Kolmistaan

Miksi somessa ärsyyntyy?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mä olen lukenut (ja ehkä itse tehnytkin) lukuisia erilaisia listoja siitä, MIKÄ somessa ärsyttää. Huono kieli ärsyttää. “Lomalle lompsis -sutkautukset” ärsyttää. Silottelu ärsyttää, mutta niin ärsyttää vaikuttajan alati likainen tukka ja marinakin. Liika sähinä ja sporttisuus tökkii, samoin laiskottelu. 

Mä olen yrittänyt viime aikoina miettiä kuitenkin MIKÄ-kysymyksen taakse. Siihen, MIKSI joku juttu niin kovin ärsyttää. Ja olen tullut siihen tulokseen, että mulle (some-)ärsytykseen johtaa seuraavat seikat.

 

KATEUS

Ikuinen kateuskeskustelu some-ärsytyksen ja jopa -kiusaamisen yhteydessä herättää tunteita. Toiset ovat sitä mieltä, että kateus somen kurjien kommenttien/ajatusten syyksi olisi keksitty juttu. Itse taas olen sitä mieltä, että ainakin omassa ärsytyksessäni on aimo ainnos kateutta. Kun joku somettaja kertoo sunnuntain raukeista hetkistä, päiväunista ja shampanjasta ihanan siistissä kodissa, mä kyllä kihisen kateudesta jonkun täysin paskan, lapset sairastaa -viikonlopun, jälkeen. Miksi tuo ihminen ansaitsee alvariinsa hemmottelua, kun itse en ole nukkunut puoleentoista vuoteen kunnolla? Jep. Tässä puhuu kateus. 

 

OIKEUDENTAJU

Mulle some-kiukkua aiheuttaa se, jos koen, että joku ihminen tekee täysin väärin mun omaan arvomaailmaan peilaten. En sano, että minä olen oikeassa ja hän väärässä, koska kaikki tämä on suhteellista. Mutta minusta, mun näkökulmasta TUNTUU sille, koska totta kai yritän tehdä itse oman ajattelumallini mukaan oikein. Viime aikoina mua on suoraan sanottuna vituttanut jotkut Dubaissa matkailleet vaikuttajat tai ne, jotka kehtaavat edes kertoa, että lentoliput on ostettu. “Kiinnostaisiko nähdä reissupäivityksiä?”  -Kiinnostaisiko hankkia aivot? 

 

HENKILÖKOHTAISUUS

Mä koen, että tämä on yleisin syy siihen, miksi netti ja some ärsyttää välillä niin kovasti. Jostakin oudosta syystä nimittäin me välillä koemme, että jonkun toisen ihmisen valinnat olisivat jonkinlaisia henkilökohtaisia iskuja meitä kohtaan. Siitäkin huolimatta, että vaikuttaja/somettaja ei olisi sanallakaan arvostellut muiden tapaa toimia/elää. Mä itse törmään tähän jatkuvasti. Kerron jostakin meidän perheen pyykinpesutahdista tai ruokailuista, ja sitten saan tosi hyökkääviä kommenteja siitä, kuinka tunnun arvostelevan toisia. Olen monta kertaa syynännyt omat tekstit läpi ja todennut, että en itse löydä sieltä parhaalla tahdollanikaan arvostelua muita kohtaan. Tekstejä voi kuitenkin tulkita miljoonalla tavalla, ja jos lukee niitä tietynlaiset lasit päässä, varmasti sieltä löytää sellainen siemen, jossa voi ajatella, että tässähän piikitellään JUST MINUA.

Mä tunnistan tämän ajatusmallin myös pöydän toiselta puolelta. Kun olin eronnut esikoseni isästä, luin lehtijutun, jossa Marianna Stolbow kertoi, ettei pienten lasten vanhempien tulisi erota. Jotenkin jutussa annettiin kuva, että erotaan liian helposti. (Näin ainakin sen silloin tulkitsin). Mä otin jutun niin henkilökohtaisesti, että aina kun näin Stolbown jossain, mun sisältä kumpusi ihan kauhea kiukku. Hän oli hetken mun nettimaailman inhottavin tyyppi. Kun viime vuonna näin hänet taas telkussa, tajusin, että mun mielikuva hänestä saattoikin olla täysin väärä. Mitä oikeasti tiesin tästä naisesta? Mikä sai mut inhoamaan häntä niin paljon? Kun pystyin menemään tilanteesta ulkopuolelle, tajusin, ettei hänen lehtijuttukommenttinsa ehkä koskenutkaan juuri minua. Ei ollut varmaan koskaan koskenut. Hän ei arvostelut just minua, mutta sillä hetkellä — niissä tunnemyrskyissä — koin, että hän oli hyökännyt mua ja mun valintoja vastaan. 

 

Tunnistatko omassa some-kiukussasi samoja piirteitä? Onko lisättävää?

 

-Karoliina-

Lue myös

X