Kolmistaan

Kaksoselämän haasteita

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Tapahtui viime perjantaina:

Omppu heräsi 5.45 yöunilta. Mesi vasta 6.20. (Toim.huom, että kaikki lähti siis tässä kohtaa jo päin persuuksia, eli vastoin meidän saman rytmin suunnitelmaa. Ei vaan raaskinut herättää toistakin niin aikaisin, koska 5.45 on liian aikaisin. Ihan kaikille.)

Kun lähdin viemään tyttöjä päiväunille yhdeksän jälkeen ( Omppu oli jo aivan raato), arvasin, ettei nukahtaminen tapahtuisi samanaikaisesti, koska pidempään nukkuneelle Mesille päiväuniaika oli melko aikainen. Ja niinhän siinä kävi: Omppu nukahti alle viiden minuutin. Mesiä sai rullata 55 minuuttia pitkin katuja, jotta hän nukahtaisi. 

Kun astuin sisään ja avasin läppärin, alkoi naapuri tampata mattoja ja Omppu heräsi näihin ääniin. Koska hän oli nukkunut jo tovin, ei nukahtaminen uudelleen enää tapahtunut. En uskaltanut pitää häntä myöskään karjuvana vaunuissa, jottei Mesi, joka oli nukkunut vasta vajaat 10 minuuttia, heräisi. Nostin siis Ompun sisään, vaikka alle tunnin unet ei kyllä hänellekään riitä koko päiväksi.  Mesi veteli liki kaksituntiset unet. 

Me ollaan yritetty pitää tytöille lähes samanlaiset rytmit alusta asti, koska en suoraan sanottuna tietäisi mitään muuta tapaa selvitä hengissä tästä arjesta. Lapset eivät kuitenkaan ole koneita. Eivätkä samanrytmisiä, vaikka identtisiä olisivatkin. Tällainen tapaus on siis melko tyypillinen. Ja se tuo eteensä lukuisia lisäongelmia, tilanteet eskaloituu. Jos kaksi taaperoa herää aamulla eri aikaan, nukkuvat he päivällä eri aikaan. Ja sitten taas tulee eteen tilanteita, joissa toinen on aivan pirteä, mutta toinen tarvitsisikin lisäunet. Mutta mitäs sitten tehdään: Joko se virkeä puetaan vaunuihin ja pakotetaan kärrylenkille väsyneemmän vuoksi. Tai sitten väsynyt kekkuloi väsyneenä. Nämä siis ne vaihtoehdot, jos on yksin lasten kanssa kotona. 

Periaatteessa kannatan sitä, että nukkuva herätetään, kun toinen kaksosista herää. Mutta käytännössä en raaski. En ainakaan heti, tai en ainakaan siinä tapauksessa, jos toinen herää liian aikaisin. 

Avauduin perjantaina tästä dilemmasta Instassa ja sain toiveen, että kirjoittaisin muistakin kaksoshaasteista ja -iloista. Keskityn tässä postauksessa haasteisiin ja kysymyksiin. Iloihin vaikka ensi viikolla.

Unet. Ne on mun mielestä kaksosuuden suurin haaste, koska samaan rytmiin pääseminen ja siellä pysyminen on muun muassa em.asioiden vuoksi niin haastavaa. Unihaasteita, joita on tullut vastaan:

  • Erirytmisyys (jonka seuraukset vaikuttaa aina koko päivään)
  • Toisen lapsen unihuudot. Toinen herää näihin. Sitten ollaan siinä tilanteessa, että kaksi vauvaa/taaperoa karjuu, jolloin myös isosisko herää.
  • Sängyssä nukuttamisessa lapset pääsevät huutelemaan toisilleen. Heittelevät tuteilla toisiaan, kikattavat ja “juttelevat”.
  • Toisaalta sisko villitsee, mutta myös rauhoittaa. Jos eivät näe yöllä siskoa herätessään, hätääntyvät siitä. Eli esimerkiksi eri huoneisiin nukuttaminen ei ole mahdollista. (Eikä olisi kyllä varmaan muutenkaan.)Innostuvat toisistaan. Eli jos näkevät siskon 5.30 ihan väsyneinä, heräävä siltit, koska siskon näkeminen virkistää. Hihkuvat toistensa nimiä, jolloin molemmat taas ylhäällä.
  • Unikoulun aika on lähes aina huono toiselle lapsista. Toinen voisi olla jo kypsä muutokseen, mutta silloin toisella on pomminvarmasti kuume, hampaita tulossa tai joku eroahdistusvaihe, jolloin ei ole mitään järkeä lisätä lapsen kuormaa.
  • Vanhemman näkökulmasta yöt on usein jatkuvaa heräilyä, vaikka yksittäisenä persoonana lapsi ei olisikaan kova heräilemään.  Koska herätä täytyy kuitenkin tuplasti, 3-4 kertaa/lapsi tekee aikuiselle jo 6-8 heräämistä.

