kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 04.02.2021

Miksi somessa ärsyyntyy?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
20 kommenttia

Mä olen lukenut (ja ehkä itse tehnytkin) lukuisia erilaisia listoja siitä, MIKÄ somessa ärsyttää. Huono kieli ärsyttää. “Lomalle lompsis -sutkautukset” ärsyttää. Silottelu ärsyttää, mutta niin ärsyttää vaikuttajan alati likainen tukka ja marinakin. Liika sähinä ja sporttisuus tökkii, samoin laiskottelu. 

Mä olen yrittänyt viime aikoina miettiä kuitenkin MIKÄ-kysymyksen taakse. Siihen, MIKSI joku juttu niin kovin ärsyttää. Ja olen tullut siihen tulokseen, että mulle (some-)ärsytykseen johtaa seuraavat seikat.

 

KATEUS

Ikuinen kateuskeskustelu some-ärsytyksen ja jopa -kiusaamisen yhteydessä herättää tunteita. Toiset ovat sitä mieltä, että kateus somen kurjien kommenttien/ajatusten syyksi olisi keksitty juttu. Itse taas olen sitä mieltä, että ainakin omassa ärsytyksessäni on aimo ainnos kateutta. Kun joku somettaja kertoo sunnuntain raukeista hetkistä, päiväunista ja shampanjasta ihanan siistissä kodissa, mä kyllä kihisen kateudesta jonkun täysin paskan, lapset sairastaa -viikonlopun, jälkeen. Miksi tuo ihminen ansaitsee alvariinsa hemmottelua, kun itse en ole nukkunut puoleentoista vuoteen kunnolla? Jep. Tässä puhuu kateus. 

 

OIKEUDENTAJU

Mulle some-kiukkua aiheuttaa se, jos koen, että joku ihminen tekee täysin väärin mun omaan arvomaailmaan peilaten. En sano, että minä olen oikeassa ja hän väärässä, koska kaikki tämä on suhteellista. Mutta minusta, mun näkökulmasta TUNTUU sille, koska totta kai yritän tehdä itse oman ajattelumallini mukaan oikein. Viime aikoina mua on suoraan sanottuna vituttanut jotkut Dubaissa matkailleet vaikuttajat tai ne, jotka kehtaavat edes kertoa, että lentoliput on ostettu. “Kiinnostaisiko nähdä reissupäivityksiä?”  -Kiinnostaisiko hankkia aivot? 

 

HENKILÖKOHTAISUUS

Mä koen, että tämä on yleisin syy siihen, miksi netti ja some ärsyttää välillä niin kovasti. Jostakin oudosta syystä nimittäin me välillä koemme, että jonkun toisen ihmisen valinnat olisivat jonkinlaisia henkilökohtaisia iskuja meitä kohtaan. Siitäkin huolimatta, että vaikuttaja/somettaja ei olisi sanallakaan arvostellut muiden tapaa toimia/elää. Mä itse törmään tähän jatkuvasti. Kerron jostakin meidän perheen pyykinpesutahdista tai ruokailuista, ja sitten saan tosi hyökkääviä kommenteja siitä, kuinka tunnun arvostelevan toisia. Olen monta kertaa syynännyt omat tekstit läpi ja todennut, että en itse löydä sieltä parhaalla tahdollanikaan arvostelua muita kohtaan. Tekstejä voi kuitenkin tulkita miljoonalla tavalla, ja jos lukee niitä tietynlaiset lasit päässä, varmasti sieltä löytää sellainen siemen, jossa voi ajatella, että tässähän piikitellään JUST MINUA.

Mä tunnistan tämän ajatusmallin myös pöydän toiselta puolelta. Kun olin eronnut esikoseni isästä, luin lehtijutun, jossa Marianna Stolbow kertoi, ettei pienten lasten vanhempien tulisi erota. Jotenkin jutussa annettiin kuva, että erotaan liian helposti. (Näin ainakin sen silloin tulkitsin). Mä otin jutun niin henkilökohtaisesti, että aina kun näin Stolbown jossain, mun sisältä kumpusi ihan kauhea kiukku. Hän oli hetken mun nettimaailman inhottavin tyyppi. Kun viime vuonna näin hänet taas telkussa, tajusin, että mun mielikuva hänestä saattoikin olla täysin väärä. Mitä oikeasti tiesin tästä naisesta? Mikä sai mut inhoamaan häntä niin paljon? Kun pystyin menemään tilanteesta ulkopuolelle, tajusin, ettei hänen lehtijuttukommenttinsa ehkä koskenutkaan juuri minua. Ei ollut varmaan koskaan koskenut. Hän ei arvostelut just minua, mutta sillä hetkellä — niissä tunnemyrskyissä — koin, että hän oli hyökännyt mua ja mun valintoja vastaan. 

