Mä olen sillä tavalla luonteeltani kuuliainen koululainen, että tykkään säännöistä. Se näkyy vapaa-ajalla, mutta myös esimerkiksi töissä. Vaikka vapaissa työajoissa ja yrittäjyydessäkin ihanaa on ollut jousto, toisaalta entisen ammattini, opetyön selkeät työ- ja loma-ajat, olivat pelastus. Silloin tiesi, millä kellonlyömällä multa odotettiin suorituksia ja milloin taas sai luvan kanssa lötköillä.
Koska pidän selkeistä rajoista, mun on ollut nyt myös tosi vaikea sulattaa hallituksen tämän kevään koronalinjauksia. Tiedän, että esimerkiksi poikkeuslakia ei voi ottaa käyttöön kuin viimeisessä hädässä — ja tiedän, että vapaa liikkuminen on tehty yksilön vapauden turvaamiseksi — mutta silti mä koen, että me tarvittaisiin nyt kireämmät YHTEISET raamit. Jos joka juttua nyt vaan “suositellaan”, tekee se sen, että tosi moni vetää liian löysästi. Ja silloin kärsii kaikki.
Toisekseen olen kauhean huolissani siitä, miten jengi saa edelleen liikkua maasta ulos ja takaisin. Sekin kummeksuttaa, miksi ihmeessä kolmen viikon kiristystoimet aloitetaan vasta ensi viikolla, lomien jälkeen? Tuntuu ihan absurdille, että jengi on voinut mennä vaikka minnekkä Lappiin porukoissa ja vietellä lomaa ja sulkutoimet aloitetaan vasta kaiken tämän jälkeen.
Mua huolestuttaa tosi paljon koronan brittimuunnos ja se, kuinka se kaataa nyt lehtien mukaan nyt jo nuoriakin ihmisiä. Jopa raskaana olevia. Se saa mut aivan järjettömän surulliseksi.
Toisaalta. Kaiken tämän päälle surettaa myös ihmisten taloudellinen jama. Hienoja yrityksiä kaatuu, jotkut toimialat on kaatuneet kokonaan, porukka saa kenkään. Tuntuu ihan sille, että pitää koko ajan itse tasapainotella sen kanssa, mikä on eniten oikein ja vähiten väärin. Koska tilanne ei tosiaankaan ole niin mustavalkoinen, ja tästä syystä varmasti hallituskaan ei voi tehdä kovempia toimia.
Esimerkiksi toisaalta tekisi mieli lukittautua vaan kotiin, eikä mennä yhtään minnekään. Toisaalta sitten taas paikallisten yrittäjien palveluiden käyttö — esimerkiksi kampaajalla käynti tai kakkupalan osto — voi oikeasti pelastaa noiden yritysten jatkon. Sitä yrittää sitten toimia tässä ristiaallokossa ja toivoa, että tekee oikein.
Mä koen, että mua väsyttää konkreettisen koronapelon vuoksi ennen kaikkea juuri tämä, ettei ohjeita tule selkeästi nyt ylhäältä päin. Vastuu yksilön harteilla on kauhean suuri.
Jaatteko samoja fiboja? Vai koetteko, että ohjeet on jo nyt tarpeeksi selkeät?
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit (15)
Rajoitukset eivät ala lomien jälkeen. Pohjois-Suomessa loma on vasta ensi viikolla eli rajoitukset alkavat kun etelän väki on saanut sekoilla tarpeeksi. Tiedän, tämä ei ole rakentavasti sanottu mut tämä on se, miltä itsestä tuntuu. Ens viikolla hiihtoloma.
Samaa ajattelen kuin Sk. Tämä on tosi vaikea aihe. Ja riippuu hyvin paljon näkökulmasta ja siitä miten pitää silmät auki asian laajemmassa perspektiivissä. Korona voi todella viedä joiltakin hengen ja viekin, mutta rajoitukset vievät vielä useammalta – joko hengen tai elämän. Koronasta voi parantua – ja elämä jatkuu. Rajoitukset voivat viedä ja pilata jonkun elämän lopullisesti. Ja tulevat myös viemään henkiä. Eli pelastammeko toiselta hengen vai useammalta elämän…? Eihän sellaiseen vaan voi kellään olla yksinkertaista vastausta.
Tämä on niin surullista. Katsoa miten ihmisten elämäntyöt valuvat hukkaan, kaikki vuosikymmentenkin työ. Ei jää mitään. Tai jää – se fyysinen terveys. Mutta kun on elämä muutakin. RIITTÄISIPÄ TERVEYS. Mutta ei riitä, ei pelkkä fyysinen terveys riitä. Ei tietenkään, koska meillä on myös mieli, jonka terveys on yhtä tärkeä. Tarvitsemme elääksemme myös rahaa, työtä, vaatetta, ruokaa, mukavaa tekemistä, läheisten näkemistä….ei pelkästään se riitä, että on terve. Ja nyt monelta kanssaihmiseltämme on korona vienyt noita edellä mainittuja asioita.. ja mielihän siitä sairastuu. Mielenkin sairastuminen tappaa. Monia. Joka päivä. Juuri nytkin joku kuolee, koska ei vaan enää jaksa, koska ei ole syytä elää (vaikka olisi fyysisesti ihan terve).
