kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 19.11.2020

Lapset somessa. Ja vanhemman vastuu.

Teksti
Karoliina Pentikäinen
27 kommenttia

Ronja Salmi kirjoitti viime viikolla Hesariin kolumniin lapsista somessa. Käykää lukemassa juttu. Hyvää pohdintaa.

Mä juttelin osin samanlaisista teemoista tällä viikolla, kun Suhosen Pirjo haastatteli minua Ylen uuteen radio-ohjelmasarjaan Työnä oma elämä, joka tulee ilmoille tammikuussa.

Mä kerron nyt, mitä ajattelen tästä asiasta. Mä en koe, että meidän perheen ratkaisu on kaikille oikea. Mutta itse yritän tällä tavalla toimia silti oikein. Just meille ja meidän perheelle.

Kun aloitin blogin 2011, F näkyi kuvissa. En tuntenut blogiskeneä. Kukaan ei varmaan tuntenut. Oli vaan tarkoitus kirjoittaa joskus ja jouluna. En tosiaan tiennyt, että blogista tulisi joskus työ, jonka vuoksi jättäisin päivätyöni.

Alusta asti mä jätin kirjoittamatta F:stä kaiken henkilökohtaisen. En pohtinut sitä se enempää – silloin – mutta en monien muiden perheblogien tavoin kirjoittanut juuri F:stä ihmisenä. En hänen kehityksestään. Ehkä siksi, että kakkailut, ekat sanat ja kävelyt ei tuntunut musta aiheelle, joka voisi kiinnostaa muita kuin meitä perheenjäseniä. Nyt olen siitä iloinen. Hän on voinut luoda itse suhteensa muihin ihmisiin ilman, että heillä on ollut hänestä jotain tiettyä kuvaa. Ilman, että he ovat tienneet hänen osanneen kaikki kirjaimet jo 2-vuotiaana tai käyneen potalla tietyn ikäisenä. Henkilökohtaisin asia, jota F:stä olen kirjoittanut, on ollut varmasti hänen pituutensa.

F:n nimen halusin pitää ”salassa” siksi, että hällä on aika harvinainen nimi. En halunnut, että samannimisiä alkaisi pulpahdella kohta joka nurkalta. Tiedän, että moni tietää F:n oikean nimen ja totta kai se vaikka jonkun sukulaisen/tutun somessa joskus vilahtaa. Se on ihan ok, mutta en halunnut F:n nimen jäävän Googlen hakuun niin, että siellä olisi minun toimestani kirjoitettu 500 kertaa vuodessa hänen nimensä. (Pienten nimissä sama juttu, vaikka julkaistiin heidän kasteilmoitus lehdessä, joten ei kyseessä ole kuitenkaan mikään valtionsalaisuus.)

Mulle 2016 rajapyykki monestakin syystä. Ensinnäkin mun blogi nousi tuolloin lukijamääriltä hurjasti ylöspäin. Samalla paskakommentit lisääntyivät, ja mun senaikaisessa portaalissa ei ollut kommenttien esitarkastusta. En halunnut lapseni kuvan alle kirjoitettavan törkeyksiä, vaikka ne eivät häneen liittyneetkään.

F täytti joulukuussa 2016 kuusi vuotta. Koulu alkaisi seuraavana syksynä. Halusin, että hän voisi astella koulussa anonyymina. Olin aina ajatellut, että koululaisten ei kuuluisi olla somessa isosti, koska opena tiesin, kuinka pienistä asioista koulussa voitaisiin alkaa kiusaamaan.

Kolmas syy oli ero. Olin vuotta aikaisemmin eronnut esikoiseni isästä, eikä meillä ollut aina samat näkemykset asioista. En halunnut tästä syystä, että hän julkaisisi F:stä kuvia, joiden sisällöstä en voinut olla varma, joten en voinut ottaa itsellenikään eri oikeuksia.

