Mä olen ollut tällä viikolla etätöissä uudella tavalla. Tähän asti etätyöt on tarkoittanut mulle lähinnä sekoilua työn ja lasten välimaastossa, mutta nyt meillä on ollut hoitaja kotona, joten etätyö on tarkoittanut oikeasti työntekoa, ei megaluokan multitaskaamista. Yleensähän mä menen ma-ti/ke tehtaalle, mun omalle työhuoneelle töihin, mutta tällä viikolla on tuntunut fiksummalle jäädä kotiin myös työpäiväksi. Olen siis aamuisin esittänyt lapsille, että menen töihin, mutta todellisuudessa hiippaillut meidän kellarin kautta takaisin kotiin siirtymällä vaan yläkerrasta alakertaan. Sellainen etu nyt ainakin siinä, että meillä on kolme sisäänkäyntiä meidän kodissa.
Tosin onpa tässä tavassa työskennellä ollut pieni jumppakin. Meidän ylä- ja alakerran välillä ei ole ovea, joten äänet kuuluu aika hyvin molempiin suuntiin. Mua ei haittaa lasten äänet, mutta itse on pitänyt olla alakerrassa aivan hipihiljaa, ettei tytöt kuule minua. Muutenhan he olisi jatkuvasti huutelemassa portin yläpäässä äitiä.
Teams-palaverien kanssa olen sulkeutunut minnepä muuallekaan kuin meidän kylppäriin, joka on vessan tavoin alakerran ainoaa suljettua tilaa. Tosin tällaiset palaveripaikat lienee korona-aikana jo ihan vakio muillekin. Tänään kuulin, että erään etätyökaverini vaimo pitää palavereita saunan lauteilla.
Kun kotona viettää aikaa tällä tavalla aivan eri tavalla kun ennen — ihan uusissa olosuhteissa — on väkisinkin alkanut pohtia eri tapoja, millä koti olisi “palaveriystävällisempi”. Aloin jopa harkita, voisiko sen joulukuussa toivottavasti tyhjänä oleva varasto toimia jatkossa meidän työkoppina. Ehkä vähän kaukaa haettu juttu, mutta kaikkea sitä tulee mieleen näissä olosuhteissa.
Miten teillä on etätyöt tässä vuoden aikana sujunut?
-Karoliina-
Kuva Pixabay
Kommentit (3)
Etätöissä kotona, jossa pieniä lapsia. Yes!
Tätä on saatu maistella jo reilu vuosi, ja nyt on viimein alkanut päätä pakottaa sen verran, että on tullut silloin tällöin käytyä myös toimistolla.
Mutta annappa olla, eihän siellä toimiston zen-hiljaisuudessa meinannut aluksi saada mitään aikaiseksi!
No, kaikkeen tottuu!
Tässä kokemuksiani: https://mutkatonta.com/etatyo-lapsiperheessa/
Itse asiassa varsin mukavasti on sujunut. Vaikka olemme mieheni kanssa vanhoja konkareita etätöissä, koronan aikana se oli aika erilainen (https://viaperasperaadastra.com/2020/05/26/kotitoimisto-kotoa-kasin/). Meillä tosin kävi tuuri, että koulu huolehtii siitä, että lapsilla on kunnon tunteja ja aikataulu. Eli kovin suurta muutosta tavalliseen arkeen ei ole. Syödään lounasta kolmistaan, ei kahdestaan, josta olen varsin iloinen 😁
Silloin kun poika li pieni, meillä oli hoitaja kotona siitä lähttien, että poika täytti 4 kk, ja 3.5 vuotiaaksi asti. Hän oli tottunut siihen, että äitiä ei voi tulla vetämään hihasta kovin monta kerta päivässä, sitä varten oli hoitaja.
Se oli muuten aika mukava järjestely: olen toki pukeutunut päiväsin ja välillä meikkasikin, mutta kaikki työmatkaan menevä aika ja stressaaminen siitä oli poissa. Heti työpäivän päätteeksi voin siirtyä vapaalle. Meillä oli kotona erilliset työtilat, varastot, toimistot. Suomessa mahduttiin 200m2, Tallinnassa oli liki 600m2. Me laskettiinkin tuon talon ostaessamme, että kaikkeen varmasti riittää tilaa. Pojallekin riitti leikkitilaa, jotain 50m2.
Tällä hetkellä olemme kokonaan virtuaalissa. Luovuimme tuotannosta v 2018 ja lähdetiin maailmalle 😀
Vuoden olen ollut etätöissä ja hyvin sujuu. Tykkään tästä todella ja etätyöt on mun juttu. Meillä sellainen tilanne, että lapsi 2v on mummin kanssa kotona ja mä teen töitä olkkarin nurkassa (asutaan kaksiossa), jos mies on myös etänä kotona niin hän menee saunaan. Välillä palavereita on koko työpäivän 8-16, tänään taisi olla yhdeksän. Yleensä lapsi huutelee iloisesti taustalla, mutta vielä ei siitä ole tullut muuta kuin positiivista palautetta. En taida toimistolle enää palata ellei ole pakko.