kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 15.10.2020

Lastenvaatteista - hinnasta, laadusta ja brändistä

Teksti
Karoliina Pentikäinen
19 kommenttia

*kuvassa olevat bodyt saatu aikaisemmin tänä vuonna  Instagram-tililläni olleen Nosh Kids, Kaupallinen yhteistyö -kautta. 

Tosi moni asia mun ajatusmallissa on muuttunut sen myötä, kun musta tuli yhden lapsen äidistä kertarytinällä (kirjaimellisesti) kolmen tyttären äiti. Moni asia, jota olin pitänyt itsestäänselvyytenä, ei enää ollutkaan sitä. On joutunut erilaisten pohdintojen äärelle. Yksi niistä liittyy luonnollisesti rahaan, koska lapset – ne pienet söpöliinit kun ei ole aivan ilmaisia.

Kun meillä oli vain F, oli helppo ostaa lapselle lähestulkoon mitä tahansa vaatteita, mitä halusin. Jotenkin tosi huolettomasti (ja typerästi) heittelin ilmoille ajatuksia siitä, millaisia lastenvaatteita mun mielestä pitää suosia. Tajuamatta yhtään esimerkiksi sellaista taloudellista aspektia, että me kaksi työssäkäyvää aikuista voidaan ilman suurempia tuskia laittaa yhden lapsen vaatekertaan liki satanen.

Nyt kun vaatekertoja tarvitsee kolme lasta, joiden kenenkään välillä ei edes voi kierrättää samoja kledjuja (se vika 9 vuoden ja toisaalta yhden minuutin ikäerossa), on täytynyt alkaa oikeasti pohtia sitä, mitä mä lastenvaatteilta haluan, mihin meillä on varaa, mikä on järkevä vaatesijoitus ja mikä taas huono.

Mä kokosin mun omat ajatukset tähän. Ihan vain meidän tyttöjen ja perheen tarpeiden lähtökohdista. Osuuko niistä mikään yksiin sun ajatusten kanssa.

