kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 25.10.2020

Kuinka huomioida esikoista, kun kotona on kaksostaaperot?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
5 kommenttia

Kun pienet syntyivät, F oli melkein 9-vuotias. Hän oli ollut yksin, kaiken keskipisteenä jo todella kauan. Viisivuotiaasta asti itse asiassa kolmen vanhemman ainoa silmäterä. Siksi pienten syntymä oli hänelle iso asia. Hän ei joutunut kertarytinällä jakamaan mun ja A:n huomiota yhden vauvan, vaan peräti kahden, kanssa. Elämä muuttui varmasti hänellä kaikista eniten.

Olen lukenut kirjan kaksosuudesta ja siinä oli myös tällainen sisarusosuus, jossa kerrottiin, että kaksosten sisaruksenan joutuu ekstrasuureen prässiin monella tavalla. Ensinnäkin vanhempien huomio ja vauvanhoito vie tuplasti enemmän aikaa, kun yhden vauvan kanssa. Se, missä yhden sisaruksen syntyessä toinen vanhempi voi keskittää esikoiseen kuitenkin huomion, kaksosten kanssa usein molempien aikuisten huomio – ainakin alussa – menee vauvoihin. Toisekseen sisarus joutuu tottumaan siihen, että kaksosten side keskenään on erilainen kuin heidän suhteensa ei-kaksossisarukseen. Kaksoset myös saavat huomiota ihmisiltä erityisen paljon. Tämä on kyllä ihan huomattavissa meilläkin. Aina, kun mennään pienten kanssa ulos/kaupoille, joku tulee ihastelemaan heitä. Kyselemään heistä ja kertomaan omia kaksoskontaktejaan.

Me ollaan yritetty alusta asti viettää F:n kanssa aikaa myös kaksin. A:llä ja F:llä on omat ulkoilu- ja pyöräilujuttunsa. Mun ja F:n juttu on kirjastoreissut, illalla kahdestaan alakerrassa hengailu ja harvakseltaan myös irtiotot hotellissa. Iltanukutukset ja sellaiset.

Kolmestaan meidän on kuitenkin ollut aika haastava viettää aikaa, koska hoitoapua ei ihan noin vaan saa. Joskus kun pienet on nukahtanut aikaisin ja vaikka ollaan kolmistaan sohvalla lukemassa/katsomassa telkku, aina joku sanoo ”ajattele tälleen me oltiin aina ennen” ja sitten joku vastaa ”niinpä. Vähänkö outoa.”

F mainitsi syyslomalla, ettei ole tehnyt mitään isoa yhteistä mun ja A:n kanssa vuoteen. Huomio oli totta, ja mulle tuli tästä ihan suru puseroon. Me ollaan aina jakauduttu F+aikuinen -jengeihin, mutta toisaan kodin ulkopuolella ei ole kolmisin käyty. Kolmistaan vietetty aika on ollut sellaista pienimuotoista, kotona.

Niinpä päätettiin, että asia korjataan heti. Mä varasin F:lle ylläriksi syysloman viimeisen sunnuntain niin, että mun vanhemmat tuli hoitamaan pieniä, jotta me päästiin kolmisin brunssille Cafe Pispalaan ja sen jälkeen kiipeilemään Irti maasta. Meillä oli kivaa ja tuntui hassulle olla tuolla porukalla, jossa mukana oli vain iso lapsi. Miten helppoa se oli! Tuli mieleen, että vielä joku päivä myös Mesi ja Omppu ovat isoja. Vielä joku päivä asiat menee vähän vähemmällä vaivalla.

Yleensä mä yritän ripotella F:lle spessuaikaa tietyin väliajoin, mutta nyt hän on saanut viikon sisällä aikuisaikaa oikein kunnolla. Me nimittäin mentiin eilen, alle viikko kiipeilyreissusta, kaksin Lapland hotelsiin viettämään äiti-tytärviikonloppua, kun A jäi pienten tyttöjen kanssa kotiin. Meillä oli F:n kanssa hirmu rentoa. Sen kun vaan lötköiltiin, saunottiin, syötiin, katsottiin Toys Story 3 ja nukuttiin 11 tunnin yöunet.

