kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 11.11.2020

Kolme tärkeintä asiaa kodissa. Ja saunajuttuja. Ja asumispohdintaa.

Teksti
Karoliina Pentikäinen
21 kommenttia

Mä tulin perjantai-iltana F:n kanssa meidän saunavuorolta. Mies oli nukuttanut sillä aikaa pienet. Me saatiin F:n kanssa hetki kaksin. Olo oli tosi onnellinen. Kävin peittelemässä F:n suoriltaan sänkyyn ja huikkasin miehelle, että hän voisi mennä nyt vuorostaan. Ei olisi kiire pois, kun meillä on perjantain viimeinen vuoro.

Mä olen miettinyt monta kertaa uudessa kodissa, että olisihan me tosiaan voitu valita toisinkin. Jos olisi menty viisi tai kymmenen kilometriä kaupungista poispäin, olisi samalla rahalla saatu kodinhoitohuoneet, autotallit ja myös se oma sauna taloyhtiön yhteisen sijaan. Sellainen ei kuitenkaan käynyt edes mielessä. Pyynikki, jossa me asuttiin edellisessäkin kodissa, oli tullut mulle Tampereen synonyymiksi. Jos olisi muutettu pois, olisi tuntunut sille, että olisi taas jouduttu vaihtamaan kotikaupunkia. Mulle oli sitä paitsi tärkeää, että F:n koulu ja kaverit säilyivät samana. Itselleni oli tärkeää, että kun astun ovesta ulos, tuntuu sille, että olen myös siellä kotonani.

Saunan jälkeen sohvalla istuessa aloin kuitenkin miettiä, että jos asuisimme kodissa, jossa sauna olisi meidän oman kodin sisällä, ei saunavuoroja tarvittaisi. Me voitaisiin sanoa miehen kanssa yhdessä kaikkien lasten mentyä nukkumaan. Ei tarvitsisi kytätä aikaa tai vaihdella vuoroja tarpeen tullen naapurien kanssa. Samassa hetkessä ymmärsin sen, että mä juuri rakastan sitä, että kaikkea ei voi saada. Että herkkuja – kuten nyt vaikka sauna-aikaa – pitää säännöstellä. Se tuntuu sillä tavalla paljon arvokkaammalle. Sauna ei ole jokapäiväinen juttu, kuten esimerkiksi mun lapsuudenkodissa oli. Vaan nykyisin saunaan liittyy suurempi lataus: saunajuomia suunnitellaan (ts joka kerta väännetään, saako illalla juoda limua), kassia pakataan ja oven kahvassa ollaan kiinni aina tismalleen oikeaan aikaan. On ihanaa kävellä pimeän pihan poikki ihon höyrytessä kylpytakin alta.

Mä olen miettinyt, onko asuintalon ja asuinpaikan valinta enemmänkin kuin asumiskysymys. Vai kertooko se ikään kuin salaa aika paljon meistä ihmisistä. Joku rakastaa moderneja kivitaloja, toiset mummonmökkejä. Toisille sijainti on kaiken a ja o, toisille kodin neliöt. Olisi ihan äärimmäisen mielenkiintoista tietää, miksi ihmiset valitsevat, kuten valitsevat. Mä esimerkiksi tiedän, että haluan asua keskustan tuntumassa, koska asuin 19 ensimmäistä vuottani peltojen keskellä, ja tunsin, että sain siitä tarpeekseni. Toisaalta haasteita rakastava luonteeni tykkää kodeista, joissa kaikki ei ole itsesäänselvää. Jos saisin joku päivä kodinhoitohuoneen, yli tarpeiden kaappitilaa ja vierashuoneen, osaisinkohan käsitellä tilannetta, jossa ei tarvitsisi kikkailla kodin järjestyksen ja toimivuuden kanssa? Ehkä en.

Mitkä on sun asumisen kolme tärkeintä asiaa? Mulle ne on sijainti, kauneus ja tila isolle ruokapöydälle. Ei siis lopulta kovin fiksut valinnat kolmen lapsen äidiltä. Mutta onneksi tuossa kaupassa tuli myös kaksi vessaa ja tila pesukoneille.

-Karoliina-

Kommentit (21)

Asutaan 5000 asukkaan kunnassa pohjanmaalla omakotitalossa pienellä asuinalueella, jossa tontit ei ole postimerkin kokoisia. Lähimpään kaupunkiin matkaa 30km. Lenkkeilypolut on heti vieressä ja ala-aste 100m päässä. Kaikki asioita, joita tällä hetkellä arvostan, kun lapset (2kpl) on alakouluikäisiä.
Arvostan omaa rauhaa, en jaksa ihmishälinää enää yhtään. Omalle työpaikalleni on 50km, mutta teen pääsääntöisesti etänä, joten se ei haittaa.
Ainut pieni miinus on ehkä se, että joka paikkaan pitää mennä autolla (kauppaan tmv.), mutta meillä on kaksi autoa, joten en koe sitä ongelmana varsinkaan kun en tykkää muutenkaan turhaan palloilla ihmisten ilmoilla.

