Kolmistaan

Lastenvaatteista – hinnasta, laadusta ja brändistä

Teksti: Karoliina Pentikäinen
N2032

*kuvassa olevat bodyt saatu aikaisemmin tänä vuonna  Instagram-tililläni olleen Nosh Kids, Kaupallinen yhteistyö -kautta. 

Tosi moni asia mun ajatusmallissa on muuttunut sen myötä, kun musta tuli yhden lapsen äidistä kertarytinällä (kirjaimellisesti) kolmen tyttären äiti. Moni asia, jota olin pitänyt itsestäänselvyytenä, ei enää ollutkaan sitä. On joutunut erilaisten pohdintojen äärelle. Yksi niistä liittyy luonnollisesti rahaan, koska lapset – ne pienet söpöliinit kun ei ole aivan ilmaisia.

Kun meillä oli vain F, oli helppo ostaa lapselle lähestulkoon mitä tahansa vaatteita, mitä halusin. Jotenkin tosi huolettomasti (ja typerästi) heittelin ilmoille ajatuksia siitä, millaisia lastenvaatteita mun mielestä pitää suosia. Tajuamatta yhtään esimerkiksi sellaista taloudellista aspektia, että me kaksi työssäkäyvää aikuista voidaan ilman suurempia tuskia laittaa yhden lapsen vaatekertaan liki satanen.

Nyt kun vaatekertoja tarvitsee kolme lasta, joiden kenenkään välillä ei edes voi kierrättää samoja kledjuja (se vika 9 vuoden ja toisaalta yhden minuutin ikäerossa), on täytynyt alkaa oikeasti pohtia sitä, mitä mä lastenvaatteilta haluan, mihin meillä on varaa, mikä on järkevä vaatesijoitus ja mikä taas huono.

Mä kokosin mun omat ajatukset tähän. Ihan vain meidän tyttöjen ja perheen tarpeiden lähtökohdista. Osuuko niistä mikään yksiin sun ajatusten kanssa.