Mä koen olevani kyllä perhevaikuttaja, mutta koen, että mulla on ollut aina muutakin sisältöä kuin lapset. Itse en kokisi luonnolliseksi pitää lapsia mun somessa naamoillaan, nimillään ja ”tarinoilla”. Pinnan näyttäminen, vaikka heidän vaatekaappinsa läpikäyminen, on mun ajatusmallissa ok. Ja se, jos joskus kertoo jonkun hauskan sutkautuksen tai näyttää piirustuksen. Ne on kuitenkin kuorta ja välähdyksiä, enkä ajattele, että niiden perusteella tyttöjen persoonista saa juuri selkoa. Tästä syystä olen tehnyt heidän ”kanssaan” myös sellaisia yhteistöitä, joiden en näe vahingoittavan ketään. Jos kerron, että F:llä on mustat toppahousut tai hän pitää ruisleivästä, en koe, että ylitän sellaista rajaa, jonka olen itse toiminalleni bloggaajaäitinä antanut.

Koen äitinä, että mun on suojeltava lapsiani. F valittaa usein, että olen kaikista tiukin äiti somen suhteen, koska hällä ei saa olla instaa ja TikTokia. Perustelen tiukkuuttani sillä, että olen varmasti äiti, joka tietää hänen luokallaan eniten somesta. Ja myös sen vaaroista ja varjoista. Tähän argumenttiin hän ei edes voi väittää vastaan.

Ammattilaisena ajattelen tätä asiaa myös ammattiylpeyden kannalta. Jos mun jutut ei riitä tuoman meille leipää pöytään, sitten on aika vaihtaa alaa. Että jos tarvitsisin lapseni siihen, että saan palkkani, olisin varmaan aika huono siinä, mitä teen.

Tiedän toki, että uusperhekuviot ja monikkovanhemmuus ”myy”. Mutta ne sattuu olemaan mun oman elämän asioita, jotka kulkee luonnollisesti mukana blogissa. On monai ihmisiä, jotka ovat keränneet satojen tuhansien IG-tilit pelkästään sillä, että he ovat ottaneet kauniita kuvia identtisistä lapsistaan. Se olisi toki mahdollista, koska onhan Mesi ja Omppu vaan järisyttävän kauniita lapsia (hah. On lienee puolueellinen mielipide). En vaan koskaan voisi edes ajatella tekeväni niin. Kaksosista ajatellaan usein muutenkin, että he ovat yksi ja sama yksikkö. Ja koen, että tuollaiset IG-tilit vaan lisäävät sellaista harhaluuloa. Että ikään kuin he olisivat vain sama naama monistettuna kahdeksi. Jokainen kaksosten kanssa oikeasti elävä törmää tällaisiin stereotypioihin ja koen, että minun tulee rikkoa sitä ajatusta. Ei korostaa!

Mä tiedän, että mun ammatti on tuonut lapsille sellaisia etuja, joita heillä ei ehkä muuten olisi. Tiedän, ettei ole normaalia päästä elämyskeskukseen private-kierrokselle tai saada yhtäkkiä postista kasaa kauniita vaatteita. Tämä on kasvatuksellisesti sellainen asia, jota F:n kanssa on käyty paljon läpi. On pitänyt tehdä selväksi se, ettei tavarat vaan tupsahda. Siksi me on käyty paljon läpi äidin työpäivää, uraan liittyviä uhrauksia ja jopa verotusta. Keskustelut, mitä yksi Reiman toppatakki maksaa ja kuinka monta päivää jonkun asian eteen on tehtävä töitä.

Nyt kun juttu lähtee vähän laukalle alkuperäisestä aiheesta, mutta kerronpa vielä seuraavankin ajatuksen, joka liittyy someen ja lapsiin. Sellaisen, josta mun mielestä ei ole puhuttu oikein missään.

