Kolmistaan

Epätehokas muuttoviikonloppu. Ja silti aivan rättipoikki.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Terkut sunnuntaihin. Kirjoitan tätä postausta samalla, kun nukutan pieniä.

Takana on viikonloppu, jona saatiin paljon vähemmän aikaiseksi kuin kuvittelin, että saataisiin. Osasyy oli se, että meiltä puuttuu suurin osa säilyttimistä. Ts. ei ole paikkoja, joihin tavaraa purkaisi.

Toisekseen kaksosarki yllätti taas. Vaikka ollaan opittu meidän arjessa toimimaan ns normaalisti, eikä kaksosarjen työn tuplamäärää ajattele, huomaa, että tällaisista tilanteissa, kun pitäisi tehdä enemmän kuin perusarjessa, kädet ja aika ei vaan riitä.

Mun on pakko tunnustaa, että se turhauttaa mua aika paljon. Olen ihminen, joka on tottunut saamaan aikaan, mutta kun makaan toista päivää Legojen keskellä, kaaoksen seassa, tekisi mieli kiljua. Vaikka me saatiin tällä viikolla apua ystäviltä (ja se oli ihanaa ja parasta!!), olisi pitänyt organisoida tämä muutto ehkä paremmin. Ihan paras tilanne kodin kannalta olisi se, jos voisi iskeä lapsikatraan hoitoon pariksi vuorokaudeksi, ja tehtäisiin miehen kanssa täysiä päiviä, mutta se ei tietenkään ole mahdollista.

Mutta ehkä kaikki tapahtuu ajallaan. Mä ainakin ajattelin nipistää vähän yöunista ja tehdä töitä yötä myöten. Eihän tämä nyt ikuisuutta kestä.

Mulle tuli superonnellinen olo eilen, kun kävelin roskiksilta illalla kotiin. Aurinko paistoi vielä, mutta ilmassa oli syksyn viileys. Varpaat kastui läpsyissä märästä ruohosta. Vaikka en ole koko aikuiselämässäni kaivannut asumaan maantasalle. Olen ihan rakastanut kerrostaloelämää, tuli yhtäkkiä aivan liikuttunut olo. Ihan kun olisin jollain tavalla palannut maalaisjuurilleni, kun kävyt ja hiekka vaan rapisi jalkojeni alla, kun kävelin meidän pihassa. Ei VAIN meidän, mutta pihassa, joka on osaksi meidän. Jossa on grilli, tramppa, komposti, mattotelineet, hiekkalaatikot ja kaikki sellainen, joka maadottaa ihan tavalliseen arkeen. Tuli tunne, että tässä meidän juuri nyt pitääkin olla.

Yksi hauska havainto: Vaikka meidän koti on tällä hetkellä karmea kaaos, on nämä seinät tuntunut alusta asti ihan kodille. Jostain syystä ei ole hetkeäkään ollut tunne, etteikö tämä olisi jo valmiiksi tuttu. Jännä juttu.

-Karoliina-

Lue myös

X