Kuinka huomioitte lapsia erikseen?
Mä tajusin tämän viikon alussa, että nyt on talvilomaviikko. Totta kai olin tiennyt sen jo aikaisemminkin, olihan F:n lomasta puhutti, mutta muutama vuotta yrittäjänä oli tehnyt sen, että käsite “loma” ei tuntunut koskevan juuri minua. Vasta, kun astelin työpaikalle, jossa yksi jos toinenkin oli ainakin pari päivää lomalla, tajusin, että myös minä olisin voinut lomailla hetken. Se olisi jopa tullut tarpeeseen. Ehkä otan revanssin vaikkapa pääsiäisen aikaan. Opettelua näihin työntekijän etuihin siis vielä tarvitaan.
Koska laatuaika esikoisen kanssa on ollut kortilla pienten tyttöjen tarpeiden ja viime aikaisten tapahtumien vuoksi, eikä tosiaan perheen kesken olla yhdessä mitenkään lomailtu, päätin viedä hänet perjantaina ja lauantain väliseksi yöksi hotelliin. Vähän tylsä vaihtoehto, mutta kaikki muut vaihtoehdot tuntuivat tässä maailman tilanteessa liian vaaralliselle. Niinpä kävelimme kilometrin päähän kotoa hotlaan ja paineltiin suoraan omaan huoneeseemme. Iltaruoka ja aamupala otettiin suoraan huoneeseen, jotta vältettiin kaikki kontaktit. Muuten vaan vietettiin aikaa yhdessä: tehtiin kasvohoito, katsottiin sarjaa vieretysten, juteltiin ja suunniteltiin tulevaa.
Mua kalvaa tosi usein syyllisyys siitä, että pienet tytöt vie niin paljon huomiota esikoiselta. Kahden taaperon kanssa sellaista fyysistä hommaa, pesua, siivoamista ja ruokahommaa on niin paljon, että omatoiminen esikoinen saa aika usein pärjätä itse. Tosin tiedän, että ollaan passattu esikoista tyttöjen syntymään asti vähän liikaakin. Ja kyllä meillä edelleen moni “palvelu pelaa”, mutta silti. Ehkä senkin asian suhteen helpottaa, kun aikaa kuluu.
Näin toissa yönä unta, että olin raskaana. Jäi epäselväksi, oliko kyseessä pieni poika vai neljäs tyttö, mutta unessakin huolestuin ensin esikoisesta: Miten hän kestää, kun huomiota tulee jakamaan vielä yksi sisarus? Voiko siis sanoa, että mun paineet huomioida lapsosia tasapuolisesti on aika suuret?
Mitä kivaa te teette näin korona-aikana lasten kanssa niin, että he saavat spessuhuomiota? Oma ideapankki ei ole kovin suuri. Varsinkin, kun nelosluokkalaista esiteiniä ei enää innosta monikaan sellainen asia, joka olisi vielä vuosi sitten innostanut.
-Karoliina-
Kommentit
Meillä on kuuden vuoden ikäero lapsilla. Ala- ja yläkoululaiset. Alusta asti on huomioitu palj8n sekä yhdessä että erikseen. Välillä toinen pääsee reissuun, leffaan, ostoksille, kylään, mökille yms. toisen vanhemman kanssa, mutta paljon tehdään asioita myös yhdessä.
Kommentit
Mun esikoinen on 5v. Oltiin melkeen 4v. Vaan kaksin ja sitten syntyi pikkusisko ja sen jälkeen ei olla kahdestaan oltu:/ eli 1,5vuotta. Ahdistaa. Mutta iltasin kun pienempi nukkuu pidetään peli- ja leffailtoja, herkutellaan ja höpistään ja poika haluaa nukkua mun vieressä ja saa nukkua. Toivon että saatais olla 1 päivä/yö ihan kaksin. Olen siis yh. Niin ei ihan tosta vaan onnistu, mutta varmasti mahdollista kuitenkin:)
Meillä teinit ×2 syö joka ilta (vuoroviikoin kotona) meidän aikuisten kanssa iltapalan olohuoneessa vasta kun pienet (3 alle kouluikäistä) on menny yöunille.
Eli joka ilta on yhteinen ruoka/telkku-hetki ilman pikkusisaruksia ja kännykkää.
Koen sen tärkeäksi monellakin tasolla. Helppo tapa ylläpitää yhteyttä maailman rakkaimpiin lapsipuoliin, koska teinien oma maailma ja kahden kodin elämä verottaa ajankäyttöä (pienten sisarusten lisäksi).
Meidän pojilla on ikä eroa 1.5v ja ovat nyt 5v ja 6v. Samat kiinnostuksen kohteet ym helpottaa suuresti. En jaksa ottaa enää ressiä heidän kanssa ajasta erikseen… Teen vuorotyötä kuopus on mun iltavuorona päivän kotona kun esikoinen eskarissa. Esikoista käytän sairautensa takia fyssarilla ja koti jumpat päälle. Ehkä juurikin tuo iso ikäero ja ehkä ns eri perheestä alunperin lähteminen aiheuttaa sen… Meillä ns ydinperhe. Tietysti laatu aika molemmille olisi mahtavaa muttei mahdollista juuri nyt.
Tämä lasten erikseen huomioiminen on kyllä ihan oma juttunsa. Meillä on ollut tapana että kerran vuodessa jokainen pääsee kolmestaan isän ja äidin kanssa päiväksi tekemään jotain kivaa mitä he haluavat. Välillä joku saa viikonloppuiltaisin jäädä hetkeksi valvomaan, kun toiset menevät nukkumaan (kolme lasta siis).. tämä nyt ei vastannut korona-aikaan mitenkään, mutta jotenkin uskon että näiden ekstrajuttujen lomassa ihan tavallisessa elämässä saavat tarpeeksi huomiota. Siitä en jaksa ottaa stressiä, syyllisyyttä kun riittää niin monesta asiasta jos sitä ottaa 🙈
Meillä on kuuden vuoden ikäero lapsilla. Ala- ja yläkoululaiset. Alusta asti on huomioitu palj8n sekä yhdessä että erikseen. Välillä toinen pääsee reissuun, leffaan, ostoksille, kylään, mökille yms. toisen vanhemman kanssa, mutta paljon tehdään asioita myös yhdessä.