Meiltä some-työläisiltä pyydetään usein kirjoituksia / storyjä hyvin henkilökohtaisistakin aiheista. Ja se on myös osittain tämän homman juoni – mun mielestä ainoastaan aitous on kiinnostavaa! Olen silti tosi huolissani siitä, miten paljon äiti- ja isävaikuttajat jakavat sellaisia juttuja omasta elämästään kaikelle kansalle, joka ei todellakaan ole lasten(kaikista vähiten omien lasten) korville tarkoitettua. Toki minustakin vaikeista/aroista asioista voi jutella lasten kanssa kotona, turvallisessa ympäristössä, lapsen ikätasoisesti. Ja itse asiassa pitääkin!! Mutta se, että aikuiset kertoilevat netissä omasta seksielämästään, itsetuhoisuudesta tai vaikkapa puolison käyttämästä väkivallasta, on mielestäni lasten kannalta vahingollista. (Aikuisten kannalta se voi olla eheyttävä). Mä uskon, että mulla on tähän asiaan hitunen referenssiä, koska mä olen kasvattanut yhden ”some-vauvan” varhaisteini-iän kynnykselle. Ja nähnyt ihan konkreettisesti sen, kuinka aikaisin diginatiivit lapset oppivat googlaaman itsensä, vanhempansa ja vanhempiensa some-kanavat. Olen nähnyt sen, että he osaavat kaivaa Seiskan artikkelit ja lehtijutut. Ja nähnyt myös sen, kuinka päiväkoti- ja koulukaverit osaavat tehdä saman. Jos somettajavanhempi siis kuvittelee, ettei hänen lapsensa saa käsiin aikuisille tarkoitettua sisältöä, on hän totaalisen väärässä.

Mun mielestä aikuisten oikeus kertoa omista asioistaan ja samalla eheyttää itseään on mennyt monissa tapauksissa  lasten edun edelle. Mä voin vaan kuvitella ne hetket, kun äitin some-avautumista aletaan kiusata koulussa, lähetellä whats app-ketjuissa meemejä ja tehdä pilavideoita. Ja totta tietysti on, että KAIKESTA voi kiusata. Mun mielestä aikuisten pitäisi olla kuitenkin sen verran tuntosarvet pystyssä, ettei ehdoin tahdoin tee lapsiensa elämästä vaikeampaa, kun se oikeasti on.

Mulla on ollut vuosien saatossa monia asioita, joista olisin halunnut kertoa oman versioni. En ole tehnyt sitä, vaan ottanut ennemmin paskat omaan niskaani, koska en ole halunnut, että esikoisen elämään liippaa ia aiheita käsitellään somessa. Ei ainakaan minun toimestani!

Ehkä koko tämän megapitkän postauksen ydin on se, että mun mielestä aikuisten olisi hyvä asettua lapsen asemaan (niin hyvin kuin sellaista voi ylipäätään tehdä). Mitä toivoisit itsellesi tehtävän? Lapset on ihmisiä siinä missä aikuisetkin. Ja aikuisia nopeammin kuin me arvataankaan.

-Karoliina-

Kommentit (27)

Kiitos! Asiallista ja juuri näin sen pitäisikin olla. Täällä myös tiukkis vanhemmat. Tytön opetin aikoinaan kun oli sen sopiva aika insta käyttöön siten, että meillä oli ensin ns yhteinen tili jolla hommaa harjoiteltiin. Yhdessä selattiin insta ja tehtiin julkaisuja. Nyt insta käyttö on myös rajattua, ettei siellä roikuta koko päivää. Ollaan myös tylsiä, kun ei anneta lapsen alkaa tubettaa ja viikottain melkein joutuu keskustella näistä some asioista, mutta se on meidän vanhempien tehtävä <3

Itse en ole enää instassa, koska en saa sieltä mitään ja se ei sovi minulle (psyykkeelle – mitä se voi tehdä lapsille, kun en minä aikuisena pysty sitä käyttää ? ). Mieheni on instassa (pakko toisen olla jotta voi seurata lapsen tiliä).

Joskus facessa julkaisen jotain lapsista mutta minulla on siellä rajattu määrä vain tuttuja ja isoilta kysyn aina luvan. Poistan julkaisuja myös säännöllisesti facesta, vaikka jäähän ne jonnekin avaruuteen, muttei löydy google hausta. Nyt kun en ole instassa niin julkaisen arjen mukavia hetkiä siskolle ja omalle perheelle ja joskus läheisimmille ystäville (niihinkin kysyn lapsilta luvan). Se on ehkä sitä yksityistä somettamista.

Olen itse myös yrittäjä ja pohtinut sitä, etten haluaisi lapsia vetää yritykseni mainostamiseen – joskus käytän jossain facen joulutervehdyksessä, mutten näytä kasvoja.