  • F:llä on todella tarkka oma maku, joka me kaikki jo tiedetään. Jos hän tarvitsee mustat leggarit, ne todellakin kannattaa ostaa kestäviltä kotimaisilta. Meidän ehdottomat lempparit hänen leggareissaan on Nosh Kids ja Papu. Molemmissa hinta käyttökertoihin nähden kohtuullinen (ts.ei yli 40 euroa), malli tyttären kropalle passeli ja ennen kaikkea: Leggarit kestää niin kauan, kun ne mahtuu jalkaan. Ja kierrossa pidempäänkin. Ts. ei tule reikiä ja haalistumia, vaikka pestään ja rumpukuivataan koko ajan. F:llä on tällä hetkellä ehkä viidet leggarit, joita pestään ja kuivataan rummussa joka käyttökerran jälkeen. Ts housut pestään 1-2 kertaa viikossa ja niillä temutaan hyvässä lykyssä ainakin vuoden.
  • F on ehdottomasti se meidän lapsista, jolle kannattaa ostaa kestävää, laatua ja kotimaista. Ensinnäkin hän fanittaa Gugguuta ja Papua, joten nuo vaatteet löytää päälle, koska ne on mieleisiä. Toisekseen isolla tytöllä ei vaatteet sotkeudu enää päivänä aikana, joten yksi vaatekerta vuorokaudessa riittää. Tämä tarkoittaa taas sitä, että vaatteita ei tarvitse määrällisesti olla kauheasti, jos vaan pesee pyykkiä ahkerasti. Ja kerran määrällisesti ei tarvitse olla paljon, voi poikkeuksetta satsata merkkeihin.
  • Gugguun ja Name it:n leggarit on puolestaan parhaat pienille tytöille. He ovat hoikkia, joten monen muun merkin pökät tippuu päältä, jos lahkeenpituus on hyvä. Gugguut on tosin sen verran arvokkaita, että niitä ostan yleensä alennusmyynneistä. Vaikka periaattessa kyllä vastustan alennusmyyntejä, koska ymmärrän, mitä kotimaisena brändinä tekstiilien tekeminen maksaa. Jos halutaan vastuullista, kestävää ja verovaroja Suomeen, sitä ei saa vitosen housuilla. Ja alennusten pitäminen ja asiakkaiden opettaminen niihin on lopun alku. Siksi yritän ostaa ne must-have -jutut ihan omalla hinnalla, jotta yritys voi jatkossakin valmistaa ihania juttuja.
  • Metsola on merkki, jota ostan myös hamstraten alesta. Heidän ribbivaatteet on superhyviä. Pehmeitä, kauniita ja helppo pukea pienten ihmisten päälle, koska joustoa löytyy.
  • Nosh on hinta-laatusuhteelta musta aivan parhaita merkkejä lapsille. Ne ei mene miksikään pesussa. Ei edes rypisty kuivausrummussa, joka on musta aivan ihme. Bodyt ja haalarit ja juuri F:n leggarit on meidän suosikkeja.
  • Ketjuliikkeiden kanssa oloni on ristiriitainen. Mä haluaisin tuoda mahdollisimman paljon mun ostorahoja Suomeen, koska yrittäjänä ja toisaalta kotimaisen yrityksen työntekijänä mun arvostus tämän maan toimijoita kohtaan kasvaa joka päivä. Mutta sitten toisaalta: Pienet tytöt kasvaa (ainakin vielä) aivan samaa tahtia. Toisin sanoen vaatteet jää pieneksi aina aivan samaan aikaan. Ja kun ne jää, pitää kerralla ostaa yleensä useampi vaatekerta (meillä menee päivässä tytöillä 2-3 vaatekertaa). Siksi mä olen ostanut viime aikoina suhteellisen paljon Mesin ja Ompun vaatteita Newbieltä. Siksi, että satasella saa edes jotain (eikä esimerkiksi vain kaksia housuja), ja kyllä siksikin, että nuo vaatteet puhuttelee mun hempukkasilmää tällä hetkellä. Ruusut ja pastellit kolahtaa. Newbiet eivät selvästi ole niin laadukkaita kuin Nosh, Papu, Metsola ja Gugguu, mutta ne on tähän asti kestänyt meillä juuri sen ajan, kun on ollut tarvis. Toisaalta ehkä myös oma vikani, kun olen laittanut röyhelöt ja frillat kuivausrumpuun, vaikkei niin saisi tehdä.  Jälleenmyyntiarvollisesti ne eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä kuin kotimaiset. Sitten mietin myös näin: ketjuliikkeet työllistää Suomessa tosi paljon ihmisiä. Että vaikka brändi itsessään ei olisi kotimainen, auttaa se välillisesti myös kotimaan työllistämiseen.
  • Ulkotamineet. Mun lapsuudenkodissa ei ollut paljon rahaa, kun vanhemmat sai meidät tosi nuorena ja opiskeli vielä meidän lapsuusajan. Mutta sellainen perintö jäi, että ulkovaatteet piti olla parasta laatua. Vaikka mä teen Reiman kanssa yhteistyötä ja osa lasten ulkovaatteista tulee sitä kautta, mä en koskaan voisi ostaa lapsille ulkovaatteita, joissa ei ole veden- ja tuulenpitävyys kunnossa. Ja samoin kengissä sama homma. Ulkoilu on Suomessa välillä niin hc-laji, että ainakaan palelusta ja kastumisesta ei voi jäädä kiinni. Se on asia, josta viimeisenä varmaan vaatteiden osalta tingi.

Mä koen, että on MIELETTÖMÄN UPEAA, että vaikkapa MiniRodini-hypen rinnalle on tullut kotimaisten merkkien hypetys. On upeaa, että kotimaisuus on nyt cool ja kotimaista työtä arvostetaan. Joskus kuitenkin mietin, onko lastenvaatteet myös sellainen aikuisten tapa kohottaa omaa ”brändiään”. Nostaa omaa statusta, koska samalla tavalla kun aikuiset viestii pukeutumisellaan jotain itsestään,viestimme me myös lasten kautta. Ja tämä taas menee mun mielestä joskus vähän yli. Esimerkiksi perheet, jotka ajautuu lastenmerkkivaatteiden vuoksi velkoihin, on mun mielestä tosi surullista. Ja samalla ymmärrettävää: paine on varmasti monille tosi kova. Se on osin meidän vaikuttajienkin vika. Siksi mä haluan tuoda esille myös sen, että vaikka fanitan monia kotimaisia merkkejä, olen valmis maksamaan niistä, niin en silti AINA voi tällä katraalla mennä tuo kärki edellä. Joskus on ostettava ketjuliikkestä, ja sekin on ihan fine. On aika inhimillistä, ettei kaikessa voi jatkuvasti toimia ihanteellisesti.

