kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 14.03.2021

Parisuhdelähettiläät...vai miten se meni?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
7 kommenttia

Torstaina  julkaistiin Aamulehden juttu A:n ja minun ajatuksista koskien parisuhdetta ruuhkavuosina. Haastishetki itsessään oli tosi kiva etänäkin ja aihe sellainen, johon oli helppo sanoa “kyllä”. Jälkikäteen aloin vasta miettiä, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun mua on viime vuosina pyydetty puhumaan meidän parisuhteesta, hotelliöistä ja puolison huomioinnista arjessa. Ollaan annettu tämän tyyppisiä lausuntoja mm. Meidän perhe -lehdelle, Vauvaan, Iltsikkaan, MeNaisiin ja pariin podcastiin. Aihe on siis selvästi sellainen, että se kiinnostaa ihmisiä. 

Musta on ihanaa puhua parisuhteesta, oli toisella puolella juttukaverina sitten ystävät, oma mies tai toimittaja. Siksi onkin jännää, että parisuhdepuhe —  varsinkin postiviisessa mielessä, julkisesti — nolottaa mua silti aina vähän. Suomessa kun ei ole tapana juuri puhua rakkaudesta. Saati rakkaudenhoidosta, puolison kivoista piirteistä tai ylipäätään onnellisuudesta. Jos tällaisista asioista alkaa puhua ääneen, mulle tulee usein jotenkin feikki olo, vaikka asiassa ei mitään feikkiä olisikaan. Ehkä epäaitouden pelko kumpuaa siitä, että tässä maassa nyt ei vaan saa vaikuttaa missään nimessä LIIAN onnelliselle. Sitä pidetään epäilyttävänä. Harhaisena välitilana, josta tipahtaa nopeasti alasa. 

Kun mä oikoluin Aamulehden jutun, iski mulle taas kerran pelko puseroon. Jutussa ei ollut juuri asiavirheitä, eikä sinne oltu lisäilty mitään toimittajan omaa tarinaa totuuden ulkopuolelta. Silti mun oli pakko lähettää toimittajalle viesti, jossa luki: “tuli mieleen, pitäisikö jonnekin laittaa, että ”totta kai mekin joskus riidellään/meillä palaa pinna”. Ettei mene aivan liian ruusuiseksi “. Jälikäteen mietin, ketä varten tuon lauseen oikein juttuun halusin. Ehkä itseäni, koska mulle totuus on aina tärkeä. Ja totuuden nimissä, me ei olla niitä pareja, jotka ei KOSKAA riidellä. Mutta ehkä vähän, enemmänkin, myös muiden vuoksi. Jos joku näkee meidät kaupankassalla sanaharkassa, eipähän päästä sanomaan, että valehdeltiin. Totuuden nimissä aloin epäillä, että jutusta tulisi ilman tuota lausetta, noh — Liian positiivinen ja onnellinen. Hassua, vai kuinka? 

Ehkä parisuhdepuheen puhumisessa piilee mun pääkopan sisällä sellainen väärä olettamus, että jos puhuu parisuhteen vaalimisesta ja rakkaussuhteen tärkeydestä, olisi elämä ainaista kynttilänvalossa rakastelua ja silmiin tuijottelua. Vaikka tiedän, että parisuhdepuhetta ja parisuhdetekoja tarvitaan erityisesti silloin, kun arki on tosi arkista. Kun on ruuhkavuodet, työ- ja koronastressi ja sellainen olo, ettei ehdi mitenkään panostaa toiseen ihmiseen. Kun ei ehdi käydä edes itse pissalla. Juuri näihin hetkiin ja oloihin mä ainakin itse koen, että tarvitsen breikkejä ja parisuhdeaikaa. Olkoon se aika joskus ihana yö kaksin hotellissa, mutta kyllä siihen riittää ihan hyvin usein myös meetvurstileipä miehen kainalossa, telkkua katselleen. Kunhan ollaan yhdessä, eikä naamat kiinni kännyköissä, sohvan eri nurkilla. 

Mun parisuhdevinkki numero yksi on se, että olkaa yhdessä. Hölmölle kuulostaa, mutta tuntuu, että kiireisessä arjessa pariskunnat eriytyy toisistaan niin, että hyvä kun ihmiset ehtii edes moikkaa ovenraosta sanoa. Mä ainakin usein jumitan helposti kännykän kanssa yksin, kun ollaan saatu lapset unille. Kun mies pyytää kainaloon, mä huomaan, että jopa mun pulssi laskee, muusta hyvinvoinnista puhumattakaan. Läheisyys ihan oikeasti tekee aika hyvää. 