Mutta on myös laadukkaita ihania perhe somettajia, jotka on hyvin rajannut mitä kertoo ja mitä ei.

Minusta te kaikki julkista työtä tekevät, olette tosi rohkeita! Minusta ei olisi koskaan siihen! Kiitos teille !

Kiitos tästä postauksesta. Hienoa että otat asiaan kantaa, ja toivottavasti tämä postaus laittaisi muitakin somevaikuttajia pohtimaan omaa toimintaa. Monien vaikuttajien elämässä tuntuu varmasti normaalilta mainostaa tuotteita omien lasten kanssa kuvilla ja videoilla, kun on tehnyt sitä tarpeeksi kauan työkseen, mutta meidän ei-vaikuttajien silmiin se näyttää usein pahalta. On vaikea ymmärtää, että kukaan äiti tai isä haluaa tienata rahaa lapsiensa kautta, ja tarkoitan siis nimenomaan niin että ilman lapsien somenäkyvyyttä ja yksityiskohtaisia stooreja ja kertomuksia lapsen elämästä rahaa ei tulisi. Ymmärrän kuvat lapsesta uudet vaatteet päällä kasvit peitettynä, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta siis, kunnioitan kantaasi tosi paljon.

Nämä ovat vaikeita asioita. Joku, kuten sinä, pitää lasten kuvien julkaisua hyväksyttävänä jos naama on peitetty. Mutta se, että heidän nimensä on oikestaan kaikkien halukkaiden tiedossa ja kuvat yhdistettävinä niihin on monille iso ei. Siksi suhtautumisesi tuntuu hieman jyrkältä. Ei siis tapasi toimia vaan ulosantisi tässä aiheessa, missä varmasti monen mielestä olisi sinullakin paljon petrattavaa.
Esikoisesi isästäkään ja erostanne et ole aina onnistunut viestimään pelkästään neutraalisti. Eräässä artikkelissakin kerroit mm. näin ”Pidin itsestään selvänä sitä, että asioista oli selvittävä yksin. On ollut vaikea tajuta, että saan pyytää apua ja olla heikko.”
En sano, että oma suhtautumisesi someen ja lapsiin olisi jotenkin huono. Ehkä enemmänkin kannustan katsomaan myös omaa toimintaasi kriittisesti, eikä vain tuudittaudua sydänkuvioiden tuomaan turvaan ja siihen, ettei kerro seksielämästään avoimesti riittäisi.

Innostun nyt itsekin kerrankin komentoimaan aihetta. 😀

Olen äitinä samalla linjalla, että vanhempien on hyvä miettiä mitä kaikkea julkisuuteen jakavat esim. itsestään ja ovatko he valmiita juttelemaan ko. aiheesta myös omien lasten kanssa.

Kiusaamiskysymyksessä haluaisin kuitenkin painottaa kiusaajan vastuuta. Kiusaaminen ei ole oikein missään tilanteessa, ei edes silloin että ehkä vanhempi somepostauksillaan on asettanut lapsensa alttiimmaksi kiusaamiselle toimimalla kuin on toiminut. On erilaisia ihmisiä ja erilaisia perheitä. Kaikkien ei tarvitse olla samanalisia mutta erilaisia saa olla. Ja kenelläkään ei ole arvostella kenenkään toisen perhettä.

Ajatuksia herättävä kirjoitus todella tärkeästä aiheesta ja todella hienosti perusteltu. Pisti vanhempana minutkin miettimään, varsinkin kun en itse ole alan ammattilainen. Kiitos tästä tärkeästä pohdinnasta 🙂