Ainiin. Kirppikset. Ne olisi loistopaikka hommata lastenvaatteita. Itsellä on kuitenkin tällainen arki, kolme lasta ja kaksi työtä. Kirppistely vie kauheasti aikaa, jota nyt ei muutenkaan ole. Toivottavasti joskus jatkossa on paremmin!

Näillä ajatuksilla iltaan!

-Karoliina-

Kommentit (19)

Itse olen onnekas siinä suhteessa että sisaruksillani oli lapsia jo ennen kuin itselläni. Näin ollen saatiin paljon vaatteita käytettynä, ihan yksittäisiä olen tähän mennessä ostanut itse. Olen pohdiskellut vaateaatteitani, koska pian täytyy alkaa ostamaan vaatteita lapselle kun kierrätysvaatteita ei enää tule niin paljon. Olen yrittänyt itselleni ostaa mahdollisimman kotimaista jo pitkään, mielellään siis 100% kotimaista jos mahdollista. Olen huomannut että kun vaate on arvokkaampi (ja laadukkaampi), niin tulee ostettua harkiten, ja paljon vähemmän. Eli vaatekaappiin on viime vuosina kertynyt vähemmän vaatteita, mutta tuntuu että valikoimaa on silti enemmän, sillä olen yrittänyt miettiä vaatteiden yhdistettävyyttä. Aion lapselle hankkia jatkossa vaatteita samalla logiikalla, mieluummin vähemmän mutta laadukasta. Sillä oikeasti melko vähällä kyllä pärjää, sen olen huomannut.

Haluaisin nostaa esille, että on olemassa myös täysin kotimaisia vaateliikkeitä, noista mainitsemistasi kuitenkin valmistus enimmäkseen Baltian maissa ja Portugalissa. Ja itseasiassa hinta usein sama, jopa halvempi. Lastenvaatteista itse katsellut nyt mm. Napikas, Melli Ecodesign, Hillaclothing, Kivatshop, Paapero, PaaPii ja Sampsukka. Muitakin on. Näissä siis valmistus myös Suomessa. Toki nämä mainitsemasi merkit myös varmasti vastuullisia ja en niitä yhtään nyt arvostele, Euroopassa tehty on jo huomattava parannus kiinavaatteisiin. Itsellenikin olen ostanut mm. muistaakseni Virossa tehtyä Suomessa suunniteltua Alpaa, jännä kun nykyään pärjää muutamalla neuleella ja ennen niitä tarvitsi useita. Tarkistan kuitenkin aina että löytyisikö 100% suomalaista vaatetta. Suuri suositus myös kotimaisille Noukille ja SecondChancelle! Hyvää syksyn jatkoa sinulle! 🙂

Kuka mitäkin arvostaa. En koe paineita lasten pukeutumisesta ja yritän laittaa rahaa lastenvaatteisiin mahdollisimman vähän. Tärkeimmät kriteerit ovat hinta ja ekologisuus, eli kierrätyksen suosiminen. Ostan vaatteet esim. tori.fi tai vähänkäytetty.fi -nettikirppiksiltä, tai saan tuttavilta (joille myös itse annan ehjät ja pieneksi jääneet vaatteet ja lastentarvikkeet eteenpäin). ”Ihmisten ilmoille” ja päiväkotiin valitaan ehjät ja puhtaat vaatteet, kotona ei ole niin tarkkaa. Minulle on aivan sama, minkälaisia päätelmiä meistä tehdään lastenvaatteiden perusteella, en hae niillä yhteenkuuluvuutta, eivätkä ne mitenkään heijasta taloudellista asemaamme. Lapset oppivat kyllä oman tyylinsä ja heräävät ulkonäköasioihin ajan myötä, silloin uusista hankinnoista saa varmasti keskustella riittämiin ja venyttää kukkaronnyörejäkin. Ennen sitä aion säästää vaatehankinnoissa ja olla tekemättä niistä numeroa, hankin siis oman mieleni mukaan ja tarpeeseen, brändeistä viis. Olen avannut lapsille osakesäästötilit, joihin säästämme heille rahaa tulevaisuutta varten. Käytämme rahaa myös elämyksiin, yhteisiin reissuihin ja harrastuksiin, sekä hyvään ruokaan ja mukavaan asumiseen. Toivoisin, että lapsista tulee järkeviä rahankäyttäjiä, niin että osaavat puntaroida uusien vaatteiden hintaa ja tarpeellisuutta ennen ostopäätöksiä.

