Vinkit vilukissoille - taas se aika vuodesta

// kuvassa oleva neule saatu Vimmalta //

Tällä viikolla se sitten taas alkoi. Palelu. Olin eilen töissä ja tajusin olevani aivan jäässä (jota sitten kompensoin valtaisalla kahvin juonnilla).

Tänään olin jo viisaammin liikenteessä. Jalassa merinovillasukat, päällä Lindexin alpakka-merinovillapaita (yksi niistä harvoista oikeista villapaidoista, joita olen löytänyt ketjuliikkeistä) ja Joutsenen untsikka. Niin ja merinovillalapaset. Eipä enää palellut, ei!

Mä olen tunnettu vilukissa. Ja koska palelu on yksi kauheimmista tunteista, olen vuosien saatossa panostanut paljon lämpimiin matskuihin: (merino)villaan ja untuvaan. Ja vaikka välillä villavuorisiin nahkarukkasiin satsaaminen on tuntunut vähän tylsälle, jos samalla rahalla olisi voinut ostaa paljettimekon, on varojen keskittäminen arkeen ja talveen  ollut mulle merkityksellistä. Kun ulos voi pukea lämpimästi, ei talvi ahdista niin paljon.

Tässä muutamia mun vinkkejä talvipukeutumiseen. Nappaa sieltä omasi, jos olet samanlainen palelija kuin minäkin.

• Tsekkaa, että ostamasi neule on luonnonkuituinen. Mitä enemmän neuleessa on esimerkiksi merinovillaa, sitä lämpimämpi se on. Ihania, kotimaisia, merinoneuleita tekee mm. Vimma ja Uhana Design. Lapsille Kivat ja Metsola. Samsoe&Samsoe, sekä &OtherStories on mun ulkolaiset lempparit (näissä tosin kannattaa olla tosi tarkkana siinä, mitä materiaalia neuleessa on käytetty. Merkeiltä löytyy keinokuitua, mutta myös hyvää luonnonmatskua).
• Panosta hyvään pipoon! Lämpö haihtuu päästä. Onneksi pipot on nykyisin muotia, eikä enää mikään nolo juttu.
• Takeissa mun mielestä ainoa oikea vaihtoehto on untuva. Tosin aidot villasekoitevillakangastakin on hyvä valinta. Tosin untuvan keveyttä ei voita mikään. Joutsen on mun takkilemppari. Tosin heiltä ei löytynyt tarpeeksi lyhyttä mallia, joten ostin jo kesäkuun aleista itselleni uudeksi untsikaksi Liu Jo Jeansin untuvatakin. Saa nähdä, miten se toimii käytössä. Vielä haaveilen Joutsenen makuupussitakista.
• Lindexillä on hyviä merinovilla-alusasuja. Mä puen talvella aina vaatteiden alle vähintään merinovillatopin. Usein myös pitkähihaisen merinoaluspaidan. Kalsareita ja sukkiksia en ole oppinut koskaan käyttämään. En ainakaan farkkujen alla. Mekon alla sellaiset vielä jotenkin menee.
• Sukat. Kaikki tietää, että kun jalat palelee, palelee koko kroppa. Silti kenkiin ei tarvitse (jos ei halua) sulloa isoa, paksua, villasukkaa. Vaan merinovillasukka voi olla yhtä ohut kuin peruspuuvillasukkakin. Mun lempparit löytyy töistä, eli tämä Sidosteen merinovillasukka on aivan ykkönen (tuossa kuvassakin muuten jalassa). Mahtuu tennariin. Joskus multa on kysytty, miksi sukassa pitää olla polyamidia, kun kaikkihan tietää, että keinokuitu ei ole hyvästä. Sukkaa ei kuitenkaan voi tehdä kokonaan ohuesta merinovillasta, koska se ei kestäisi sukan vaatimaa kulutusta. Koska – kuten kerroin – en tykkää kalsareista/sukkiksista, polvimittaiset merinosukat on myös timanttinen keksintö. Niitä ei taida olla vielä meidän verkkokaupassa (pian on), mutta ne oli mm. tänään iltapäivällä pelastus hiekkalaatikolla, kun koivet ei palelleet, vaikka jalassa oli vaan ohuet ulkohousut.
• Kerrospuketuminen. Kaiken ydin. Kun päällä on monta lämmintä, tarpeeksi väljää kerrosta, homma toimii. Sitä paitsi kerrokset näyttää usein kivalle.
• Yksi vinkki, jota tosin en voi itse tässä elämäntilanteessa toteuttaa, on aamuliikunta. Mä huomasin (silloin joskus kivikaudella), että kun juoksin/kävin salilla aamulla, veri alkoi kiertää aivan eri tavalla, ja sitten ei palellut koko päivänä.
• Mä palelen – ylläri – usein myös nukkuessa. Varsinkin silloin, kun joudun lasten vuoksi nukkumaan eri sängyssä miehen kanssa, joka taas on sellainen lämpöpatteri, että itseäkin lämmittää. Tähän ratkaisu on tämä: paksuin untuvapeitto, jota löytyy. Mä itse asiassa nukun Joutsenen lämpimimmän TUPLApeiton alla, hah. Päällä mulla on usein käytöstä alennetut merinovillapaidat. How sexy is that?
• Lapset vetelee samalla kaavalla: Aina kun voin, ostan ulkovaatteet untuvasta. Välikerros on merinovillaa (yleensä Kivat tai Reima) ja samoin asusteet (yleensä Metsola ja Gugguu.) Sukat F:llä Sidosteen merinovillaa ja mummon kutomia, pienillä Sidosteen villafroteeta ja mummon kutomia. Untuvapeitot on myös jokaisella tenavalla. Tosin pienet potkii peittoja niin, että he nukkuvat Kivatin silkkivillahaalareissa. Ihan loistava juttu näin puutalolapsukaisille. Tytöt siis nukkuu haalarissa, ja aamulla vaipanvaihdon yhteydessä vaihdetaan aamuhengailuun joku perusyöpuku. Näin silkkivilla ei sotkeudu päivittäin esimerkiksi aamupuuroon, vaikka kyllä mä pesen haalaria koneen villaohjelmalla silti aika usein. Tällä kikkailulla kuitenkin vähemmän, kun niin, että haalari olisi myös ruokailussa mukana.

Näin meillä. Mua harmittaa, että en ole löytänyt taaperoille juuri merinovillaisia bodyjä ja sisäleggareita. Niitä kun tuntui yhteen aikaan olevan vaikka missä ketjuliikkeissäkin. Yhdet löysin Jesper Juniorilta Ratinasta.

Millä keinoin sä valmistaudut kylmiin keleihin? Onko samoja tuotteita vai jotain ihan eri vinkkejä?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä