Etätöistä moro

Mä olen ollut tällä viikolla etätöissä uudella tavalla. Tähän asti etätyöt on tarkoittanut mulle lähinnä sekoilua työn ja lasten välimaastossa, mutta nyt meillä on ollut hoitaja kotona, joten etätyö on tarkoittanut oikeasti työntekoa, ei megaluokan multitaskaamista. Yleensähän mä menen ma-ti/ke tehtaalle, mun omalle työhuoneelle töihin, mutta tällä viikolla on tuntunut fiksummalle jäädä kotiin myös työpäiväksi. Olen siis aamuisin esittänyt lapsille, että menen töihin, mutta todellisuudessa hiippaillut meidän kellarin kautta takaisin kotiin siirtymällä vaan yläkerrasta alakertaan. Sellainen etu nyt ainakin siinä, että meillä on kolme sisäänkäyntiä meidän kodissa. 

Tosin onpa tässä tavassa työskennellä ollut pieni jumppakin. Meidän ylä- ja alakerran välillä ei ole ovea, joten äänet kuuluu aika hyvin molempiin suuntiin. Mua ei haittaa lasten äänet, mutta itse on pitänyt olla alakerrassa aivan hipihiljaa, ettei tytöt kuule minua. Muutenhan he olisi jatkuvasti huutelemassa portin yläpäässä äitiä. 

Teams-palaverien kanssa olen sulkeutunut minnepä muuallekaan kuin meidän kylppäriin, joka on vessan tavoin alakerran ainoaa suljettua tilaa. Tosin tällaiset palaveripaikat lienee korona-aikana jo ihan vakio muillekin. Tänään kuulin, että erään etätyökaverini vaimo pitää palavereita saunan lauteilla.

Kun kotona viettää aikaa tällä tavalla aivan eri tavalla kun ennen — ihan uusissa olosuhteissa — on väkisinkin alkanut pohtia eri tapoja, millä koti olisi “palaveriystävällisempi”. Aloin jopa harkita, voisiko sen joulukuussa toivottavasti tyhjänä oleva varasto toimia jatkossa meidän työkoppina. Ehkä vähän kaukaa haettu juttu, mutta kaikkea sitä tulee mieleen näissä olosuhteissa. 

Miten teillä on etätyöt tässä vuoden aikana sujunut?

-Karoliina-

 

Kuva Pixabay