Hei. Kiitos tärkeästä postauksesta, kuulostaa siltä että teillä on hyvin harkittu linja tässä.
Itselläni on ammattiini liittyvä sometili, jossa jaan kirjoituksia vanhempien jaksamiseen, hyvinvointiin, mielenterveyteen yms aiheisiin liittyen. Myös teini-ikäisellä lapsellani on oma sometili ja hän käy lukemassa kirjoituksiani. Minun on täytynyt selittää hänelle, että kun kirjoitan esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, parisuhteen hoitovinkeistä yms asioista, tekstit eivät pohjaa omiin kokemuksiini vaan ammatilliseen tietoon ja että tilini tarkoitus on tarjota matalan kynnyksen apua näiden haasteiden kanssa eläville. Minun on siis erikseen täytynyt selittää, että tämä on työtili ja nämä eivät ole minuun henkilönä liittyviä haasteita vaan kirjoituksia joista arvelen olevan hyötyä ihmisille.
Olen paljon miettinytkin näiden keskustelujen kautta, että kylläpä tämän ikäistä hämmentäisi jos tuuttaisin omat asiamme sinne kanavalle. Minusta tuntuukin, että pienten vauvojen vanhemmat eivät kerta kaikkiaan tajua sitä, miltä aivan hyväntahtoisetkin päivitykset voivat teineistä myöhemmin tuntua.

Mitä ylempiin kommentteihin tulee siitä miten kommentoit lastesi isiä, omasta mielestäni sivunnut exääsi hyvin tyylikkään vähäeleisesti ja nykyisestä parisuhteestasi puhut siihen kuuluvalla lämmöllä. 🙂 Olet viisaasti pitänyt eroosi liittyneet seikat poissa julkisuudesta. Se on kunnioitettavaa ja vaatii myös taitoa.

Kiitos ihan huippuhyvästä kirjoituksesta!Itse en bloggaa mutta antoi silti tosi monia hyviä ajatuksia siitä miksi on tosi tärkeää suojata lasten yksityisyyttä somessa.

Lasten nimiä googlaamalla ei välttämättä päädy blogiin ja sen kommenttikenttään lukemaan törkeyksiä. Mut Vauva.fihin ja Ylilaudalle kyllä löytää ja siellä sitä ryönää vasta piisaa.

Olen hyvin avoin ja vapaamielinen mutta täysin kyllästynyt julkisuudessa käytävään seksikeskusteluun, sitä tulee joka tuutista, tylsää. Onneksi et ole kertonut tuosta osasta itseäsi, en halua tietää. Olet ottanut varman päälle että sinun juttujesi takia lapsesi eivät kohtaa vastoinkäymisiä, kunnioitan tätä paljon. Ja niinhän sen luonnollisesti pitäisikin olla. Tästä tuli ajateltavaa sometaviksellekkin.

Ihan tärkeää pohdintaa.Varmasti teidän tapanne toimia on monipuolisen puntaroinnin tulos ja näin ollen perusteltu ja hyvä tapa toimia, joku muu toimii eri tavoin ja se voi olla ihan yhtä perusteltua, puntaroitua ja hyvää. Minun suhtautumiseni someen on aika mutkaton (toki ”somettaminen”kohdallani on hyvin pienimuotoista),lasteni kasvot saavat näkyä peittämättöminä, etunimetkin siellä saattavat vilahtaa, isommilta lapsilta kysyn julkaisuun tottakai luvan. Mitään arkaluontoista en lapsistani koskaan mihinkään jaa tai ole jakanut ja ikärajoja meillä noudatetaan whatsapp is lukuunottamatta.
Se,että joku vanhempi kertoo omista, kipeistäkin asioista somessa, on mielestäni ihan ok, elämään kuuluvia asioitahan ne monesti ovat ja niitä tapahtuu aika monen katon alla. Sen verran kun olen kirjoittajan blogia seurannut, tykkään kyllä tavastasi kirjoittaa. Joskus olen miettinyt tekstejä lukiessani, miltä isoimmasta lapsesta tuntuisi lukea omaa varhaislapsuuden aikaa ja sen aikaista ydinperhettä jotenkin mitätöiviä kirjoituksia, joissa ”uusi” perhe nostetaan ikään kuin jalustalle. Omat vanhemmat, olivatpa he muiden mielestä kuinka kelvottomia tahansa, ovat kuitenkin lapselle niitä tärkeitä. Vaan tuskinpa lapsi jaksaa kirjoituksiin kovin syvällisesti paneutua, onneksi lasten elämässä on niin paljon muutakin kuin aikuisten somemaailma.

