhden lapsen. Ja kun pikku hiljaa aloin toivoa uudelleen isompaa perhettä, olikin tilanteet jo sellaiset, ettei sellainen olisi ollut mahdollista. Pitkään ajattelinkin, että lapsiluku jää yhteen. Ainakin yhteen biologiseen. Ehkä tulevalla puolisolla olisi lapsia ja F saisi sitä kautta sisaruksia. Mutta mitä vielä! Ei ollut lapsia miehellä, mutta kaikkien ylläriksi aloin odottaa kaksosia. Sellaista se elämä on: Odottamatonta ja ihanaa!

Ison ikäeron edut ja haitat:

  • Kun esikoinen oli ollut liki 9 vuota yksin, on toki alussa opettelemista kaikille siinä, miten aika jaetaan nyt muidenkin lasten kanssa. Mä ainakin koin (ja koen välillä vieläkin) syyllisyyttä siitä, ettei F vaan koe, että hänet olisi millään tavalla sivuutettu tässä tilanteessa. Tosin pakko sanoa, että luonto kyllä hoitaa tämän asian ihan itsestään. Koska aikuiset ei voi revetä jatkuvasti sataprosenttisesti kaikille lapsille, tapahtuu sisarusten välinen jakaminen lopulta kuin itsestään. 
  • Ihanaa on se, että F:lle on ehtinyt tulla kasapäin muistoja meidän aikuisten kanssa. Sellaisia, missä aikuiset ovat olleet vain häntä varten tai hänen kanssaan sataprosenttisesti. Me jo nyt muistellaan tosi paljon vaikkapa  sitä, kun A asui Saksassa ja me vierailtiin F:n kanssa siellä. Harmillinen puoli isossa ikäerossa on tietysti se, ettei F:llä ja pikkusiskoilla ole sellaisia sukupolvikokemuksia yhdessä, eikä he muistele aikuisena yhteisiä leikkejä. Muistot, jotka heille syntyy, on erilaisia kun pienemmällä ikäerolla. 
  • Aivan ihana puoli selkeästi isossa isosiskossa ja kahdessa pikkusiskossa on se, miten jo nyt on nähtävissä, kuinka pikkusiskot jumaloivat isosiskoaan. He antavat taputuksia ja lentosuukkoja, jos isosisko soittaa videopuhelun. Ja kun isosisko tulee huoneeseen, ei pienet malta pysyä nahoissaan. Isosiskon huone on myös maaginen paikka, jonne kontataan tuhatta ja sataa, jos ovi jää yhtään auki.
  • F:n kasvaminen isosiskon rooliin on myös sellainen asia, jota ei olisi voinut kuvitella etukäteen. Vaikka muihin kotitöihin saa patistella häntä kovastikin, ei pikkusiskojen hoitamiseen/auttamiseen ikinä. Hän auttaa ihan aina mukisematta, kun pyytää. Pikkusiskojen kanssa F:llä on todella pitkä pinna. Nykyisin ei tarvitse enää erikseen sanoa, että ”älä anna pienen syödä sähköjohtoja” tai muuta vastaavaa. Isosisko tajuaa jo aivan itsekin vaaranpaikat ja sen, miten pieniä käsitellään. 
  • Hoitoapu onkin yksi suurimmista ihmeenaiheista näin isolla ikäerolla. F:stä on aivan konkreettisesti apua meille kotona, mutta myös tyttöjen ollessa muiden hoidettavina. Esimerkiksi mummolassa hoidossa pienillä oli kaikki hyvin, kun isosisko oli samassa tilassa. Kun hän lähti vaikkapa vain vessaan, iski pienille heti vierastusvaihe päälle. Muistan myös yhden hetken, kun vauvat olivat vain muutaman kuukauden ikäisiä. A ei ollut kotona, pienet nukkuivat ja ajattelin mennä suihkuun. Sanoin F:lle, että käy laittamassa tuttia suuhun, jos pienet heräävät. Ja jos se ei auta, tulee sitten sanomaan mulle. No. Kun tulin suihkusta, oli isosisko kantanut heränneet pikkusiskot baby sittereihin olohuoneeseen, laittanut eteen lelut ja kehtolaulut soimaan. Pienet nököttivät tuoleissaan aivan tyytyväisinä. 
  • Aktiviteetit ovat tietysti isolla ikäerolla aivan erilaiset. Juuri mietin, miten me esimerkiksi jatkossa reissataan, jos 1/3 kiinnostaa (varhais)teinien jutut ja 2/3 innostuu Muumimaailmasta. 