Pakko vielä vinkkiä sanoa Emmy! Siis se käytettyjen merkkivaatteiden verkkokauppa. Mä olen sieltä tehnyt ihan huippuja löytöjä sekä nyt 3-vuotiaalle että 10-vuotiaalle. Ja tosissaan noita papuja ja muita merkkejä siellä hyväkuntoisina, vaikka käytettynä. Ja sitä on helppo selailla kotisohvalla tai vaikka nuoremman nukahtamista valvoessa (pitää vielä olla sängyn vierellä, salaa sängyn alla selailen esim Emmyä).

Meillä lapset vaihtaa kouluvaatteet arkisempiin kotivaatteisiin kotiin tullessaan. Samoja kouluvaatteita pidetään muutama päivä, välissä tuuletan ja tarvittaessa pesen käsin yksittäisen tahran, jos sellainen on ilmestynyt. Ja ihan puhtaan näköisiä niin lapset kuin vaatteetkin on näin tehtynä.

Minusta vaatteita on täysin turhaa ja epäekologista pestä yhden käyttökerran jälkeen. Meillä koko perhe käyttää samoja vaatteita (elleivät likastu) muutaman päivän ja silti pyykkiä tulee ihan riittävästi. En usko, että koululainen niin hikoilee tai vaatteet ovat niin koulupöpöisiä, että on tarpeen vaihtaa joka päivä… Suosittelen kokeilemaan ihan ajan säästönkin vuoksi! Ja isoissa perheissä tuskin vaihdetaan vaatteita päivittäin.

Samaa mieltä, meillä vaatteet pestään kun ovat likaisia ja en pelkää mitään koulupöpöjä. Lasten on hyväkin vastustuskyvyn takia saada vähän niitä pöpöjä😁Mutta jokainen tavallaan, vaikka ei vaihdeta vaatteita joka päivä niin silti pesuaineet voi olla hyvät. Meillä ei myöskään ole edes vauva vaiheessa vaihdettu vaatteita 3kertaa päivässä kun todella harvoin..tyyliin rotarokotteen jälkeen kun vaippa oli lujilla. Kotona pikkutahrat ei haittaa. Ulkovaatteissa meillä on vähän kaikkea, osa halpiksistakinnon yllättävän hyviä. Ostan 99% vaatteista lapsille aleista ja pienille myös kirpparilta. Yritän olla koko ajan askeleen edellä hankinnoissa, esim. nyt löysin keväälle koko sakille edulliset merkkilenkkarit..lapsia on 7 ja olen aika hyvä tietämään koot, en muista et ois hutiostos tullut esim. kengissä

Meillä viisi vuotias kotilainen käyttää helposti samaa vaatekertaa useamman päivän. En ymmärrä miksi pitäisi päivittäin vaihtaa, paitsi alusvaatteet.

Hyviä pointteja!
Ja Suomessa on kyllä aina todistetusti joku ale jossain, eli ulkovaatteistakaan ei tarvitse normihintaa maksaa, onneksi! XXL sport on vakkari kenkäalessa ja Jesper Juniorin Tähti Jonathan- rukkaset on hinta-laatu-suhteeltaan erinomaiset! Niistäkin usein aleja 🙂
Suosittelen Treella Lasten Aarreaitta-FB-kirppistä, hoituu ostokset vaikka kävelylenkillä, ja Torista on tullut myös osteltua vaatepaketteja, hyvä vaihtoehto livekirppiksille nyt näinä aikoina 🙂 Newbie on kyllä ihana 🙂

Tosi samat ajatukset myös täällä! Meillä on kaksi poikaa pienellä ikäerolla, niin saan sentään kierrätettyä vaatteet isolta pienelle. Ulkovaatteissa ostan kanssa parasta. Sisävaatteita yritän hankkia järkevän määrän, en yli tarpeiden. Jonkun verran saadaan lahjaksi, niin ne mitä itse ostan, ostan kotimaista merkkivaatetta.