Ei,siis apua🙈 Kommentillani en todella tarkoittanut sitä, että menneestä elämästä pitäisi täällä alkaa jauhaa tai jonkun menneen eron syitä tai siihen liittyviä ihmisiä sivuta teksteissä millään tavalla,ei tietenkään pidä tai tarvitse,sehän vasta olisi kiusallista! Ne asiat eivät tuntemattomille kuulu ja harvaa varmasti oikeasti edes kiinnostaisivat.En myöskään tarkoittanut, että tämänhetkistä elämää, onnea tai onnekkuutta pitäisi peitellä, ei tietenkään pidä ,sehän on mahtavaa,että elämään on löytynyt itselle täydellisesti sopiva puoliso ja sellainen korjoittajalla selvästikin on! On mahtavaa, että elämä on elämänmakuista ja siinä on paljon rakkautta!
Kommentillani tarkoitin välillä lukijalle välittyvää eräänlaista oman menneisyyden vähättelyä, joka varmasti liittyy pitkälti tuohon sinänsä fiksuun päätökseen olla kommentoimatta menneitä asioita. En sitä ehkä oikein osaa nyt sanoittaa haluamallani tavalla, mutta ehkäpä se jotain sellaista on. Sellaista en ainakaan itse olisi halunnut vanhempieni puheista kuulla tai olla kuulevinani. Minun muistoissani kun lapsuuteni oli onnellinen ydinperheessäni, vaikka vanhemmilleni se ei sitä varmasti usein ollutkaan. Anteeksi selvästi aiheuttamani harmistus, en todella tarkoittanut olla ilkeä tai asiaton. Tuli vain tästä aiheesta mieleen tällainen puoli, mitä olin joskus tekstiä lukiessani miettinyt.

Tuon saman olen valitettavasti huomannut. Aina pitäisi olla lapsen puolella ja siihen kuuluu kunnioittava puhe lapsen isää kohtaan.
Muuten olen vaikuttunut tavastasi kirjoittaa ja oikein odotan uusia postauksia.

Mä en mielestäni koskaan kirjoita hänestä. Kirjoitan omista tunteistani ja siitä, miten itse näen maailman. Tämä on kuitekin aihe, jota en enempää halua avata juurikin niistä syistä,jotka postauksessa kerron. Sama linja vuodesta 2016 asti, ja se pitää, vaikka usein saankin pahiksen viitan harteilleni.

Et kirjoita lapsen isästä, mutta kirjoitat uudesta parisuhteestasi ja nuorempien lastesi isästä niin että auseilladi lyttäät esikoisesi ensimmäinen perheen ja toisen vanhemman.

Eikös tuo ole vähän paksua? Eli jos on joskus ollut parisuhteessa, uutta kumppania ei saa kehua 😅

Hei Karoliina, huippu teksti! Kiitos tästä! Tulee olo, että toivottavasti mahdollisimman moni ”someäiti/-isä” lukisi tämän.

Word täältäkin! Olen tavallinen tallaaja somessa enkä edes minä laita lapsiani someen kavereiden katsottaviksi. Miksi pitäisi? Liian moni julkisuudenkin henkilö on menettänyt järkensä lastensa kuvaamisen kanssa. Toivottavasti tämä tekstisi saa julkisuutta ja ihmisiä ajattelemaan asiaa lastensa yksityisyyttä ajatellen.

Keskustelin tästä aiheesta nuorten kanssa tuon Helsingin Sanomien jutun innoittamana.
Nuorilla (14-15v) oli aika tiukka näkemys siitä, että vanhemmat eivät saisi näyttää/kertoa lapsestaan ollenkaan somessa. Heidän mielestään esim.kasvojen peittäminen ei riitä, jos vaikka perhe voidaan kuitenkin tunnistaa. Moni oli sitä mieltä, että aikaisintaan teini-ikäisen kanssa voi neuvotella asiasta ja sen vuoksi silloin aikaisintaan voi lapsen asioita/kuvia jakaa somessa julkisesti. Moni oli sitä mieltä, että nuorempi lapsi voi olla innoissaan ”julkisuudesta”, joka kaduttaa kuitenkin teini-iässä.
Heidän vahva viestinsä oli, että mitään ei saa julkaista julkisesti lapsesta. Eikä sille pitäisi olla mitään tarvetta ellei vanhempi halua käyttää lapsen kuvia (kasvot näkyvillä tai peitettynä) tai lapsesta jaettuja asioita omaksi hyödykseen. Kovin yllättävätkin asiat lapsuudesta ovat teinien mielestä noloja ja hävettäviä.
Heidän mielestään lapsen oikeuksiin kuuluisi saada pysyä täydellisen anonyyminä ja itsemääräämisoikeutta tulisi kunnioittaa.
Yllätyin itsekin heidän hyvin tiukasta asenteestaan, onhan kuitenkin kyseessä vahvasti some-maailmassa elävä sukupolvi.