Ehkä joskus eläkkeellä voisin kuvitella muuttavani johonkin pienehkön kaupungin keskustan tuntumaan, mutta silloinkin rivitaloon, kerrostaloon en muuta enää kirveelläkään.

Oma rauha (ilman valittavaa naapuria, entisessä kodissa naapurina valittaja), puuhella, metsä, iso ruokailutila ja piha. Sain melkein kaikki….Jostain on kai aina tingittävä. Nyt ei ole isoa ruokailutilaa, mutta mahdutaan syömään koko perhe isovanhemmat, me ja lapset puolisoineen.
Talvella pimeys tökkii, otsalampun valossa teen koiralenkit ja näen kiiluvia silmiä… jännittävää….

Onpa kiinnostavaa lukea näitä kommentteja! Ihmiset ovat niin erilaisia!
Minulle nro 1 on korkea paikka. En voisi ikinä asua tasamaalla tai montussa.
Kakkosena tulee luonto, kaunis vesi ja metsä on oltava lähellä.
Kolmas on keskustan läheisyys.
Näillä spekseillä joutuu tinkimään neliöistä, mitä monet ovat ihmetelleet kovasti. Lapsiperheen kuuluisi monen mielestä asua väljemmin. Meillä on myös 5 henkeä ja neliöitä on 100. Musta se on paljon! Minkä verran teillä on, Karoliina?

Asun unelmatalossa. Omakotitalossa, tilaa riittävästi, sisäsauna ja pihasauna, oma iso tontti. Naapurit sopivan kaukana. Tamperetta, mutta maalla. Tampereen keskustaan 20min. En voisi kuvitella käyväni ”kerrostalo” yhteis saunassa, hygienia yms. syistä. Aamusauna on parasta. Tässä on koulut, päiväkodit ja luonto lähellä. Erityisherkkänä en jaksaisi jatkuvaa ”pakkoseuraa” naapureihin. Yksityisyys on luxusta.

Apua sait kyllä mut miettimään tätä hommaa. Mies haluaa ison tontin kaukana muista ihmisistä, liikkua kaikkialle autolla, eikä häntä haittaa jos kaikki raha menee asumiseen. Mut mitä mä haluan? Haluaisin ison tontin, kompaktin talon ei liian isoa, piha saunan ja kaupan pyörä matkalla, turvallisen koulumatkan lapsille. En haluan että koko palkka menee lainan lyhennyksiin ja muihin kustannuksiin. Haluan vapauden myös ostaa vaatteita, käydä ulkona syömässä yms.

Mä olen onnekas ja saanut just sen, mitä halusinkin. Asutaan Turussa, puutalo-osake kantakaupungissa. Vieressä keskusta, mutta myös pusikot, pihat, kentät ja kaverit lapsen näkökulmasta (ja aikuistenkin). Turussa toki on halvempaa, kuin esim.Hki tai Tre. Saatiin asuntomme halvalla, mutta se tarkoitti täydellistä saneerausta (ei enää ikinä!!). Nyt meillä on se mitä halutaan (ja se oma sauna btw) eikä pois muuteta! Sijainti on mulle tärkeä, mutta myös muuhun elämään jäävä raha (kaikki ei mene lainaan). Nyt meillä on se. Life is good!

Ihana ja tärkeä postaus. Me vietetään paljon aikaa mökillä, ja vaikka ollaan suht.nuoria, meillä on ikioma mökki. Rakastan sitä että kaikki ei tule valmiina, sauna pitää lämmittää puilla, puut pitää ensin hakea liiteristä ja mahdollisesti vielä pilkkoa pienemmäksi ennen sitä. Ruoka lämmitetään leivinuunissa jne. Meidän perheelle se on terapeuttista ja ihanaa kun lapsetkin huomaa että ne elämän itsestäänselvyydet ei joka paikassa ole itsestäänselvyyksiä.
Samalla välillä ihmettelen ystäväperheen lapsia, joille esim. Se, että sauna ei ole heti valmis, on ihan uusi ja vieras asia. Tämä ei ehkä liity täysin tähän kotiasiaan, mutta liippaa läheltä tuohon sinun ajatukseen siitä, että kaiken ei tarvitse olla saatavilla. Mietin nimittäin joskus, että opetetaanko me lapset siihen, että kaikki on koko ajan helppoa ja vaivatonta? Menettääkö silloin ne perusasiat merkityksen?
Teidän koti kuulostaa juuri ihanalta, ja ottaisin tuommoisen taloyhtiön saunan, johon pääsee vielä ulkokautta(!!) koska vain. Mikäs sen tunnelmallisempaa, ja juhlavampaa 🙂

Kävelymatka palveluihin ( ja uimahalliin) . Metsän läheisyys. Kodikkuus.