 

2. Omatoimisuus. Mä koen, että ainakin meidän tytöt on monessa asiassa paljon omatoimisempi kuin monet muut ikäisensä, koska heidän on pakko joko A)osata tehdä asioita itse tai B) odottaa aina omaa vuoroaan. Siksipä he oppivat monia asioita kuin itsestään. Tässä on kuitenkin vahva kääntöpuolensa:

  • Kun lähdetään ulos ja olet pukenut toisen tytöistä, tämä puettu ehtii jo riisua puolet kamoista sillä aikaa, kun puet toista. Ja kun alat uudelleen pukea häntä, on toinen repinyt jo pipon ja hanskat pois. Työtä ei ole tuplasti vaan paljon enemmän.
  • Jos yksi taapero ehtii levitellä tavaraa pitkin kotia, kaksi ehtii vielä enemmän. Eniten tämä sapettaa juuri ulosmenotilanteissa. Mä teen aina lattialle vaatepinot ennen pukemista, jotta pukeminen menisi joutuisasti. Paitsi että: Kun puet toista, toinen ehtii piilotella omasta vaatepinostaan vaatteet pitkin taloa.
  • Kiipeily on nyt tavaroiden levityksen lisäksi Ompun ja Mesin lempipuuhaa. Kun viime viikolla pesin Ompun peppua ehkä vajaan minuutin, oli Mesi ehtinyt kiivetä jo ruokapöydälle. He ovat todella nopeita ja täysin ilman itsesuojeluvaistoa.

 

Tarttuva hysteria. On vaikea selittää sitä, miten kaksosten dynamiikka oikein menee. Toisaalta he eivät ole lainkaan moksiskaan, jos sisko esimerkiksi vetää kaapinovella päähän tai potkaisee kuperkeikkaa tehdessä naamaan. Ja aina itku ei tartu. Esimerkiksi joskus käy niin, että toinen nukkuu aivan sikeästi vieressä, vaikka siskolta imettäisiin nenää imurilla, BabyVacilla.  Toisaalta hysteria saattaa kuitenkin tarttua hyvinkin nopeasti. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun he lietsovat toinen toisensa kauheaan itkuun, jossa yhden vanhemman voisin on joskus todella voimaton olo. 

  • Hyvä esimerkki on hampaidenpesu. Omppu ei ollut moksiskaan, kun hampaita alettiin niiden puhjettua pestä. Mesi sen sijaan huusi niin kuin olisi päätä leikattu. Ja mitä sitten tapahtui? Tietysti Omppu alkoi aavistella, että tilanteessa olisi jotain kauheaa, ja lopulta meillä oli kaksi aivan itsensä punaisiksi huutavaa taaperoa. Joka-ikinen-ilta. (Kunnes ostettiin sähköhammasharjat ja nyt homma on hauskaa.)

 

Sitten vielä vastaukset neljään kysymykseen, jota kysyitte instassa. Vastaan loppuihin ensi viikolla.

Miksi ette käytä lastenhoitajaa/kotipalvelua?

  • Meillä on lastenhoitaja 3 päivää viikossa. Se tuntuu riittävälle. En kuitenkaan halua olla vielä tytöistä tuota enempää erossa. Kotipalvelua käytettiin vauvavuonna. Nyt koen, että sitä tarvitsee ennemmin toiset perheet kuin me. Meillä kuitenkin lapset jo isompia ja toisaan hoitaja useana päivänä.

 

Oletko miettinyt, että laittaisit lapset jo päiväkotiin? Helpottaisiko se teidän arkea?

  • Ei olla harkittu, että tässä vaiheessa laitettaisiin. En pidä päiväkotia pahana paikkana, mutta me ollaan ajateltu, että tytöt aloittaa päikyn aikaisintaan 2-vuotiaina. Koen, että nyt tarvitaan vaan meidän aikuisten joustoa vähän enemmän. 

 

Nukkuuko kaksoset sikeämmin, jos ovat vierekkäin?

  • Ei oikeastaan, koska möyrivät niin paljon (toistensa päällä) ja innostuvat toisistaan keskellä yötä. Ihan pikkuvauvoina nukkuivat samassa sängyssä. Olisi tuntunut oudolle laittaa heidät erikseen. Ja silloin kyllä aina ajautuivat aivan kiinni toisiinsa. 

 

Kaverille on tulossa kaksoset. Mikä on konkreettisin tapa auttaa?

  • Juurikin KONKRETIA. Tyhjät puheet on kaikista pahinta. Jos haluat auttaa, ruoka-apu on ihanaa. Tee aikuisille (ja sisaruksilla)ruokaa, koska pienten vauvojen kanssa oma hyvinvointi unohtuu. Jos voit siivota joskus heille/tilata siivoojan, sekin on ihana apu minusta.  Samoin, jos lapset nukkuu esim vaunuissa, voit kysyä, voitko viedä lapsia vaunulenkille sillä aikaa, kun aikuiset nukkuvat päiväunia. Uniajan antaminen aikuisille on haastavaa, mutta itse koen sen kaikista tärkeimmäksi avuksi. Joskus joskus voit mennä auttamaan öiksi, se olisi aivan superia. Vaikka vanhemmat olisivatkin kotona, sekin jeesaa, jos yöllä vaipanvaihtokäsiä olisi enemmän. Ja jos vauvoja pulloruokitaan/äiti pumppaa maitoa, ei jokaiseen ruokailuun tarvitse yöllä herättää vanhempia. 

 

Kivaa sunnuntai-iltaa!

 

-Karoliina-

Lue myös

X