Mun mielestä paljastat lapsistasi aivan liikaa. Ei riitä, että peittää kasvot tai jättää nimet kertomatta tai ei kirjoita henkilökohtaisista asioista. Seuraan blogi/ig-juttujasi satunnaisesti, mutta silti tiedän mielestäni lapsistasi liikaa ja se on juuri syy miksi en mielelläni aina sitä lue.
On olemassa samanlaisen aihepiirin blogeja, joissa lapset pysyvät oikeasti anonyyminä.

voi luoja ku on huono trolliyritys 😂😂

Word. Olen aina ihmetellyt, miksi lasten sairauksia/erityispiirteitä/kehityksellisiä viivästymiä, hoitoja ja terapioita ym pitää läpikäydä lasten omalla naamalla somessa yksityiskohtaisesti läpi. Ikäänkuin lapsella ei olisi oikeutta saada pitää omia terveystietojaan yksityisinä. Minusta se on yksiselitteisesti väärin, ja some on pullollaan em lasten asioita mukamas vertaistuellisesti käsitteleviä blogeja. Mitä sitten, kun he ovat aikuisia?

Tämä! Jotenkin tosi outoa mielestäni, että jotkut kertovat blogeissaan lähestulkoon kaiken lapsistaan ja heidän neuvolareissuistaan, nimen ja kuvan kera. En usko, että lapsesta tuntuu kivalle lukea isompana vaikkapa ripulistaan/kihomadoista/liian suuresta päänympäryksestä..Todellakin tämmöiset tiedot voivat johtaa raakaankin kiusaamiseen. Pieniä juttuja sillä hetkellä, mutta lapset ja nuoret osaavat olla julmia.

Hyviä pointteja! Mäkin oon ollut aivan ihmeissäni siitä, että miltä lapsista mahtaa tuntua vanhemman seksielämän käänteet netistä luettuna. Surullista.

Moikka! Mun mielestä olet ihan sopivan tiukka some asioissa. Meillä lapset on päässyt somekanaviin ikärajojen mukaan. Watsapp on ehkä poikkeus. 😅 Ja kun olen esikoisen tiktokkiin päästänyt olen yllättynyt hänen järkevyydestään. Tietty illan käyty nää yhdessä läpi, mutta on ollut ihana huomata että hän ymmärtää somen vaarat. Itse päätti olla nimetön ja kasvoton. IG on lapsilla myös yksityinen ettei olisi vaaraa ilkeilyille. Minusta meillä on onnistunut hyvin ja pää pointti on se, että yhdessä voi puhua.

Niin hyvä postaus ja täyttä asiaa! Tällaista kannanottoa olen toivonutkin jo pitkään joltain blogiäidiltä, että onko lapsien kustannuksella ok tienata.

Kiitos tästä. Olen kanssasi samaa mieltä, ja välillä tuntuu, että olen ainoa joka näin ajattelee. Erityisesti tuo viimeinen kappale kirjoituksessasi on erittäin hyvin sanallistettu.

Niin hienosti kirjoitettu Karoliina ja hyvin kiteytetty. Tätä asiaa mielessä monesti pohtinut kun nyt tupsahdellut uusia vauvoja paljon somettajille ja näkyvät kyllä tosi paljon heidän ig tileillään ja mainoksia tehdään vauvojen kasvoilla.

Sun tapa tehdä blogia ja igtä perheaiheista ilman että Tyttöjen kasvot näkyy ja yksityisyyttä paljastetaan on musta paljon parempi. Mutta toki jokainen tyylillään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X