kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 21.03.2021

Kaksoselämän haasteita

Teksti
Karoliina Pentikäinen
13 kommenttia

Tapahtui viime perjantaina:

Omppu heräsi 5.45 yöunilta. Mesi vasta 6.20. (Toim.huom, että kaikki lähti siis tässä kohtaa jo päin persuuksia, eli vastoin meidän saman rytmin suunnitelmaa. Ei vaan raaskinut herättää toistakin niin aikaisin, koska 5.45 on liian aikaisin. Ihan kaikille.)

Kun lähdin viemään tyttöjä päiväunille yhdeksän jälkeen ( Omppu oli jo aivan raato), arvasin, ettei nukahtaminen tapahtuisi samanaikaisesti, koska pidempään nukkuneelle Mesille päiväuniaika oli melko aikainen. Ja niinhän siinä kävi: Omppu nukahti alle viiden minuutin. Mesiä sai rullata 55 minuuttia pitkin katuja, jotta hän nukahtaisi. 

Kun astuin sisään ja avasin läppärin, alkoi naapuri tampata mattoja ja Omppu heräsi näihin ääniin. Koska hän oli nukkunut jo tovin, ei nukahtaminen uudelleen enää tapahtunut. En uskaltanut pitää häntä myöskään karjuvana vaunuissa, jottei Mesi, joka oli nukkunut vasta vajaat 10 minuuttia, heräisi. Nostin siis Ompun sisään, vaikka alle tunnin unet ei kyllä hänellekään riitä koko päiväksi.  Mesi veteli liki kaksituntiset unet. 

Me ollaan yritetty pitää tytöille lähes samanlaiset rytmit alusta asti, koska en suoraan sanottuna tietäisi mitään muuta tapaa selvitä hengissä tästä arjesta. Lapset eivät kuitenkaan ole koneita. Eivätkä samanrytmisiä, vaikka identtisiä olisivatkin. Tällainen tapaus on siis melko tyypillinen. Ja se tuo eteensä lukuisia lisäongelmia, tilanteet eskaloituu. Jos kaksi taaperoa herää aamulla eri aikaan, nukkuvat he päivällä eri aikaan. Ja sitten taas tulee eteen tilanteita, joissa toinen on aivan pirteä, mutta toinen tarvitsisikin lisäunet. Mutta mitäs sitten tehdään: Joko se virkeä puetaan vaunuihin ja pakotetaan kärrylenkille väsyneemmän vuoksi. Tai sitten väsynyt kekkuloi väsyneenä. Nämä siis ne vaihtoehdot, jos on yksin lasten kanssa kotona. 

Periaatteessa kannatan sitä, että nukkuva herätetään, kun toinen kaksosista herää. Mutta käytännössä en raaski. En ainakaan heti, tai en ainakaan siinä tapauksessa, jos toinen herää liian aikaisin. 

Avauduin perjantaina tästä dilemmasta Instassa ja sain toiveen, että kirjoittaisin muistakin kaksoshaasteista ja -iloista. Keskityn tässä postauksessa haasteisiin ja kysymyksiin. Iloihin vaikka ensi viikolla.

Unet. Ne on mun mielestä kaksosuuden suurin haaste, koska samaan rytmiin pääseminen ja siellä pysyminen on muun muassa em.asioiden vuoksi niin haastavaa. Unihaasteita, joita on tullut vastaan:

  • Erirytmisyys (jonka seuraukset vaikuttaa aina koko päivään)
  • Toisen lapsen unihuudot. Toinen herää näihin. Sitten ollaan siinä tilanteessa, että kaksi vauvaa/taaperoa karjuu, jolloin myös isosisko herää.
  • Sängyssä nukuttamisessa lapset pääsevät huutelemaan toisilleen. