Kolmistaan

Läpystä vaihto -elämää?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Meillä alkoi tämä viikkoa läpystä vaihto -taktiikalla, kun meidän lastenhoitaja oli sairaana. Mun oli tarkoitus tehdä some-töitä jemmaan joulua varten koko maanantai, mutta jäinkin kotiin pienten kanssa. Sitten alkuiltapäivästä mies tuli kotiin ja minä marssin hommiin. Palasin vasta, kun tyttökatras nukkui. Tänäänkin elämä oli samanmoista säätöä.

Me ollaan siinä mielessä onnenmyyriä miehen kanssa, että meidän molempien (kaikki) työt on melko joustavia. Totta kai on tiettyjä palavereita ja läsnäoloa, mutta voidaan myös itse sumplia – varsinkin etätyösuositusaikaan – töitä meille parhaaseen aikaan. Että jos lapsilla on neuvolat tai lääkärit keskellä päivää, ei se useinkaan ole ongelma, jos vaan raivataan toisesta hetkestä tila tehdä työt. Periaatteessa hoitajan tai lapsenkaan sairastuminen ei ole este töille. Paino sanalla periaatteessa. Tiedätte varmasti millaista on tehdä duunia kotosalla, lasten pyöriessä jaloissa? Silti vapaus on kuitenkin musta suurempi etu kuin haitta. 

Meille tällaiset kasista ysiin päivät, jolloin oikeasti ei nähdä miehen kanssa toisiamme kun viisi minuuttia ovella, on kuitenkin onneksi aika harvinaista. Vaikka välillä elämä on kiireistä, ollaan kuitenkin pääosin illat yhdessä kotosalla perheenä. Maanantain tapahtumat sai mut miettimään, että vaikka työ on mulle tärkeää, ei tällainen läpystä vaihto -elämä sopisi mulle laisinkaan, jos se olisi aivan jokapäiväistä. Tiedän, ettei kaikille tällaiset asiat ole todellakaan päätöksestä kiinni. Monet ammatit pakottavat nopeisiin vaihtoihin eteisessä. Mutta niin kauan kun voin valita, en valitse tällaista. Kun ihan spesiaalisti, kuten nyt. Yhden illan huhkiminen auttaa siinä, että voidaan lomailla perheenä paremmin. 

Ajankäyttö on mun mielestä arvokysymys. Ja sitten myös rahakysymys. Mutta totta kai raha ja arvotkin liittyvät yhteen. Kokeeko rahan tärkeämmäksi kuin ajan? Onko valmis luopumaan jommasta kummasta, jotta saavuttaisi toisen?

Välillä on kyllä tosi hyvä pysähtyä miettimään, heijastaako oma arki konkreettisesti niitä arvoja, joiden mukaan haluaa elää. Olen ainakin itse saanut itseni kiinni useammankin kerran elämän aikana sellaisesta tilanteesta, että olen huomannut, että olen suistunut pois siltä tieltä, millaisten arvojen mukaan haluan elää. Arvoista voi puhua, mutta oikeasti niitä mitataan vasta arjessa…Ja niiden rehellinen tarkastelu ei ole aina kivaa tai mieltä ylentävää. 

Tämä vuodenvaihde on saanut mut ajattelemaan näitä asioita taas vähän enemmän. Toivottavasti sitä kautta meillä on jatkossa vähemmän läpystä vaihtoon -päiviä. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Lue myös

X