Kun tätä näkee läheltä, ei voi enää vastata kysymykseen ”pitäisikö kiristää rajoituksia, pitäisikö ihmisiä pakottaa suosittelun sijaan? yms.”. Ei siihen ole vastausta. Eihän sellaista voi suositella mikä kanssaihmiseltä vie ja pilaa elämän! Eikä sellaistakaan mikä voi suosittaa mikä voi viedä toiselta hengen.
Minusta on siis nimenomaan juurikin hyvä, että jokainen ottaa tästä omaa vastuuta ja käyttää OMAA JÄRKEÄÄN. Sitä kutsutaan KANSALAISUUSTAIDOKSI. Ei aikuisia ihmisiä tarvitse kaikessa ohjata ja määräillä ylhäältä päin kuin pikkulapsia…tai ei pitäisi ainakaan. Jos jokainen KANSALAINEN toimisi niin kuin on paras toimia omia lähimmäisiään kohtaan, päästäisiin jo pitkälle. Itse esim. käytän aina maskia (ei vaaranna ketään!), ja pidän turvavälit, mutta käytän lähipalveluita kannattaakseni niitä enkä tapaa riskiryhmäläisiä lähimmäisiäni.
Suosituksista ja rajoituksista ajattelen myös vähän samoin kuin esim.ympäristöasioista: Toiset noudattavat ylitunnollisesti, toiset eivät piittaa tuon taivaallista. Olen huomannut, että esim.pk-seudulla ollaan koko korona-ajan yleisesti oltu paljon piittaamattomampia kuin esim.täällä Pirkannaalla. Eli tässäkin sama; sillä pääsisi jo pitkälle, jos jokainen kantaisi vastuun edes siitä omasta lähiympäristöstään. Nyt osan suuri panostus rajoitustoimiin kaatuu toisten täyteen piittaamattomuuteen…Miten tämä sitten saataisiin ratkaistua – siihen minulla ei ole vastausta. Mutta yhden asian olen tästä kyllä oppinut: Ihminen on loppujen lopuksi kyllä todella tyhmä olento…
Ymmärrän täysin ihmisten huolen taloudesta ja elinkeinon menettämisestä. Ja kyllä, tämä aiheuttaa mielenterveysongelmia ja luultavasti myös välillisiä kuolemia. Mutta minusta tämä toteamus, että koronasta voi parantua ja elämä jatkuu, mutta rajoitukset voi pilata elämän lopullisesti, on järkyttävä aivopieru. Nyt on kuitenkin kyse taudista, jonka tiedetään tappavan ihmisiä. Eli pitäsikö nyt hyväksyä, että antaa taudin tappaa joutavat pois, ettei vaan tule itsemurhia? Ja sekin tiedetään, että korona on aiheuttanut sairastuneille jälkitauteja ja vaurioittanut tärkeitä elimiä. Eihän me vielä tiedetä, kuinka iso osa heistä joutuu kouluttautumaan uudestaan, mikäli menettävät työkykynsä.
Täältä Etelä-Europan perukoilla on aika hassua katsoa Suomen touhua. Löysäily, suosituksia, itkuvirsiä kansalaisten vastuullisuudesta. Kuten varmaan tiedätte, muualla (Euroopassa) koronatoimet ovat olleet ja edelleen ovat varsin rajuja. Malta, jossa me nyt asutaan, ei päästä sisälle eikä ulos kovin heikolla syyllä. Meillä Gozon saarella koulut ovat toistaiseksi auki (niin kauan, kun tartuntoja ei ole), mutta maskipakko on täydellinen. Ilman maskia ei ole asiaa ulos eikä sisälle mihinkään kauppaan tai virastoon. Suurin osa ihmisiä ovat töissä etänä.