Mä olen alkanut miettiä, että sellainen kakkoskoti lähellä kotia olisi aivan huikea juttu. Joku minikokoinen yksiö. Siellä voisi välillä toinen aikuinen ladata akkuja yksin, siellä voisi majoittaa yövieraat ja viettää juuri parisuhde- ja lapsi-aikuinenaikaa. Hotellissa olokaan ei ole ilmaista ja kodinomaisessa ympäristössä voisi kokkailla itse ja olla eri tavalla rennommin. Ei kai tässä auta muu kuin odotella lottovoittoa, koska toinen asuntolaina ei kauheasti houkuttele. Mietin itse asiassa, voisiko kaveriporukalla ostaa yhteisen air bnb – kämpän, mutta en tiedä, miten se toimisi. Ja tuleeko tässä taas jotkut Suomen lakipykälät vastaan.

Miten te pidätte aikaa huolta esikoisen /isompien lasten huomiosta, kun perheessä on pieniä sisaruksia?

-Karoliina-

Kommentit (5)

Minulla on vain yksi lapsi, mutta hänellä oli refluksi ensimmäiset 4 ikävuottaan. Imetin häntä monta vuotta, se oli meidän lohtumme, kun mikään muu ei auttanut. Nyt hän jo nukkuu, mutta minä nukun edelleen huonosti. Pienikin väsymys saa minut aivan toiseksi ihmiseksi edelleen. Töitä en olisi voinut ajatellakaan muutamaan ensimmäiseen vuoteen. Minkäänlaista tukiverkkoa ei ollut. Olin välillä todella katkera. Tsemppiä.. väsymys on kamalaa, mutta joskus helpottaa.

Minun lapsillani on seitsemän vuoden ikäero. Tämä oli tietoinen valinta, koska minulla ja veljelläni oli 1,5 v. ikäero. En halunnut toisintoa omasta lapsuudestani omien lasteni kanssa. 7 vuoden ikäerossa on hyviä ja huonoja puolia. Molemmat ovat tässä meidän kombossa olleet ikään kuin ainoita lapsia. Nyt on paras tilanne, kun he ovat 20 v. ja 27 v. Nyt se ikäero ei enää tunnu missään. Molemmat ovat opiskelijoita. Heillä on ollut aina erittäin lämmin ja rakkaudellinen suhde toisiinsa pitkästä ikäerosta huolimatta. Ikäeron takia molemmilla on ollut omat kaverinsa ja harrastuksensa. Itse en ole pitänyt 7 v. ikäeroa huonona asiana. Kyllä he pikkulapsina myös leikkivät yhdessä. Riitoja heillä on ollut paljon vähemmän kuin lyhyellä ikäerolla olevilla pikkulapsilla.

Meillä itseasiassa on tuollainen asunto noin kilsan päässä tästä kotoa! Meillä on myös uusperhe ja tuon asunnon olemassaolo on kyllä ratkaissut monta hankaluutta. Meillä on molemmilla aikuisilla lapset jo ennestään ja yksi yhteinen. Etenkin yhteisen vauvan syntymän jälkeen jakautuminen joskus niin, että saa viettää niiden omien biologisten isojen kanssa aikaa ”kuin ennen” on tosi tärkeää lapsille. Kun saa välillä olla erikseen, jaksaa taas olla koko jengillä. Rahaahan tässä kuluu, mutta kyseistä asuntoa käytetään myös töiden tekoon joten esimerkiksi erillistä työtilaa ei ole tarvinnut vuokrata.

Meillä 2 teiniä vuoroviikoin ja heidän kanssaan on lähes joka ilta ”isojen iltapala” telkkarin äärellä. Pienet lapset 2v, 3v, 5v. syö siis aiemmin iltapalaa ja me isot vasta heidän sänkyynmenon jälkeen. Siinä mahdollistuu hyvät keskustelut ilman pienten häröilyä.
Sit ylipäätään arjessa ne pienet hetket kaikkien lasten kanssa yksitellen, kuten vain 1 lapsi kauppareissulla mukana. Hotelliin ei olis varaa mutta on käyty uimahallissa tms. vain yhden lapsen kanssa joskus.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X