 

Pienen ikäeron edut ja haitat:

  • Pienen ikäeron suurin etu näyttäisi jo tässä vaiheessa olevan se, että Ompulla ja Mesillä on aina seuraa toisistaan. He touhuavat rinnakkaisleikkejä, opettelevat sosiaalisia taitoja (ts. riistävät koko ajan leluja ja tutteja toisiltaan) ja ylipäätään möyrivät toistensa kimpussa. Sanotaan, että lapset kykenevät vasta parin vuoden iässä vuorovaikutusleikkiin, mutta vatsasta asti yhdessä kasvaneet leikkivät ihan aidosti jo nyt yhdessä: He jahtaavat toisiaan ”hipassa” (tosin välillä kiinniottaja ja kiinnotettava sekoittuvat) ja kurkkivat kikattaen toisiaan oven takaa. Tyttöjen yhteys on koko ajan, eikä näin ulkopuolisena – edes äitinä – osaa oikein selitää, mitä kaksosten välillä on.
  • Pienellä ikäerolla lapset oppivat jakamaan alusta asti kaiken: tavaran, huomion ja ajan. Tämä on hyvä juttu, mutta vanhemman näkökulmasta välillä myös huono. Olisi ihanaa joskus keskittyä kunnolla vain yhteen lapseen, mutta kaksi tismalleen samanikäistä tarvitsevat usein huomiota täysin samaan aikaan. Ja ainakaan tässä vaiheessa heille ei voi vielä selitää, miksi vaikkapa kipeänä oleva sisarus tarvitsee nyt enemmän huomiota kuin terveempi (tytöthän ovat aina sairastaneet myös yhdessä).
  • Yksi pienen ikäeron haitta on taloudellinen. Kun Omppu ja Mesi tarvitsevat jonkin vaatteen/tavaran, pitää niitä ostaa aina kerralla kaksi. Eikä niitä enää pieneksi jäämisen jälkeen voi kierrättää kenellekään omassa perheessä. 
  • Pienen ikäeron – ja tässä tapauksessa puhun nyt kaksosuudesta – etu omasta näkökulmastani on se, että moni asia menee 2in1-periaatteella. Vaikka kaksosraskaus oli tosi rankka kokemus, eipä enää tarvitse olla raskaana isomman perheen toivossa. Samoin aina enemmän tai vähemmän rankka vauvavuosi hoituu yhdellä kerralla. Tosin tottahan on myös toisaalta se, että on kaksosarki ainakin omasta mielestäni välillä tosi rankkaa jo ihan fyysisestikin. Ihan kaikkea kun on tehtävä tuplasti. 
  • Vauvojen välinen yhteys on ihmeellinen. Kun toisella oli vastasyntyneenä hikka, sai toinenkin hikan heti perään. Myös taitojen oppiminen aivan perätysten tai päällekkäin, on aika maagista. Veikkaan, että mini-ikäero kannustaa heitä oppimaan asioita toisiltaan mallia ottaen. 

Mitä etuja ja haittoja te olette kokeneet isosta/pienestä ikäerosta? Kommentointi ei edelleenkään toimi täällä blogissa, mutta instaan saa vastailla 🙂

-Karoliina-

Alkuperäinen kuva: Noora Näppilä

 

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X