Varjopuolena on turismin ahdinko koko sektorina, kun täällä (koko Etelä-Euroopassa itse asiassa) se on monille elinkeino. En tiedä, miten ne selviää. Rajoituksia ei olla löystämässä lähitulevaisuudessa. Joka tapauksessa paluuta aivan samaan vanhaan tapaan matkustaa ei tule. Ehkä diginomadius on sittenkin monien seuraava lomavaihtoehto. Hitaampi matkustustahti on myös ekologisempi lomailutapa. (https://viaperasperaadastra.com/2020/06/01/maailman-paikka-karanteenin-jalkeen/ )
Viime kevään pelko on vaihtunut aivan järkyttävään turhautumisen tunteeseen näiden poukkoilevien ja todella epäselvien ja vieläpä epäloogisten suositusten takia! Maan sisällä tehtävät omaehtoiseen tottelemiseen perustuvat suositukset tuntuvat aivan hölmöiltä, kun tautia saa edelleen tuoda rajan yli aivan vapaasti. Ei vaan mahdu pieneen pääkoppaani, miksei rajalle laiteta tiukkoja pakkotesti- ja karanteenikäytäntöjä! Niiden avulla voitaisiin elää vapaammin täällä rajojen sisällä ja yrityksetkään eivät kärsisi niin paljoa. Nyt on valittu antaa taudin tulla rajan yli maahan, ja suljettu paikkoja rajojen sisällä. Esimerkiksi itselläni on aika lailla normikulutus seis – en todellakaan edes harkitse ravintolaan, kylpylään tai kauppakeskukseen menoa täällä Uudellamaalla. Suututtaa!! Samalla osa kansasta huseeraa edelleen miten sattuu, ja me jotka haluamme toimia suositusten mukaan joudumme kärsijöiksi, kun virus vaan leviää eikä ihan normiarkea uskalla elää. Noh, ikävä fakta on kuitenkin se, että kun tartunnat vaan leviävät ja leviävät, niin pakko täälläkin ottaa järeämpiä toimia käyttöön.
Toki tykkäisin selvemmistä säännöistä. Asiaan vain on niin monta näkökulmaa, ettei yksiselitteisiä vastauksia taida olla. Ajattelen, että vastuu tässä niin kuin muissakin asioissa on viime kädessä kullakin meistä itsellämme. Jaan huolesi yrittäjistä ja puntaroin samoin kuin sinä, missä määrin riskiä uskaltaa ottaa.
Olen sinua 30 vuotta vanhempi ja pikku hiljaa hyväksymässä ajatusta, että elämä vain on epävarmaa ja sille en mitään voi. ”Tavallisessa” arjessa sitä ei vain joka hetki tiedosta niin kuin nyt. Voi vain elää tätä hetkeä, tehdä itse parhaansa jo toivoa parasta.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Niinpä niin, kiristykset aloitetaan Etelä- ja Keski-Suomen lomien jälkeen… kun kaikki taudit on jo levitelty ympäri maata. Itä- ja Pohjois-Suomi saavat sitten ”lomailla” rajoitusten keskellä. Rajoitukset olisi pitänyt ehdottomasti saada voimaan paljon aikaisemmin, toki eihän ne ketään estä reissaamasta. Mutta oisi ainakin vähemmän niitä ”linkoja” auki.
Maskipakko nyt kaikkialle, ei mulla muuta.
Samaa mieltä. Eniten itseäni ahdistaa juuri tuo että ne tärkeimmät on tekemättä, eli rajojen kiinni laittaminen ja maahantulijoiden pakollinen testaus. Ei me päästä tästä koskaan eroon jos ei tehdä tiukempia päätöksiä. Samoin maskisuositukset on naurettavia, maskien täytyisi ehdollisesti olla pakollisia.
Haluaisin selkeämmän tavoitteen tälle nykymenolle. Auttaisi ainakin omalla kohdalla jaksamaan rajoituksia ja suosituksia (tarpeen vaatiessa nykyistä tiukempiakin), jos tavoitteeksi lausuttaisiin vaikkapa selkeä tartuntojen alaspainaminen kesän pelastamiseksi. Motivaatio on koetuksella, jos näin nitkutellaan ja vensklataan vaikkapa 400 – 800 päivittäisen tartunnan väliä. Pääkaupunkiseudullahan melko kovat rajoitukset (mm. tapaamiset rajataan tyyliin saman kotitalouden jäseniin) on ollu voimassa jo joulukuun alusta, mutta mikä lienee noudatusprosentti. 🤔
Tän hetken tilanne ei ilahduta Helsingissä, etenkin kun kuulun 1. riskiryhmään ja rokotukset eivät ole edenneet omaan ikäluokkaan. Olen alkanut empiä lapsen päiväkotiin menoa ekan kerran viime kevään jälkeen.
Samaa mieltä! Mutta jos tarkkoja ollaan, niin sulkutoimet aloitetaan 2/3 lomien jälkeen. Etelä- ja Keski-Suomi sai viettää talvilomansa ”ihan vapaasti”, mutta Pohjois-Suomen talviloman aikaan paikat menee kiinni.
