Uusi työ. Ja miten siihen tultiin.

Mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä enemmän olen alkanut luottaa siihen, että kun tekee intuitiolla oikeksi tuntemiaan asioita, on ahkera ja luottaa ennen kaikkea tulevaisuuteen, asiat kyllä aika usein järjestyy. Ja vieläpä järjestyy niin, ettei itse olisi osannut edes käsikirjoittaa tarinaa yhtä hyvin.

Ennen kun mä kerron mun uudesta työstä, mun on pakko kertoa reitti tähän pisteeseen. Sitten ehkä tiedätte paremmin, mitä mä tarkoitan, kun sanon, ettei tarinan alussa voi tietää, miten lopulta käy.

Olen siis äikän ope. Valmistuin maisteriksi 2008, mutta olin aloittanut viisipäiväisenä opena jo syksyllä 2007. Heti, kun opiskelut olivat ohi, hakeuduin töihin City-lehteen. Oli palo kirjoittaa. Sitten sieltä Kaksplussaan tekemään juttuja ja kolumnia. Ja sieltä sai alkunsa myös Kolmistaan-blogi tammikuussa 2011.

Kun blogi alkoi vuosien saatossa kasvaa ensin harrastuksesta sivutyöksi ja sitten ihan toiseksi päätyöksi, alkoi työmäärä olla ihan hurja. Opena sain enemmän vastuuta, työtunteja, viran ja luottamustehtäviä. Burniksen partailla keväällä 2018 päätin, että jättäisin opehommat ja keskittyisin vaan blogiin. Päätös oli helpotus, mutta se pelotti silti. Minusta tuli kokopäiväinen yrittäjä, jolla ei ollut enää kiinteää liksaa, työtervettä, lomia tai turvaa.

Ensin ajattelin, että teen töitä kotona. Sitten aloin kaivata työympäristöä. Mieheni ystävä Valtsu, josta tuli sitten minunkin ystäväni, oli juuri aloittanut H23-nimisessä suunnittelutoimistossa. Kysyin, olisiko siellä vuokrapöytäpaikka minulle. Oli. Mutta mitäs sitten kävikään? Juuri, kun minun piti keskittyä VAIN blogiin, aloinkin yhtäkkiä olla mukana suunnittelutoimiston töissä. Copyna, mutta lopulta kuitenkin enemmänkin jonkin sortin somemarkkinointiammattilaisena. Ikään kuin vahingossa. En voinut olla työntämättä sormiani muutamien asiakkaiden keisseihin. Ja yhtäkkiä mä olinkin perustamassa IG-tilejä, järkkäämässä kuvauksia ja tekemässä somea yrityksille. Samalla tajusin, että tämä homma oli mun juttu. Rakastan somea ja some-markkinointia, ja oli aivan ihanaa olla kerrankin itse sen keskiön ja kuvien ulkopuolella. Luomassa tarinaa muille. Samalla aloin ymmärtää, millaisen markkinoinnillisen tietopankin olin ehtinyt kerätä itselleni niinä vuosina, kun olin tehnyt blogia. Tämänkin – vähän kuin vahingossa. Olin nähnyt ties minkälaista mediamyyjää, markkinointitoimistoa ja projektia, ja aloin ymmärtää, että A) mä tunsin tässä kentässä enemmän kuin puoli Suomea ja B) onnistumiset ja erehdykset olivat opettaneet, mikä toimi. Ja mikä ei.

Ennen raskautta tein töitä enimmäkseen Joutsenelle ja Sidosteelle. Ja sitten kävi, miten kävi. Mua pyydettiin Sidosteen markkinointipäälliköksi. Ja totta kai suostuin! Kuten mieheni joskus heitti läpällä: ”se ei ole SUN perheyritys”. Mutta siltä oli alkanut jo töitä freenä Sidosteelle tehdessä tuntua – omalle. Sidoste oli varastanut paikan mun sydämestä. Oli ollut jo ennen raskautta enemmän kuin vain yksi duunikeikka.

Teille, jotka ette tiedä, mikä Sidoste on, tässä vähän infoa. Sidoste on tamperelainen perheyritys, joka valmistaa sukkia. On valmistanut jo 75 vuotta Tampereella. Moni muistaa Sidosteen retromainoksesta, jossa kaksi terrieriä repivät sukkaa. Eivätkä saa sitä tietysti rikki, koska ”Sidoste-sukka kestää”.

Sukat on Sidosteen päätuote. Se, missä me ollaan ihan parhaita. Jotkut teistä ovat saattaneet nähdä myös Sidoste-asusteita ja paitoja. Kaikki Sidoste-tuotteet pyritään tekemään samaa kestävän kehityksen ajatusta noudattaen kuin sukatkin. Siksi Sidoste-pipot, -huivit ja lapaset neulotaan myös Tampereella, ihan lähellä Sidosteen tehdasta. Paidat ovat puolestaan Pure Waste -laatua.

Yksi syy, miksi musta on ihanaa aloittaa Sidosteella, on juurikin se, että markkinoinnissa ei tarvitse vääntää sontaa konvehdiksi. Vaan koska tuote ja brändi on kaikin tavoin ihan huippu, on ilo rakentaa markkinointia täysin rehelliseltä pohjalta. Viherpesua ei tarvita.

Että sellaista. Nyt mä nautin vielä viikon äitiyslomasta. Hah. Lomasta. Jep jep.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Videot ja kuvat on prokkiksista, jossa olen jo aikaisemmin ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa. Kuvat on ottanut Noora Näppilä ja videon tehnyt Valtteri Auvinen. Allekirjoittanut on toiminut myös jalkamallina. Urakehitys se on tämäkin.

Sidoste-asioihin pääset tutustumaan täältä sidoste.fi. 

-Karoliina-