Avaruus, toimiva keittiö ja viihtyisä asuinalue 👌🏻

Me asutaan omakotitalossa taajama-alueella ja korona-aikana se oikein iski tajuntaan lopullisesti, mitä haluan.. Pois pois pois näiden ihmisten läheltä! Mä haluan takaisin sinne pelloille rauhaan! Mitta täys itsekkäitä ihmisiä räkyttävine koirineen (paskoineen), kaivinkoneita, auton basson jytkettä, siis ihan kaikkea kaupungissa. Taajama-asuminen on vielä pahempaa kun kerrostalossa, kun kaikilla on täällä mielestään ”oikeus” kaikkeen kun on OMAkotitalot hemmetin pienillä tonteilla, niin että näkee ikkunasta sisään naapurille. Mä haluan taas juoda aamukahvin katsellen niitä hiljaisia peltoja ja metsiä, ja haluan tarjota saman lapsilleni. Eli nyt ollaan etsitty reilu puoli vuotta täydellistä kotia, valitettavasti vielä ei ole napannut, mutta olen hyvin toiveikas. Meillä kaikki kolme lasta vielä alle kouluikäisiä, joten nyt on täydellinen aika nostaa kytkintä. Se on mulla tää ikä, mikä tekee sen rauhan kaipuun.

Oma piha – pieni tai iso.
Tarpeeksi tilaa perheen tarpeisiin.
Ei liian kallis, haluan että rahat riittää muuhunkin elämässä.

Näillä kriteereillä on joutunut vähän tinkimään sijainnista, mutta silti asutaan tosi rauhallisella/mukavalla alueella. Täydellinen olisi esimerkiksi meren ranta, jos kalliimpaa ostettaisiin. Mutta en halua sitoutua sellaisiin summiin.

Sijainti on tärkein, ehdottomasti. Se mihin tulen, kun astun ovesta ulos. (Kantakaupunkiin, puiston vierelle, meren tuntumaan.) Sijaintia on mahdoton kohentaa, jos se ei ole hyvä. Kauneus on myös välttämätöntä, ja sitä voi onneksi luoda remontoimalla ja sisustamalla. Kaksi ekaa siis samat kuin sinulla, ja kyllä allekirjoitan myös tuon tilan isolle ruokapöydälle 🙂

Sauna. En vaan osaa kuvitella elämääni ilman omaa saunaa.

Ainakin pieni oma piha. Eli ei kerrostaloon enää.

Sijainti. Haluan asua kohtuu lähellä merta, sillä rakastan lenkkeillä merenrannassa ja talvella ulkoilen lähes aina merenjäällä.

Sijainti. Maalla,mutta järkevän matkan päässä kaupungista. Mahdollisimman omassa rauhassa ilman naapureita. Samassa paketissa saimme valtavan pihan ja luonnon ympärille. Ei tarvitse talonkaan olla niin iso edes kolmilapsiselle perheelle,kun piha on jatkeena!

Hinta ja asumiskustannukset. Karsastan taloudellista riippuvuutta. On vapauttavaa olla hyvin pienivelkainen ja asua edullisin asumiskustannuksin. Voi säästää,sijoittaa ja päättää kuinka paljon töitä tekee.

Kodinhoitohuone. Koska koiria,lapsia ja maaseutu= pikkuhivenen kuraa ja likaa

Mulle tärkeimmät asiat ovat asumisen väljyys ja hyvät säilytystilat. Joten valittiin iso, uudehko omakotitalo hehtaarin tontilla 21km Tampereen keskustasta. Täällä on tilaa hengittää ja touhuta, en vaihtaisi mihinkään!

Tilava oleskelutila, puhdas sisäilma, kodikas tunnelma – sellanen koti kun arkikaatiksen keskellä tietää, että siivoamalla tää on just ihana! 🙂

Tilava, moderni keittiö. Tilava on sellainen, jossa mahtuu kaksi isokokoista ihmistä kokkaamaan vaivatta yhdessä.

Kodinhoitohuone. Sellainen jossa kaikki sälä on kaappien takana.

