Kolmistaan

Mitä odotan joulukuulta?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

 

Nyt on käynyt sillä tavalla perinteisesti, että tämä yksi nainen on kuvitellut olevansa kolme naista. Tai ainakin kaksi ja puoli, koska sen verran tullut buukattua lähinnä extrasome-töitä tähän marras-joulukuun taitteeseen. Tavallaan unohdin, että mulla on kolme lasta ja ne palkkatyötkin yrityksen lisäksi.

Oh well. Yritän nyt selvitä ja samalla takoa päähäni viisauksia vastaisuuden varalle. Pitäisi olla se assari. Järjen ääni, joka täyttäisi kalenterin ja muistuttelisi asioista. Sen taas olen huomannut. (Rekry-viestejä saa oikeasti laittaa tulemaan!).

Mä tiedän, että seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan muuta kuin ”jouluun laskeutumista”, mutta sitten sen jälkeen mä aion OIKEASTI rauhoittaa joulunajan mun pään sisäisestä transesta. Keskittyä perheeseen ja kotona olemiseen. Glögiin, koristeluun (=siivoamiseen) ja jouluruokien suunnitteluun (joita en itse tietenkään toteuta).

Mulla on jotenkin supersuuret odotukset joululle. Ihan vähän huvittaa, että olen niin innoissani ekasta joulusta meidän uudessa kodissa. Ekassa, jota voi kutsua perheen kokoiseksi kodiksi.

Kuten kodin entinen asukas Hanna-Riikka sanoi, tämä koti huokuu jo itsessään joulun fiilistä. Se on ihan kyllä totta! Vanhan talon puitteet voi helposti kuvitella kätkevän sisäänsä vähän joulun taikaa. Rakenteissa rapisevia tonttuja (vai hiiriä?).

Vaikka en ole mikään social butterfly, olisi ihanaa, jos koronasta huolimatta voisi kestittää vieraita joulukuussa. Ei suureellisesti, mutta juurikin konvehtien ja glögin parissa. Rauhallisella menolla. Jouluvaloja tulee ripustella vähän lisää, saada viimeiset jutut seinälle porattua (tällä erää) ja muutenkin ylimääräinen roina nurkista varastoon/myyntiin, jotta joululle olisi tilaa.

Mä vieläkin arvon joulukuusen kanssa. Musta se olisi ihan ihana juttu, mutta pelkään, että ollaan A:n kanssa ihan hermoriekaleina, jos kaksi lasta yrittää koko ajan kuusen luokse ravistelemaan oksia. Toisaalta juttelin jo Hopiahipun Teijan kanssa (mun lempikukkakauppa!!) erilaisista kransseista ja kaapin päälle laitettavista pienistä kuusista, mutta onko se sitten kuitenkaan sama. Meillä on ollut koko Tampere-ajan ollut perinteenä hakea kuusi Pyynikintorin kuusimyyjältä, joten haluaisin kyllä jatkaa samaa perinnettä nytkin. Varsinkin, kun luvassa on ensimmäinen aatto ihan vaan viisistään ilman muita sukulaisia tai sukulointeja.

Mitä muuta odotan?

Unta. Sitä, ettei kukaan ole kipeä. Joululeffoja. Hyviä mandariineja. Homejuustoa ja pipareita. Hans Välimäen glögiä. Punaisia joulutyynyjä. Joululahjasalaisuuksien supisemista. Ystäviä ja perhettä. Sopivaa määrä töitä. Kauneimpia joululauluja (vaikka sitten etänä). Punaisia vaatteita. Jenkkijoulumusaa. Riisipuuroa. Lunta (pliiiiiis!!).

Mitä sä odotat?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lue myös

X