 

Tunnistatko omassa some-kiukussasi samoja piirteitä? Onko lisättävää?

 

-Karoliina-

Kommentit (20)

Mua taas tässä koko kombossa kiinnostaa, kuinka paljon some polarisoi keskustelua/mikä on somen vaikutus keskustelun kärjistymiselle.

Somessa jyllää transferenssi. Tai vielä tarkennettuna negatiivinen transferenssi. Omalla kohdallani on auttanut etäisyyden pitäminen somemaailmaan. Itselläni on onni elää niin täysipainoista arkea ihan livenä, joten aikaa somessa roikkumiseen ei käytännössä löydy. Luen ja kommentoin blogeja, uutisia, mutta en lähde juupas-eipäs -keskusteluihin koskaan. En haasta riitaa, en herjaa, halveksi tai muulla tavoin käyttäydy asiattomasti somessa. Kannan omasta toiminnastani täyden juridisen vastuun joka paikassa.

Eikö blogit juuri ole somea… Ja uskon monen elävän oikein täysipainoista arkea ja silti ehtivät käyttämään myös somea, jos siitä nauttivat. Elämässä kannattaa osata järjestää aikansa niin, että aikaa jää muuhunkin kun pakollisiin ja välttämättömiin asioihin kuten harrastuksiin, löhöilyyn ja vaikkapa someen.

Mä poistin omat sometilit hiljattain, koska väsyin siihen negatiiviseen keskusteluun mikä siellä on. Huomasin ärsyyntyväni muiden ihmisten käytöksestä, kadehdin muiden muka täydellistä elämää ja kaikki se vihapuheen määrä, mitä ihmiset saa osakseen.. Nostan hattua kaikille, jotka uskaltaa ja pystyy olemaan näkyvästi somessa. Mä en pysty, enkä jaksa.

Ääripääajattelu ärsyttää sekä somessa että sen ulkopuolella ihan kaikissa asioissa olkoon ne pieniä tai isoja juttuja.

Samoin ärsyttää kun omat mielipiteet ilmaistaan kärkkäästi ja niin kuin muunlaisia mielipiteitä ei saisi olla tai jos joku erehtyy muuta ilmaisemaan, niin voi varautua ”taisteluun”.

Ärsyynnyn kun kuvitellaan kirjoittajan äänensävy yms. Kertomalla pyykinpesustanne olet ollut ylimielinen??? En mitenkään löydä tekstistäsi arvostelua muiden tapoja kohtaan, en millään. Hämmästyttää miten tekstisi koettu, että kirjoitat loukkaantuneiden puhtaudesta, etkä siitä minkä sinä koet puhtaudeksi. Itse olen kokenut ärsytystä kun kerrot miten raskasta on,mutta se menee sekunnissa ohi kun olen rehellinen itselleni ja tunnistan, että olet oiva kohde kateudelleni. Sen sekunnin jälkeen toivon että voisipa auttaa ja iloitsen kun tiedän että joskus vielä saat nukkua ja rentoutua.

Varmaan hyvin yleisiä ajatuksia ja tuntemuksia sinulla. Tunnistan itseni ja tunnistan toiset (myös minulle kommentoineet) kyllä tästä. Somessa niin kuin elämässäkin ehkä keskeistä on se, että pyrkimys on kohottaa toisia, ei painaa alaspäin. Näen tämän yhtenä tärkeimmistä asioista, mitä luonteessa olisi tärkeää tässä elämässä kehittää – minun omassa luonteessa siis. Muitten luonteille en voi mitään eikä ole millään tavalla tarpeellista edes muitten luonteita miettiäkään.

Kaikki asiathan ärsyttävät tai herättävät ihmetystä tai hämmennystä riippuen näkökulmasta ja omista prioriteeteista tai kipupisteistä. Kyllä hiukan itseänikin ihmetyttää Karoliina sinun omissa ärsytyksissä nostamasi koronaohjeista piittaamattomuus, kun samaan aikaan kerrot itse käyväsi kauneushoidossa tosi usein (kontakteja), kahvilassa (kontakteja), ravintolassa syömässä (kontakteja) ja hierojalla (kontakteja), kun samaan aikaan useat ovat tulkinneet ohjeen laittaa sosiaaliset kontaktit minimiin paljon tiukemmin. Ja kärsivät siitä todella! Mutta etäännytän itseni siitä ensireaktiosta ja ajattelen, että kukin valitsee oman tapansa, oli se sitten pyykkäys tai sosiaalisten kontaktien minimoiminen.

