Kolmistaan

Äiti tekee töitä. #mothersinbusiness, osa 2.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Viime viikolla julkaistussa MeNaiset-lehdessä oli mun kolumni, joka käsitteli työntekoa äitinäkökulmasta. Kun lähetin kolumnin toimitukseen, kirosin, kuinka paska teksti olikaan. Olin kirjoittanut suurimman osan kolumnista sairaalassa kännykällä, koska vauvat joutuivat yllättäen sinne kurkunpäätulehduksen vuoksi, ja kolumnin dead line painoi samaan aikaanniskassa. Mutta sellaistahan se töitä tekevän (vauva)äidin arki on aika usein: Harvoin töitä saa tehdä täydellisessä rauhassa. Harvoin voi fiilata töitä loppuun asti. Usein on vaan tehtävä työt rutiinilla, hc-olosuhteissa, ja toivottava, että oma ammattitaito kantaa.

Siksi olikin hauskaa ja ihanaa, kun sellaiset supernaiset kun Tuija Pehkonen ja Laura Arffman nostivat mun kolumnin esille omissa insta storeissaan. Ja sain muutenkin inboxiin ennätysmäärän kolumnia koskevia kommentteja. Tässä taas nähdää, kuinka omaa tekemistään ei voi millään katsoa objektiivisesti.

Kolumnin aiheuttanut keskustelu sai mut taas innostumaan vieläkin enemmän yhdestä lempiaiheistani. Eli siitä, miksi sataprosenttinen kotiäiteily ei sovi kaikille (toisille sopii loistavasti), ja miksi jokaisen perheen pitäisi saada tässäkin asiassa valita oma reittinsä. Koska vaikka kuinka eletään modernissa maailmassa, työssä käyvä pienten lasten äiti saa edelleen paljon kummastelua aikaiseksi. Moni ei tunnu ymmärtävän myöskään sitä, että työ ja sen tekeminen on joskus hyvin monitahoinen asia: Työ voi olla intohimo, josta ei halua luopua missään tilanteessa. Toisaalta äidin tuoma palkka jollekin perheelle voi olla pakko, ei vaihtoehto.

Mä kirjoitin tammikuussa #mothersinbusiness -sarjan ekan osan, ja palaan aiheeseen heti näin kahdeksan kuukauden päästä. Huomaattehan, kuinka nopeasti näin blogimaailmassa voi reagoida uusiin tuuliin?

Mä kyselin tällä viikolla instassa siitä, mitä haluatte kuulla työntekoaiheesta. Mä vastaan tässä ja seuraavissa postauksissa teidän kysymyksiin.

  • Kuinka paljon teet tunteja keskimäärin viikossa? Mikä on tuntunut sopivalle?

Tämä on todella vaikea kysymys. Enkä osaa edes vastata siihen. Itse kirjoittaminen vie kohtalaisen vähän aikaa. Mä olen nopea tekstintuottaja. Sen sijaa ajatukset, jotka siellä taustalla muhii, vie aikaa. Ja niille ei voi laskea työtunteja. Niitä mietin vaunulenkille, yöllä kun herään. Aina. Sen tunnistaa varmasti muutkin luovaa työtä tekevät: tavallaan aivot on koko ajan töissä. Mutta jotta homma pysyy balanssissa ja pakolliset asiat ei kasaannu, on mun pakko työskennellä ainakin sunnuntaisin vähintään se 8-10 tuntia. Siitä on muodostunut mun työpäivä, jonka koko perhe tietää ja jolloin en paljon kotona näy.

 

  • Yrittäjänä olemisen parhaat puolet

Vapaus, vapaus ja vapaus. Kaikesta on vastuussa vain itselleen. Ei tarvitse kysellä lupia yhtään mihinkään. Seisoo itse työnsä takana, määrittelee itse työnsä hinnan. Valitsee ajat, jolloin tekee töitä ja koska on vapaalla.

 

  • Yrittäjänä olemisen huonot puolet

Kukaan ei ole takamiehenä turvaamassa selustaa. Työt on tehtävä synnytyslaitokselta tai lasten ollessa sairaalassa. Kaikki on tehtävä itse ja jos epäonnistuu, voi vaan katsoa peiliin. Yrittäjän talous ei ole koskaan niin vakaa, kun työntekijän.

 

  • Mitä vinkkejä antaisit aloittelevalle yrittäjälle

Aloita, jos mahdollista, ensin kevytyrittäjänä tai osa-aikayrittäjänä. Testaa sillä, olisiko työstäsi oikeasti aidoksi leipätyöksi. Mä tein vuosia sivutyönä kirjoittamista, ennen kun uskalsin alkaa kokopäiväiseksi kirjoittajaksi/sisällöntuottajaksi.

Mieti, onko työ sellainen intohimo, jonka haluat kulkevan mukana 24/7. Yrittäjänä ei ole työaikoja tai päiviä. Olet periaatteessa aina töissä. Sitä tarkoitta yrittäjähenkisyys.

Mieti realistisesti, tuletko toimeen yritykselläsi. Monella yrittäjällä on ihanat aatokset, mutta ei ehkä realistista kuvaa siitä, kuinka saa kuukausittaisen elämiseen tarvittavan rahasumman kasaan. Yrittäjänä on pakko olla business-henkinen. Mä esimerkiksi olen aika kova myymään omaa osaamistani ja tiedän, mikä mun työn arvo on. Plussaa on myös se, että mulla on isot verkostot ja tunnen ihmisiä tämän alan ”molemmilta puolilta”. Sen sijaa olen aivan liian huithapeli laskuttamaan tai tietämään mitään sen tarkemmin raha-asioista. Olen tehnyt tästä syystä vuosia ns. ilmaista työtä. Onneksi mulla on nyt kirjanpitäjä, joka laskuttaa mun puolesta ja pitää huolta siitä, että mä muistan lähettää kuitit.

 

  • Kuinka ison osan kaupallisista yhteistöitä järjestät itse, ja kuinka paljon joku muu?

Suhde on varmaan 50-50. Instaa mä myyn itse suurimmaksi osin, mutta blogia taas enemmän mun mediamyyjät. Omamyymistä taas ehkä 30% on mun itse ehdottomia, eli lähestyn jotain firmaa. Loput taas sellaisia, että firmat on lähestynyt minua.

 

  • Miten paljon on pitänyt tienata, että on elättänyt itsensä ja lapsensa äippärillä? Meillähän on yhteiset rahat miehen kanssa, joten en elätä itseäni ja lapsiani yksin, vaan ollaan yksi yksikkö yhdessä. Mulla ei ole ollut mitään ”tavoitesummaa” – se jo tästä prässistä puuttuisi. Kaupallisia yhteistöitä olen tehnyt sen verran kun jaksan. Blogissa mulla on kuukausiliksa, jota on tosin alennettu äippäloman ajaksi, koska ollaan sovittu, että teen nyt vähemmän postauksia kuin ennen. Työt ja siitä saatavan korvauksen olen yrittänyt pitää sellaisena, että saan ne sunnuntaitöillä hoidettua. Toki joitain poikkeuspäiviä on. Ja ne ilmoitan sitten kelaan.

 

Tässä ekat vastaukset! Jatketaan lisää sunnuntaina.

 

-Karoliina-

 

 

Kuva eilisestä vaunulenkkilookista. Tai ei voi puhua enää lenkki. Kävelin puistoon, jossa aloin kirjoittaa tätä postausta. Melko luksusta, että lapset nukkuivat ilman vaunujen liikettä liki puolitoista tuntia. 

 

-Karoliina-

Lue myös

X