Kolmistaan

Lukuisia paskamaisia asioita minusta

Teksti: Karoliina Pentikäinen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokainen meistä luo somessa omaa brändiään, kuvaa itsestään, vaikkei sitä ajattelisi/haluaisi. Harva kertoilee itsestään epäedullisia juttuja. Ainakaan ilman sarkasmia. En minäkään aloita storya sanoilla ”olin tänään aivan epäreilu mulkero”.

Nyt ajattelin kertoa itsestäni paskoja juttuja.

  • Jätän laseihin ja mukeihin ja pulloihin aina pohjat. En juo KOSKAAN mitään loppuun.
  • Hermostun hitaudesta. Jos kaupankassa on hidas, huokailen sisäisesti (ennen huokailin ääneen, eli tavallaan siitä kuitenkin pisteet). Jos joku puhuu hitaasti, alan kyllästyä. Jos joku kävelee hitaasti, kiritän tahtia. Haluan saada asiat hoidettua suit-sait-sukkelaan, enkä ymmärrä, jos joku toinen on toisenlainen. Tai siis ymmärrän tietysti , mutta silti hermostun.
  • Olen lapsellinen lojaaliusasioiden suhteen. Aikuiset ihmiset ymmärtävät yleensä, että elämässä on harmaita sävyjä ja ihmiset mokailevat, mutta minä en ole yksi heistä. Jos kyse on luottamuksen menettämisestä, mulla ei ole armoa lainkaan. Mä annan pieniä juttuja anteeksi tuosta vaan ja menen riidoista nopsasti eteenpäin. Mutta auta armias, jos joku kohtelee mua mun mielestä epäoikeudenmukaisesti tai pettää luottamuksen. Silloin en näe edes syytä ”selvittää tilannetta”. Tämä siis ei ole vain parisuhdeasia, vaan koskee kaikkia ihmissuhteita. (Voitte kuvitella, mikä on mun patoumien ja vihan määrä, jos joku tekee tämän kaiken mun lapsille. Siinä ei puhuta enää inhimillisestä anteeksiantamattomuudesta.)
  • Muutan todella harvoin mun ensimielipidettä ihmisestä. Tosin (katsokaa, taas KEHUN itseäni, vaikka pitäisi kertoa vaan huonoja puolia) uskon siihen, että olen aika hyvä ihmistuntija ja ensivaikutelma harvoin pettää. MUTTA joskus oikeasti pettää, ja mun on vaikea päästä mun ensivaikutelman yli. Varsinkin, jos ensivaikutelma on huono.
  • Vaihdan piilolinssit aivan liian harvoin. Oikeastaan vasta silloin, kun en näe enää tietokoneruudulta muuta kuin sohjoa.
  • Jätän ketjuliikkeissä sovitetut vaatteet poikkeuksetta pukukopin sisään.
  • Osaan sivaltaa sanoilla. Iskeä paskamaisesti juuri sinne heikoimpaan kohtaan, jos niin vaaditaan. Verbaalius ei ole todellakaan aina hyvä puoli.
  • Käperryn itseeni silloin, kun on vaikeinta. Vedän sosiaaliset kontaktit minimiin ja kuvittelen, ettei kukaan voi auttaa/ymmärtää/olla lähellä. Edes rakkaimmat. En tiedä kuinka monta kymmentä kertaa miehen on pitänyt muistuttaa, ettei mun tarvitsisi tehdä niin.
  • Syön sohvalla ja sängyssä murustavia asioita.
  • Tarvitsen tasaisin väliajoin omaa aikaa ja hiljaisuutta. Ihan ok toiveet, jos olisi sinkku. Jos on kolmen lapsen äiti, on toive välillä liioittelua.
  • En soittele ihmisille tarpeeksi usein. Esimerkiksi mummolle – joka on rakas – on pitänyt soittaa jo kuukauden. Mutta en vaan saa aikaiseksi, koska en tykkää puhua puhelimessa.

Semmosta. Kiva ihminen ja silleen.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: hame, Knowledge Cotton Apparel // sukat, Sidoste/Magicpoks // kengät, Vans

Lue myös

X