Ja mitä riitelyyn tulee: Sellaista se elämä on. Välillä riidellään. Sanotaan tyhmiä ja loukataan. Tärkeintä on pyytää ja antaa anteeksi. (Ja sekin on muistettava, että kaikki riitely ei ole normaalia ja jokapäiväinen riitely ei kuulu mihinkään ihmissuhteeseen.)

Tulipahan outo ja poukkoileva sepustus ihmissuhdeteemalla. Mitä sä ajattelet parisuhteen vaalimisesta ja yhteisestä ajasta?

-Karoliina-

Kommentit (7)

Täysin samaa mieltä. Parisuhteessa pitää vaalia sitä yhteistä aikaa ja läheisyyttä. Meillä harvoin on mitään ”romanttista”, mutta parasta ja minulle romanttista on se, että tehdään yhdessä iltapalat ja mennään sohvalle katsomaan yhdessä hyvää sarjaa tai elokuvaa(kuten te.). Samoin päivän mittaaan pienet hetken toisen kanssa. Päivisin kun kummatkin tekevät omia juttujaan koneella tai opiskelee, niin käydään moikkaamassa toisia ja vaihetaan siinä hetken kuulumiset ja annetaan pari pusua; ja takasin omiin hommiin. Itselleni on ollut tärkeä ja samalla vaikea asia oppia olemaan yksin, ilman että toinen on vieressä. Nyt olen oppinut ja osaan olla yksin, kun toinen tekee omia juttujaan. Monesti sanon rakkaalleni ”hei, anna rakkautta! Tuu mun kaa hanittelemaan”. Kuulostaa nyt kirjoitettuna tosi lällyltä, mutta se on parasta! Ja kumppanikin on oppinu, että mulle riittää se pari minuuttia siinä vieressä. 🙂

”Kun ei ehdi käydä edes itse pissalla.” – Kai sitä voi kokeilla delegoida 🤔😂
Tämä oli hauska kyllä.

Parisuhteessakin pitää olla hauska, muuten ilo kuolee.

Missä podcastissa olet ollut vieraana? Ne on menny multa ihan ohi!

Me ei riidelty mun v.-97 päättyneessä avioliitossa. Ois vissiin pitänyt…oon miettinyt jälkeenpäin.Exmies oli kyllästynyt lapsuudenkotinsa ainaisiin riitoihin ja mä taas pelkäsin hylkäämistä omista traumoistani johtuen.
No riitely on hyvästä,jos asiat riitelee eikä ihmiset tai ettei mennä henkilökohtasuuksiin ja muistella menneitä.
Usein petytään odotuksiin eikä ihmisiin. Pitää puhua,kysyä.
Mun yks vinkki kans on,ettei puolisoa saa nolata muiden aikana. Mikään ei ole niin kiusallista kuultavaa,kuin pariskunta,joka morkkaa toista osapuolta muiden aikana.

Tuo ”olkaa yhdessä” kuulostaa itsestään selvältä, mutta siinä on kaikki! Ja luulen, että monet kuvittelevat että ollaanhan me.. mutta itselleni ainakin tämä on toisessa avioliitossa noussut ihan ykkösjutuksi. Muistutan myös itseäni (ja meitä) siitä, että tällä viikolla, tänään, aamulla jne.. Ettei mene liian harvaksi todellinen yhdessäolo. Sen on oltava säännöllistä.

Itse ajattelen,että onnellinen parisuhde on sitä,että eletään sitä arkea iloineen,suruineen ja kiireineen yhdessä.Tässähän se onni on pyykkivuorten ja lapsilauman keskellä kun pikaisesti huikataan toiselle moit tai katsotaan uutisia hetki sylityksin,höpötellään tai ollaan hiljaa yhdessä. Kahdenkeskiset hetket on maailman tärkeimpiä ja antavat virtaa pitkäksi aikaa,mutta eihän elämää voi elää vain niitä hetkiä varten, menee monta onnenmurusta ihan hukkaan siinä odotellessa! En kyllä ole koskaan ajatellut,että kahden tasavertaisen ihmisen sanallinen väittely/riiteleminen mitenkään huonontaisi hyvää parisuhdetta, eiköhän ne erimielisyydetkin kuulu vain elämään ja kyllä hyvässä parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen,että se parisuhde kestää sen elämän kaikkine sävyineen.

Pienetkin hetket kaksin ovat tärkeitä. Silloin kun lapset ovat pieniä, vaikka yhteinen kauppareissu kaksistaan on yhteistä aikaa. Lasten kasvaessa yhdessäolon mahdollisuudet vaan lisääntyvät. 🙂
Niistä yhteisistä kahdenkeskisistä hetkistä täytyy pitää kiinni! 😉

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X