  • F:llä on todella tarkka oma maku, joka me kaikki jo tiedetään. Jos hän tarvitsee mustat leggarit, ne todellakin kannattaa ostaa kestäviltä kotimaisilta. Meidän ehdottomat lempparit hänen leggareissaan on Nosh Kids ja Papu. Molemmissa hinta käyttökertoihin nähden kohtuullinen (ts.ei yli 40 euroa), malli tyttären kropalle passeli ja ennen kaikkea: Leggarit kestää niin kauan, kun ne mahtuu jalkaan. Ja kierrossa pidempäänkin. Ts. ei tule reikiä ja haalistumia, vaikka pestään ja rumpukuivataan koko ajan. F:llä on tällä hetkellä ehkä viidet leggarit, joita pestään ja kuivataan rummussa joka käyttökerran jälkeen. Ts housut pestään 1-2 kertaa viikossa ja niillä temutaan hyvässä lykyssä ainakin vuoden.
  • F on ehdottomasti se meidän lapsista, jolle kannattaa ostaa kestävää, laatua ja kotimaista. Ensinnäkin hän fanittaa Gugguuta ja Papua, joten nuo vaatteet löytää päälle, koska ne on mieleisiä. Toisekseen isolla tytöllä ei vaatteet sotkeudu enää päivänä aikana, joten yksi vaatekerta vuorokaudessa riittää. Tämä tarkoittaa taas sitä, että vaatteita ei tarvitse määrällisesti olla kauheasti, jos vaan pesee pyykkiä ahkerasti. Ja kerran määrällisesti ei tarvitse olla paljon, voi poikkeuksetta satsata merkkeihin.
  • Gugguun ja Name it:n leggarit on puolestaan parhaat pienille tytöille. He ovat hoikkia, joten monen muun merkin pökät tippuu päältä, jos lahkeenpituus on hyvä. Gugguut on tosin sen verran arvokkaita, että niitä ostan yleensä alennusmyynneistä. Vaikka periaattessa kyllä vastustan alennusmyyntejä, koska ymmärrän, mitä kotimaisena brändinä tekstiilien tekeminen maksaa. Jos halutaan vastuullista, kestävää ja verovaroja Suomeen, sitä ei saa vitosen housuilla. Ja alennusten pitäminen ja asiakkaiden opettaminen niihin on lopun alku. Siksi yritän ostaa ne must-have -jutut ihan omalla hinnalla, jotta yritys voi jatkossakin valmistaa ihania juttuja.
  • Metsola on merkki, jota ostan myös hamstraten alesta. Heidän ribbivaatteet on superhyviä. Pehmeitä, kauniita ja helppo pukea pienten ihmisten päälle, koska joustoa löytyy.
  • Nosh on hinta-laatusuhteelta musta aivan parhaita merkkejä lapsille. Ne ei mene miksikään pesussa. Ei edes rypisty kuivausrummussa, joka on musta aivan ihme. Bodyt ja haalarit ja juuri F:n leggarit on meidän suosikkeja.
  • Ketjuliikkeiden kanssa oloni on ristiriitainen. Mä haluaisin tuoda mahdollisimman paljon mun ostorahoja Suomeen, koska yrittäjänä ja toisaalta kotimaisen yrityksen työntekijänä mun arvostus tämän maan toimijoita kohtaan kasvaa joka päivä. Mutta sitten toisaalta: Pienet tytöt kasvaa (ainakin vielä) aivan samaa tahtia. Toisin sanoen vaatteet jää pieneksi aina aivan samaan aikaan. Ja kun ne jää, pitää kerralla ostaa yleensä useampi vaatekerta (meillä menee päivässä tytöillä 2-3 vaatekertaa). Siksi mä olen ostanut viime aikoina suhteellisen paljon Mesin ja Ompun vaatteita Newbieltä. Siksi, että satasella saa edes jotain (eikä esimerkiksi vain kaksia housuja), ja kyllä siksikin, että nuo vaatteet puhuttelee mun hempukkasilmää tällä hetkellä. Ruusut ja pastellit kolahtaa. Newbiet eivät selvästi ole niin laadukkaita kuin Nosh, Papu, Metsola ja Gugguu, mutta ne on tähän asti kestänyt meillä juuri sen ajan, kun on ollut tarvis. Toisaalta ehkä myös oma vikani, kun olen laittanut röyhelöt ja frillat kuivausrumpuun, vaikkei niin saisi tehdä.  Jälleenmyyntiarvollisesti ne eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä kuin kotimaiset. Sitten mietin myös näin: ketjuliikkeet työllistää Suomessa tosi paljon ihmisiä. Että vaikka brändi itsessään ei olisi kotimainen, auttaa se välillisesti myös kotimaan työllistämiseen.
  • Ulkotamineet. Mun lapsuudenkodissa ei ollut paljon rahaa, kun vanhemmat sai meidät tosi nuorena ja opiskeli vielä meidän lapsuusajan. Mutta sellainen perintö jäi, että ulkovaatteet piti olla parasta laatua. Vaikka mä teen Reiman kanssa yhteistyötä ja osa lasten ulkovaatteista tulee sitä kautta, mä en koskaan voisi ostaa lapsille ulkovaatteita, joissa ei ole veden- ja tuulenpitävyys kunnossa. Ja samoin kengissä sama homma. Ulkoilu on Suomessa välillä niin hc-laji, että ainakaan palelusta ja kastumisesta ei voi jäädä kiinni. Se on asia, josta viimeisenä varmaan vaatteiden osalta tingi.

Mä koen, että on MIELETTÖMÄN UPEAA, että vaikkapa MiniRodini-hypen rinnalle on tullut kotimaisten merkkien hypetys. On upeaa, että kotimaisuus on nyt cool ja kotimaista työtä arvostetaan. Joskus kuitenkin mietin, onko lastenvaatteet myös sellainen aikuisten tapa kohottaa omaa ”brändiään”. Nostaa omaa statusta, koska samalla tavalla kun aikuiset viestii pukeutumisellaan jotain itsestään,viestimme me myös lasten kautta. Ja tämä taas menee mun mielestä joskus vähän yli. Esimerkiksi perheet, jotka ajautuu lastenmerkkivaatteiden vuoksi velkoihin, on mun mielestä tosi surullista. Ja samalla ymmärrettävää: paine on varmasti monille tosi kova. Se on osin meidän vaikuttajienkin vika. Siksi mä haluan tuoda esille myös sen, että vaikka fanitan monia kotimaisia merkkejä, olen valmis maksamaan niistä, niin en silti AINA voi tällä katraalla mennä tuo kärki edellä. Joskus on ostettava ketjuliikkestä, ja sekin on ihan fine. On aika inhimillistä, ettei kaikessa voi jatkuvasti toimia ihanteellisesti.

Ainiin. Kirppikset. Ne olisi loistopaikka hommata lastenvaatteita. Itsellä on kuitenkin tällainen arki, kolme lasta ja kaksi työtä. Kirppistely vie kauheasti aikaa, jota nyt ei muutenkaan ole. Toivottavasti joskus jatkossa on paremmin!

Näillä ajatuksilla iltaan!

-Karoliina-

Lue myös

X