Kolmistaan

Random-kysymyksiä, joihin vastasin

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Te kyselitte multa pari viikkoa sitten instassa vaikka mitä. Vastaan nyt taas osaan niistä.

 

Miten valitsitte lasten nimet? Mikä vaikutti, mitä otitte huomioon?

F:n nimi aikanaan vaan “kolahti”, kun siskoni bongasi sen Keskisuomalaisen kuolinilmoituksista. Se oli kaunis, melko harvinainen, mutta kuitenkin perisuomalainen. Äikän maikka minussa ei halunnut antaa vierasperäistä nimeä. Yksi hänen nimistään on Kalevalasta – tietysti.

Pienten tyttöjen nimet piti mätsätä tyylillisesti F:n kanssa. Meillä oli pari muutakin “eturivin” ehdotusta, mutta nämä olivat ne, jotka kävi sekä minulle, että miehelle. Ompun toinen nimi oli miehen ykkösnimiehdotus, mutta se jäi nyt toiseksi nimeksi. 

Kaikilla meidän lapsilla on kolme nimeä niin, että kaksi ensimmäistä on lyhyempiä nimiä ja viimeinen on pitkä. 

Siihen olen jo tottunut, että F:n nimeä saa joka paikassa toistella ja tavutta, mutta en olisi uskonut, että myös pienten tyttöjen nimet on vaikea kirjoittaa. Itse asiassa molempien tyttöjen kaikki kolme nimeä. Puhelu vakuutusyhtiöön menee jokseenkin näin: “ Juu, se kirjain. Ei tämä. Pitkä vokaali. Eiku ihan kaksi konsonattia.”

 

Asuuko F teidän kanssa Tampereella ja käy Tampereella koulua? Ja sitten viikonloput Helsingissä?

Juuri näin. Esikoinen asuu pääasiassa meidän kanssa täällä Pyynikillä, mutta käy joustavasti viikonloppuina ja lomilla Helsingissä. Virallisesti joka toinen viikonloppu, käytännössä joustaen.

 

Mitä kaipaat Helsinki-elämästä?

Helsinki oli maailman paras paikka silloin, kun siellä asuin. Mutta en enää kaipaa oikeastaan mitään. Olen tamperelaistunut yllättävän nopeasti. Siihen on ehkä auttanut se, että olen kotoisin maalta. Siksi kai pienemmässä kaupungissa eläminen tuntuu kotoisalle. Varsinkin Pyynikki on sellainen oma kylänsä, jossa kaikki tuntee naapurissa toisensa. Se on kotoisaa ja sitä en kokenut niillä alueilla, missä asuin Helsingissä.

 

Millaisia on sun pikkulapsiarjen rentoutumiskeinot?

Töissä oleminen rentouttaa mua tosi paljon. Kun pääsen ma-ke töihin, jaksan tosi paljon paremmin pikkulapsiarkea iltaisin ja to-su. 

Mua rentouttaa parhaiten aika miehen kanssa illalla, kun ollaan saatu lapset nukkumaan. Se on henkireikä ja katkos meidän härdelliin.

Joskus, kun päästään kahdestaan vaikka hotelliin, jaksaa sillä taas monta kuukautta putkeen. 

Ja toki lastenkin kanssa voi rentoutua: Tykkään lasten kanssa sellaisesta järjettömästä lötköilystä ja rötväilystä. Kutittelusta, kurkistelusta, kasassa makoilusta ja kikattelusta.

 

Minkä ikäisiä teidän lapset on?

Esikoinen on nelosluokkalainen. Pienet tytöt täyttivät lokakuussa vuoden. 

 

Onko kaksosilla omat vaatteet vai käyttävätkö sekaisin?

Ihan sekaisin vielä käytetään. Ehkä tämä asia muuttuu, kun aloittavat syksyllä päikyn. Varsinkin silloin, jos hoitajat ei tunnista heitä muuten.

 

Miten uskonto ja politiikka näkyy perheessä?

Olipa vaikea kysymys. Uskonto nyt lähinnä varmasti eniten elämän arvoina, käytöksenä ja siinä, mitä pidetään tärkeänä ja mitä halutaan opettaa lapsille vaikka muiden ihmisten kunnioittamisesta. Ihan uskonto-uskontona näkyy iltarukouksissa ja ylipäätään joskus vaan keskusteluissa tyyliin: “Mitähän se Jumala ajatteli kun…” Mä teen jotain pieniä rituaaleja, jotka olen oppinut mun mummolta. Esimerkiksi siunaan taikinan, kun leivon.  Mun ranteeseen on tatuoitu ”Fides” – usko. Taisin ottaa sen vuonna 2006. 

Politiikka liittyy myös aika arkisesti meidän perheeseen. Puhutaan aikuisten kesken vaikka siitä, leikattiinko nyt oikeista paikoista hallitusohjelmassa, miten yrityksiä pitäisi tukea ja ketä tulisi äänestää. Miestä on pyydetty tosi montaa kertaa politiikkaan mukaan, mutta ei ole lähtenyt. 

Tietysti lapset kasvavat perheen arvomaailmaan mukaan, ja yhteiskunnan asioista jutellaan esikoisen kanssa, mutta ei millään puoluetasolla. Tosin se piti selittää F:lle kerran, miksi hän ei saanut kuljetella jotain kirpparilta hamstaamaansa, erään puolueen nimellä varustettua, meikkipussukkaa pitkin koulua. Kerrottiin, että puolue edustaa sellaisia arvoja, joita me ei voida allekirjoittaa ja siksi ei haluta, että kukaan luulee myöskään meidän sellaisia edustavan. Meni läpi, kun annettiin konkreettiset esimerkit. 

Kivaa iltaa sinne! Jatkan kysymysten parissa taas joku toinen hetki.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

 

Lue myös

X