Vierashuone. On ihana saada avata vieraalle sen ovi ja sanoa että saat levittäytyä sinne kuten haluat. Tarvittaessa laittaa oven kiinni ja olla omissa oloissasi (erittäin tarpeellista introvertille viikonloppureissulla lapsiperheessä :D)

Turvallisuus:
– Alue, jossa voi liikkua pelkäämättä myös pimeällä. (Suomessa tosin melkeinpä kaikkialla.)
– Koti, joka on (riittävän) terve rakenteiltaan. Sisäilman ongelmille altistuneena tämä on ehkä ihan ykkönen.

Sijainti:
– Max puolen tunnin työmatka julkisilla. Tarkoittaa käytännössä kotikaupungissani (Tampereella) muutaman kilometrin sädettä keskustasta, koska työpaikkani on keskustassa.
– Luonto lähellä. Pakko päästä metsään jos ei päivittäin, niin ainakin viikottain. Muutama kilometri keskustasta valitettavasti kuitenkin tarkoittaa ulkoilualueita, joihin kuuluu liikenteen meteli, mutta joskus mennään sitten autolla korpeen ulkoilemaan.
– Edes jotain palveluita kävelymatkan päässä kodista. Vaikka minulla on auto, en halua huristella ympäri kaupunkia kun pitää päästä lääkäriin tms.

Vasta sitten tulee kodin käytännöllisyys ja sen jälkeen ulkonäköseikat, esim. makuuhuoneet erillään eikä vierekkäin (kolmiossa), riittävästi säilytystilaa jne.

Asutaan ison kaupungin keskustan tuntumassa. Vaikka kaupunki on hyvin etäällä pk- seudusta, asumisen hinta on huomattavan korkea.
1. Sijainti on kotimme paras ominaisuus. Voimme kulkea työmatkat pyörällä tai kävellen läpi vuoden (etätyömahdollisuutta ei ole). Lasten harrastuksiin js käytännössä kaikkiin palveluihin 2km etäisyys. Tontin arvo kestää aikaa (ei ole vuokratontti).
2. Puistot ja muu ulkoilu. Onnekkaasti ulkoilumahdollisuudet ovat nekin hyvät.
3. Tilaa on tarpeeksi. Pärjäisimme huomattavasti pienemmällä neliömäärällä minun mielestä, mutta muu perhe on korostanut tilan tärkeyttä.

Mitkä asiat ei ole ihan optimaalisia?
1. Asumismuoto on kallis ja työläs. Saamme jatkuvasti huomautuksia, miten aiomme edetä remonttien kanssa. No ei näköjään mitenkään. Ei riitä tässä elämäntilanteessa hermot. Meillä on todella nuhjuista, kun katsoo ihmisten täydellisiä some- koteja. Oikeastaan kaikkea pitäisi fiksata. Mutta nyt on näin, ja täydellisen esteettinen koti ei ole prioriteetti.
2. Lämpö jakautui epätasaisesti. Osa huoneista on aina viileitä, mutta esim. olohuone on lämmin, koska siinä on varaava takka. Mitään lisäeristevirityksiä ei kannata tehdä, koska riskirakentet eivät kohenna kokonaisuutta.
3. Liittyy vielä kohtaan yksi (remppatarve). Muita ihmisiä vaivaa hirmuisen paljon enemmän se, että uudistukset puuttuvat. Jännä miten paljon ihmiset jaksavat ottaa kantaa asiaan…

Mulle myös sijainti, lisäksi talon yksitasoisuus (siivouksen helppous) ja asumisen väljyys ja avaruus☺️ Viime vuonna ”välivaiheessa” edellisen asunnon myynnin jälkeen asuttiin kaksin 26 neliön yksiössä melkein vuosi, sen jälkeen kun tämä oikea löytyi, ei osaa kuvitellakkaan enää asuvansa muualla, hullulta välillä tuntuu tämä tila mikä kaksin asuessa omakotitalossa on, mutta on tämä ihanaa. Joka viikko sanon miehelle ääneen että mä niin rakastan asua tällä alueella tässä kodissa🤍 nyt ollaan reilu vuosi oltu kotona.

Asun Helsingissä 200m2 talossa pienen perheeni kanssa. Ala-aste (ja yläaste on 500 m2 päässä, samoin 3 ruokakauppaa), tonttia on runsaasti. Naapureita toki on, muttei liian lähellä. Keskuspuisto on 1 km päässä.
Saunakin on. Keskustaan on 8 km matka.
Kaikkea voi saada, jopa Helsingistä. Kyse kai lähinnä on neliöhinnoista. Pidän todella paljon omasta asumismuodlstamme.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X