Meillä samanikäset kaksospojat, oon surutta ostanutbmuutamat h&m collarit tähän vaiheeseen, kun kaikkiaöla rymytään. Polvet on puhki suunnilleen kolmannella kerralla, kun kontitaan johonki naulaan.

Nosh on lemppari, aina sama koko, mallistosta riippuen, pysyy hyvänö ja ryhdikkäänä ja niin huoleton ylläpitää. Metsola vähän aiheutti hikikarpaloita, kun mallistojen välillä koot on saattanu vaihtua. Pojat on täysin samankokosia, ja vaatteet metsolalla onki yllättävän erikokosia, riippuen mallistosta.

Laatu on aika tärkee juttu, nyt on osa vaatteista mun ja mun miehen vanhoja. Ja yli vuosikymmenten säilytyksen jälkeen edelleen vaatteet pysyny hyvänä. Osa malleista on kyllä vähän hankalia, kun pussittaa niin runsaasti, poikia ahdistaa liikkuminen. Mut paidat malliltaan edelleen ihan ok.

Minulla on kaksi kouluikäistä poikaa, 12- ja 10-vuotiaat. He ovat nyt tulleet ikään, jossa oma vaatemaku on aika tarkka ja vaatteet ovat kalliita. Toisaalta kasvavat vähän hitaammin ja vaatteita pystyy kierrättää isoveljeltä pienemmälle, niin se tekee helpotusta rahallisesti. Myös ulkovaatteet kierrätetään jos ne on säilyneet ehjinä. Tämä onkin poitsujen kohdalla se isoin kysymys: vaatteet, oli ne kuinka laadukkaita vaan, eivät tahdo pysyä ehjinä! Ne todellakin repeävät käsittämättömillä tavoilla ulkoilussa 😀 Tämän vuoksi aina, jos saan vaikkapa kavereiden lapsilta käytettyjä vaatteita, ovat ne kultaakin kalliimpia, sillä näille rymy-eetuille kaikenmaailman suomibrändien ostaminen uutena on vähän sama kuin silppuaisi seteleitä. ;D Kirpparit on isojen poikien kohdalla ihan tyhjä arpa, juuri siksi että pojat kyllä tuppaa rymyämään vaatteensa aivan finaaliin.

Tässä tuli monta hyvää pointtia esille. Kaikki varmasti haluaisivat mieluiten suosia kotimaista, antaa lapsilleen vain parasta jne MUTTA kaikilla ei todellakaan ole varaa. Minusta on surullista miten ihan pienilläkin näkee jo kaikkia ”muotivermeitä” ja kauhulla mietin montako satasta koko setti on maksanut. Tai jos ostan lapselle prisman verkkarit niin aletaanko häntä kiusaamaan. Jos ennen kiusattiin lehmän hajuisista vaatteista, niin tuleeko nyt sama ”väärästä merkistä”. Nykyään ollaan valitettavadti ihan liian merkkitietoisia eikä lapset kyllä mieti sitä kotimaisuuden kannalta..

Ulkovaatteet, niin totta! Suomen talvi vaatii kunnon vedenpitävyyden. Ei niillä halppispuvuilla tee kyllä mitään. Kappahlin puvut on tosi hyviä!

Kirppistely on itselle ehdoton ykkönen. Ei mee kauan aikaa kun yhen kirpputorin kiertää läpi. Silmä on tottunut etsimään ne lastenvaate loossit sieltä muiden joukosta. Vaatetta menee ihan älyttömästi kaatopaikoille. Tosin kirppiksiltäkin etsin hyväkuntoista. Ulkovaatteet ostan yleensä reimalta uutena. Joskus käytettynä jos vaan löytyy. Sairaanhoitajan palkalla on huono ostaa uutena kaikki. Jos palkka ois parempi niin sitten asia erikseen. Mieluummin säästän rahaa lasten elämyksiin ja harrastuksiin.

