Kolmistaan

Muistanko enää, kuinka ollaan lomalla?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Aloitan huomenna loman. Aion olla sillä kaksi viikkoa. Olo on yhtä aikaa riemuisa ja jännittynyt. Epäuskoinen. En ole varma, osaanko nimittäin olla enää lomalla. Saattaa kuulostaa hölmölle, mutta sitäkin pitää opetella. Olen ollut viimeksi näin pitkällä lomalla meidän häiden aikaan keväällä 2018. Ensin olin hääviikon lomalla ja sen perään miltei heti häämatkaviikon vielä siihen päälle. 

Joskus kun puhun mun töistä, jengin mielestä kiireestä puhuminen on jotenkin leuhkintaa. Että töistä ja aikatauluista puhuminen olisi jotenkin hienoa. Trendikästä Voin sanoa: Ei se ole! Se nyt vaan sattuu olemaan ainakin omalla kohdallani kombinaatio omasta luonteestani ja innostani tehdä kaikkea, mistä innostun. Toisin sanoen rakastan tehdä töitä, mutta en aina muista, etten ehdi kaikkea. Sitten saattaa iskeä stressi (josta siitäkin nautin jollain omistuisen kierolla tavalla). Uskon, että nykymaailman puskee tähän suuntaan ja siksi tällainen ajattelu on tuttua niin monelle. 

Mutta nyt siis siihen lomaan. Pohdin tällä viikolla, mitä se lomalla olo sitten oikeasti tarkoittaakin. Mä olen tottunut siihen, että kun pienet nukkuu esimerkiksi päikkäreitä viikonloppuisin, mulla on poikkeuksetta aina läppäri auki. Kirjoitan postauksia, hoidan yrityksen juttuja tai teen palkkaduunia. Piti oikein pinnistää mieltä, jotta muistaisin, mitä mä voisin nyt lomalla tehdä. Ehkä maata sohvalla ja lukea kirjaa. Katsoa leffaa KESKELLÄ PÄIVÄÄ. Jutella. Pelata pelejä. En muista, milloin oltaisiin pelattu esikoisen kanssa Unoa tai miehen kanssa Jatzya. 

Heti, kun aloin pohtia lomaa, aloin suunnitella, että varaston voisi inventoida pieneksi jääneistä lastentarvikkeista. Että nythän siihen olisi aikaa. Tässä vaiheessa mua alkoi naurattaa oman aivotoimintani outous. Keskeytin varastoaatokset ja päätin, etten TODELLAKAAN tee sitä nyt, vaikka kuinka nettikirppikset huutaisivat meidän vanhoja rattaita myyntiin. 

Mun sisko ja sen mies tulee huomenna vahtimaan pieniä tyttöjä (esikoinen suuntaa loman aluksi Helsinkiin), jotta me päästään A:n kanssa kaksistaan syömään. Varattiin pöytä parinsadan metrin päästä kotoa, eli meidän kantispaikasta – Heinätorista. Meinaan laittaa mekon, korot ja meikkiä. Loman kunniaksi. 

Mites siellä lomaillaan, vai lomaillaanko ollenkaan? Muita, jotka pohtii, miten lomalla edes ollaan?

-Karoliina-

P.S. Tästä siis seuraa se, ettei seuraavien viikkojen postaukset on ajastettuja. Paitsi yksi, jonka meinaan käydä PIKAISESTI tekemässä välipäivinä. Sen verran lipsun. 

Kuva: Noora Näppilä

 

Lue myös

X