Itseä ahdistaa ja joskus jopa surettaa toisten erilaiset lasten kasvatustavat.

Kun itselle tärkeintä on lapsilähtöisyys, läheisyys ja huomio lapselle, joskus omassa sängyssä nukkuvat pullovauvat ja äitien iltalomat / parisuhdeviikonloput on kuin isku kasvoihin :D. Onhan se varmaan katkeruutta osaltaan myös, kun itse on kiinni vauvassa. Mutta toisaalta, vaikka mahdollisuus tällaisiin olisi, en varmaan pystyisi hyvällä omalla tunnolla nauttimaan, kun omat arvot on niin toisenlaiset. Tämäkin kommentti varmaan suututtaa jonkun, anteeksi etukäteen :D.

Mua ihmetyttää, että jos itse on valinnut tuollaisen tavan elää vauva-aikaa, miksi edes tuntea katkeruutta toisten hyvin nukkuvista vauvoista tai parisuhdeviikonlopuista? Ja ennen kaikkea: miksi kertoa tämä mielipide täällä blogissa? Olen huomannut, että ”lapsentahtisilla” on usein tapana arvostella toisia negatiivisesti ääneen ja olen miettinyt, mistä tämä kumpuaa. Ehkä omasta epävarmuudesta ja siitä, että tuliko sittenkään valittua oikein? Vauvan kiintymyssuhde kun ei ole siitä kiinni, miten hänet ruokitaan, miten hänen kanssaan nukutaan tai käyvätkö vanhemmat silloin tällöin yön hotellissa.

Voi luoja taas 😂🤦‍♀️ Käy nolaan itsesi jossain muualla.

Mikä tämän kommentin tarkoitus oli? Miksi piti lähettää? Jotta saa toiselle pahan mielen? Jos kerta on ollut sun mielestä tollasen kommentin arvoinen postaus, miksi luit? Toivoisin ihmisiltä käytöstapoja vuonna 2021!

Ps. MAHTAVA postaus Karoliina!

Mun kommentti oli kohdistettu edellisen kommentoijan syyllistämiselle. Ei suinkaan kirjoitukselle. Karoliinan tekstit on aina hyviä 😘

Et oo tosissas! No tässä on kyllä kommentti ja asenne, joka saa ärsyyntymään ja taas kerran olemaan kiitollinen omasta suunnitellusta lapsettomuudesta. Tällainen toisten vanhemmuuden tapojen tuomitsevuus, mitä tää kommentti on, ei vaan ole mitenkään coolia tai ok. Tarvitset laajempaa perspektiiviä ja ehkäpä lisävuosia ja kokemusta mittariin.

Itse en ole missään somekanavassa, mutta luen muutamaa blogia. En tunnista itsessäni mitään tunnemyrskyä, koska blogistit ovat kuitenkin vieraita henkilöitä ja valitsevat, mitä kertovat ja harvoin se on koko kuva. Sen sijaan tunnistan sen, että asioita ymmärretään eri tavalla. Pyykkipostauksesta jäi kyllä mieleen, että esittämäsi asiat teki minullekin vaikutelman, että teidän tapa tai väärä tapa. Asioistahan saa olla eri mieltä, mutta jos useasta postauksesta moni kokee alentamista, jota et ole tarkoittanut, niin voihan sitä tekstiä vielä halutessaan kriittisesti tarkastella. Esimerkiksi pyykkipostauksessa esittelit puhtauden käyntikortiksi ja sitä kautta tuli käsitys, että vain teidän tavalla ollaan oikealla tavalla puhtaita. Toisena asiana pohdin hetken, että miksi farkkuihin ja villavaatteisiin ei tartu ”koulupöpöt”, koska niitä ei pestä päivittäin, mutta muut pestään. Mä tykkään pohtia asioita ja käännellä eri puolia, joten tämä on vain ajatuksenvirtaa eikä millään muotoa sättiväksi tarkoitettu.

Käsi pystyyn virheen merkiksi -täällä ollaan🙋‍♀️ ..rakastan keskusteluja, mutta tällainen yksipuolinen kommentointi bloggaajan tekstiin, joka pohjautui vain omaan käsitykseeni, ei tunnu yhtään hedelmäiseltä. Tulikin yllättäen vähän paha mieli. Pyyydän anteeksi Karoliinalta nopeasti muodostettuja oletuksia. Toivon jaksamista julkisessa työssä ja kaikkea hyvää perheellesi kuten myös kaikkea hyvää kaikille seuraajillesi.