Ymmärrän pelon ja ymmärrän väsymyksen. Itse koen lähinnä koronaväsymystä. Ehkä siksi, että korona ei ole onneksi osunut lähipiiriin vakavasti, en osaa pelätä liikaa. Ymmärrän, että asia pitää ottaa vakavasti ja noudatankin rajoituksia ja suosituksia mutta silti ihmettelen osittain tiettyjä uutisia, jotka suorastaan lietsoo pelkoa.
Haluaisin vain, että kaikki olisi jo ohi.
Mutta talouden kannalta olen erittäin huolissani ja myös ihmisten mielenterveyden osalta. Vaikutukset näkyy nyt jo.
Sanotaan, että yksikin koronakuolema on liikaa. Joo, tottakai on. Mutta nämä rajoitukset tulevat aiheuttamaan niitä myös, ovat aiheuttaneet jo ja taloudellisen ahdingon ja tuen puuttumisen takia aiheuttavat vielä varmasti lisää.
Eli vastaus taitaa olla, että selkeämpiä ohjeita juu mutta ymmärrän että niitä voi olla mahdoton antaa.
Ja rajoituksia ja sulkuja puoltaisin ellen olisi niin surullinen jo valmiiksi niiden aiheuttamista jälkipyykeistä.
Tavallaan ymmärrän tämän selkeämpien sääntöjen ja rajojen kaipuun. Mutta toisaalta täytyy tiedostaa, että se kumpuaa osittain myös etuoikeutetusta asemasta. Siitä että ylipäätään on vaihtoehtoja. Mennäkö nyt lomilla laskettelemaan, lähelle vai kauas? Mennäkö sittenkin ”vain” mökille, omalle/sukulaisten/vuokramökkiin? Millä kulkea, omalla autolla vai julkisilla? Miten kuluttaa, miten käyttää paikallisia palveluita? Entä lasten tai omat (maksulliset) harrastukset? Varmaan tuntuukin haastavalta, kun keskiluokkaisesta/hyvätuloisesta lähtökohdasta vaihtoehtoja on vielä korona-aikanakin niin paljon. Pienituloisilla on sentään siinä asiassa nyt ”helpompaa”, että elämä jatkuu pakon sanelemana paljolti entisenlaisena. Toki hieman vielä ennestään kurjistuneena, jos on viettänyt ennen paljon aikaa kirjastossa/uimahallissa ym. Mutta eipä paljon tarvitse tuskailla, lähtisikö Lappiin vai ei.
Mulla on oikeastaan samanlaiset tuntemukset. Ärsyttää, kun ohjeistukset ovat suosituksia ja varsin epäselviä. Lisäksi tuntuu todella epäreilulta, että on olemassa joukko ihmisiä, jotka eivät vähät välitäkään korona -ohjeistuksista. Sitten tämän joukon takia suurin osa muista ihmisistä joutuu kärsimään rajoituksista. Mulla on jopa omia sukulaisia, jotka ”eivät usko koronaan” ja ovat sitä mieltä, että rokotteen mukana saa mikrosirun. Kyseessä on vielä ihan koulutettuja ihmisiä, mutta ”ajattelevat kuulemma ihan omilla aivoillaan, eivätkä siksi usko valtiovallan juttuihin”.
Itse en tiedä omasta lähipiiristä ketään, joka olisi sairastunut koronaan. Miehen sukulaisista ja perheen tuttavista on sairastunut, mutta nämä henkilöt asuvat Virossa, jossa tilanne on pahempi.
Samaa mieltä. Kukaan ei edes tiedä, mitkä säännöt on. Uskomatonta on myös Pirkanmaan etäkoulupoukkoilu ja nyt talvilomalla vaihdetaan kantaa päivittäin yläkoulujen osalta. Nyt vielä kunnatkin tekee omia päätöksiään. Itseäni ärsyttää myös se, että kun hallitus tekee jonkin päätöksen niin aina löytyy joku kommentoimaan, että tämä on perusoikeuksien vastaista. Eikö löytyisi nyt tässä erikoisessa tilanteessa vähän joustoa yhteisen hyvän puolesta. Tällainen aiheuttaa turhan stressin jo muutenkin stressaavaan tilanteeseen.
Minulla on aivan ahdistunut olo tästä coronasta. Kuulun riskiryhmään, kuten miehenikin. Ja kaikki ylimääräinen on karsittu. Samoin askarruttaa rokotus ( otamme sen kyllä) mutta kun vaihtoehtoja on muita, niin on vaikea tietää eroja. Itse olen vaikeasti astmaatikko; 50+ ja sairaseläkkeellä, niin kaikki askarruttaa. Kuitenkin yritän tsempata kaikki voimavarat siihen, että selviää mieheni kanssa ilman tätä tautia. Pitää koputtaa puuta. Ja toivoa, että kaikilla muilla tuntemilla ihmisillä menee hyvin. Eivätkä he saa sairautta. Voimia sinne ja terkkuja Jyväskylästä.