kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 03.12.2020

Mitä odotan joulukuulta?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
5 kommenttia

 

Nyt on käynyt sillä tavalla perinteisesti, että tämä yksi nainen on kuvitellut olevansa kolme naista. Tai ainakin kaksi ja puoli, koska sen verran tullut buukattua lähinnä extrasome-töitä tähän marras-joulukuun taitteeseen. Tavallaan unohdin, että mulla on kolme lasta ja ne palkkatyötkin yrityksen lisäksi.

Oh well. Yritän nyt selvitä ja samalla takoa päähäni viisauksia vastaisuuden varalle. Pitäisi olla se assari. Järjen ääni, joka täyttäisi kalenterin ja muistuttelisi asioista. Sen taas olen huomannut. (Rekry-viestejä saa oikeasti laittaa tulemaan!).

Mä tiedän, että seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan muuta kuin ”jouluun laskeutumista”, mutta sitten sen jälkeen mä aion OIKEASTI rauhoittaa joulunajan mun pään sisäisestä transesta. Keskittyä perheeseen ja kotona olemiseen. Glögiin, koristeluun (=siivoamiseen) ja jouluruokien suunnitteluun (joita en itse tietenkään toteuta).

Mulla on jotenkin supersuuret odotukset joululle. Ihan vähän huvittaa, että olen niin innoissani ekasta joulusta meidän uudessa kodissa. Ekassa, jota voi kutsua perheen kokoiseksi kodiksi.

Kuten kodin entinen asukas Hanna-Riikka sanoi, tämä koti huokuu jo itsessään joulun fiilistä. Se on ihan kyllä totta! Vanhan talon puitteet voi helposti kuvitella kätkevän sisäänsä vähän joulun taikaa. Rakenteissa rapisevia tonttuja (vai hiiriä?).

Vaikka en ole mikään social butterfly, olisi ihanaa, jos koronasta huolimatta voisi kestittää vieraita joulukuussa. Ei suureellisesti, mutta juurikin konvehtien ja glögin parissa. Rauhallisella menolla. Jouluvaloja tulee ripustella vähän lisää, saada viimeiset jutut seinälle porattua (tällä erää) ja muutenkin ylimääräinen roina nurkista varastoon/myyntiin, jotta joululle olisi tilaa.

Mä vieläkin arvon joulukuusen kanssa. Musta se olisi ihan ihana juttu, mutta pelkään, että ollaan A:n kanssa ihan hermoriekaleina, jos kaksi lasta yrittää koko ajan kuusen luokse ravistelemaan oksia. Toisaalta juttelin jo Hopiahipun Teijan kanssa (mun lempikukkakauppa!!) erilaisista kransseista ja kaapin päälle laitettavista pienistä kuusista, mutta onko se sitten kuitenkaan sama. Meillä on ollut koko Tampere-ajan ollut perinteenä hakea kuusi Pyynikintorin kuusimyyjältä, joten haluaisin kyllä jatkaa samaa perinnettä nytkin. Varsinkin, kun luvassa on ensimmäinen aatto ihan vaan viisistään ilman muita sukulaisia tai sukulointeja.

Mitä muuta odotan?

Unta. Sitä, ettei kukaan ole kipeä. Joululeffoja. Hyviä mandariineja. Homejuustoa ja pipareita. Hans Välimäen glögiä. Punaisia joulutyynyjä. Joululahjasalaisuuksien supisemista. Ystäviä ja perhettä. Sopivaa määrä töitä. Kauneimpia joululauluja (vaikka sitten etänä). Punaisia vaatteita. Jenkkijoulumusaa. Riisipuuroa. Lunta (pliiiiiis!!).

Mitä sä odotat?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (5)

Entäs pieni kuusi tai huonekuusi? Tai ihan vaan koristeista seinälle tehty kuusi?
Eihän se sama asia tietenkään ole, ja tämä vuosi on muutenkin ollut niin poikkeuksellinen, että varmaan kaikista mahdollisista perinteistä pitäis mielellään kiinni. Mutta sehän ois kans vaihtoehto.

Meillä on kans ollut aina aito kuusi, silloinkin kun talossa ollut vauhdikkaita taaperoita.
Voihan kuusesta luopua aiemmin jos tuntuu, että se ei saa olla rauhassa.
Luulen että suurin osa jättää kuusen rauhaan kun huomaa sen olevan piikikäs.
Mutta vankka jalka kuuselle ettei pääse kaatumaan päälle 🙂

Kuusen voi myös laittaa jollain siimavirityksellä kiinni nurkkaan tai seinään, niin ei kaadu päälle. Siima rungon ympäriltä ja siitä seinässä olevaan koukkuun. Ja tosiaan tuo piikikkyys voi tehdä sen ettei houkuta koskemaan. Kyllähän se ihanaa tunnelmaa ja tuoksua tuo puutaloon ja juhlistaa kotijoulua, ensimmäistä ihanassa uudessa kodissa. Ja ajattele miten ihania kuvia saa lapsista kuusen ympärillä. Ja sitten tosiaan vaikka heti joulun jälkeen pois jos tuntuu että on kerta kaikkiaan riesa.

Sä oot supernainen! En ymmärrä miten saat kaiken tuon hoidettua! Itse olisin varmasti hermoromahduksen partaalla. Ruuhkavuodet kirjaimellisesti.

Meidän perheessä ratkaistiin ”kuusi & pienet lapset ” -tapaus viime vuonna niin, että ostettiin pieni kuusi, joka laitettiin korkean lipaston päälle. Näin pienimmäiset eivät ulottuneet koskemaan siihen.

Itse odotan joululta kiireetöntä aikaa perheen kanssa (niin kiireetöntä ja rauhallista kun se nyt on lapsiperheessä! 🙂 ). Tämä vuonna aion testata sinihomejuustopunajuurilaatikkoa perinteisten laatikoiden lisäksi.

Ottakaa ihmeessä se kuusi, sittenpähän näette miten käy. Meillä ainakin tytön ollessa reilun vuoden ikäinen hän kävi muutaman kerran kokeilemassa ja aina kun napakasti kiellettiin että ei saa koskea, kiinnostus loppui ja kuusi sai olla rauhassa. Ei ole kuusen tuoksun ja tunnelman voittanutta <3 Ihanaa joulun odotusta teille!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X