Noista merkkihypetyksistä sen verran, että nää toteutuu vaan aika pienessä piirissä. Jos menee nyt vaikka perhekerhoon tietyt ”the” vaatteet päällä, niin siellä tasan ne, ketkä seuraa samoja blogeja/facen kirppisryhmiä, niin ymmärtää näiden vaatteiden päälle. Sitten on ne loput 2/3 osaa porukasta keitä ei kiinnosta yhtään tai edes tiedä vaatteiden merkkejä. Tämäkin menee varmasti alueittain ja joillain alueilla merkkivaatteita näkyy enemmän. Sit taas joillekin merkkivaatteet ovat ne samat aikuisten kalliimmat vaatteet, mitkä ei itselleni edes edusta mitenkään laatua, kuten Gant, burberry jne ja toisille ainoat oikeat on juurikin nää kotimaiset ekologiset. Eli kun vaan avaa vähän silmiä niin huomaa, että paineet (pienten) lasten tietynlaiseen pukeutumiseen tulee pääasiassa oman pään sisältä. Koululaiset on taas asia erikseen kun koittaa tasapainoilla lapsen oman tyylin, kouluympäristön paineiden, mutta toisaalta budjetin ja vanhempien mielipiteiden/periaatteiden välillä.
Mutta tori.fi, facen kirppis ryhmät ja muut nettikirppikset on hyviä paikkoja löytää vaatteita edullisemmin, etenkin itselle tuttuja merkkejä osaa ostaa oikean kokoisena poistumatta kotoa. Itse kolmen pojan äitinä olen toistaiseksi mieluummin ostanut vähän käytettyjä, hyväkuntoisia kotimaisia merkkejä, joita saan siten hiukan edullisemmin. Me kun ollaan yleensä loppukäyttäjiä, eikä meidän jältiltä monestikaan perus käyttövaatteita pääse ehjinä edelleen myyntiin. Näin ollen en viitsi itse ostaa uutena, kalliilla, vaan mieluummin ostan ne pois semmoisilta, keillä käyttö on hiukan maltillisempaa ja lähtee kiertoon hyväkuntoisena.

Ihan vain mielenkiinnosta, miksi F:n leggarit pestään ja rummutetaan joka käyttökerran jälkeen? Jos kerta puhtaanakin pysyvät koko päivän, niin eikö ole aika epäekologista pestä ”puhtaita” vaatteita päivittäin?

Mä ainakin ymmärrän ihan hyvin että pestään. Kyllä meilläkin alakoululaiset laittaa vaatteet pesuun joka ilta. Kyllä niissä aina on vähintään hikeä ja usein kyllä muutakin likaa.
Kuten myös suihkussa käydään joka ilta.

Ekologisia ollaan monin tavoin esimerkiksi pesuaineiden ja kosmetiikan suhteen suositaan luonnonkosmetiikkaa, mutta puhtaista vaatteista ja ylipäätään puhtaudesta ei tingitä.

Samaa pohdin täälläkin. En ole koskaan ajatellut ettei samoja vaatteita voisi käyttää lapsella toisenakin (ja kolmantena) päivänä, jos ei näkyviä tahroja ole. Käytänhän itsekin 😀 Mutta näin meidän tavat ovat erilaisia, mielenkiintoista.

Varmasti on osin epäekologista (tosin pesuaineilla yms, voi vaikuttaa tähän) , mutta mä en halua, että lapset pukee päälle vaatteita, jossa edellisenä päivänä on oltu koulussa. Ne on kuitenkin hikiset ja koulupöpöiset.

Meillä ”koulupöpöiset” vaatteet hoidetaan niin et samoja käytetään koulussa 2-3 päivää mutta ne riisutaan kotiin tultuaan pois eli koulu- ja kotivaatteet erikseen. Koulussa kuitenkin kävellään hiekkaisilla lattioilla, pienemmät istuukin lattioilla jne.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X