Kyllä ihmetyttää esim. Mungoannan matkasuunnitelmat, varsinkin kun hän on mukana kampanjassa Pysykää kotona. Eli sanoo toista ja tekee toista. Aika uskomatonta käytöstä.

Opiskelen asioita, jotka liittyvät mm. sosiaalisen tiedon käsittelyyn, ajatusvääristymiin, tulkintataipumuksiin ja juurikin niihin ”yksilöllisiin silmälaseihin” (ts. skeemat), joiden avulla ihminen yrittää valikoida ympäröivästä todellisuudesta merkityksellistä tietoa aiempien elämänkokemusten pohjalta. Jokaisen oma mielen viitekehys siis skannaa ja haarukoi tietoa, tulkitsee sitä ainutlaatuisesti ja reagoi yksilöllisesti.

Ja mitenkään objektiivisempi ja taitavampi en ole itsekään! Olen kateellinen toisten vapaailloista, isovanhemmista, jotka ovat elossa ja auttamassa, ns. sosiaalisista käytännön resursseista.

Medioiden sisältövirtaa seuratessa minut saa kielteisessä mielessä puolustuskannalle hoitoalan parjaaminen (esim. kirjoittelu tyylillä ”mitä ne hoitajat niistä palkoista vinkuu”), kaikki syrjivät rakenteet ja huono- osaisuuden leimaaminen laiskuudeksi. Minulla on korkea yhteiskunnallinen omatunto, joten reagoin tunteella kaikkeen (minun mielestä) alkeelliseen ja sivistymättömään ajatteluun. Etenkin oikeistopopulisimi oksettaa.

Jouduin aikanaan pakon sanelemana laittamaan kuopuksen päiväkotiin ennen 1v synttäreitä. Vieläkin kirpasee kaikki uutiset varhaiskasvatuksen epäkohdista. Vaikka lapseni saivat ensiluokkaista päivähoitoa- parempaa ei olisi voinut toivoa!- silti kaikki kiintymyssuhde- argumentit osuu arkaan kohtaan.

Noista meikki-, pyykki- ja muista teemoista on kyllä ollut hämmentävän ärhäkkää kommentointia! Asiatontakin. Jotenkin vaikea ymmärtää, että miten ne pyykit merkkaa jollekin niin paljon, että siihen vedetään kaiken maailman ilmastonmuutokset kritiikkiin mukaan. Mutta. En voi tietää toisen sisäisestä merkitysmaailmasta. Toiselle triggeri, toiselle täysin yhdentekevä lillukan varsi.

Mua ärsyttää se, että monet vaikuttajat haluaa antaa sellaisen mielikuvan, että lukija on ikäänkuin ystävä ja että lukijan mielipide kiinnostaa. ”Heippa tyypit/mitä mieltä ootte asusta/mitä teidän viikkoon/pysykää terveinä/ollut ikävä blogin pariin” jne. Vaikuttaja jakaa paljon henkilökohtaisela tuntuvia asioita, välillä kyynelehtii storeissa, kuvaa lapsia ja parisuhdetta, pyytää vinkkejä ja kiittelee ihania lukijoita. Tästä väkisin seuraajalle syntyy mielikuva että hän on tärkeä ja hänen mielipiteensä on tärkeä. Sitten kuitenkin tulee puukkoa niskaan tyyliin ”teidän mielipiteillä ei oo mulle mitään merkitystä”, ”työnnä mielipiteesi sanonko minne”, ”kiitos vaan voit poistua mun blogista” jne jne. Minusta somevaikuttaja asettaa ansan ja se ärsyttää ja joskus jopa loukkaa. Varsinkin silloin kun lukijoiden hyvää tarkoittavia viestejä screenshotataan ja naureskellen kommentoidaan. Lukija/seuraaja ei ole vastuussa siitä vaikuttaja ehkä saa 500 samanlaista viestiä, eikä hän voi sitä tietää.

Täytyy sanoa, että en tunnista, en ota somea noin henkilökohtaisesti ja mulla on jollain tavalla paljon etäisempi suhde someen. Todellinen elämä ja kokonaisvaltainen, todellinen vuorovaikutus tapahtuu mulla mun todellisissa ihmissuhteissa. Mulla ärsytystä aiheuttaa kyllä toi omien arvojen vastainen viestintä, esim ihmisoikeusloukkaukset, naisviha, rasismi, jne. Ne saa verenpaineet nousemaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X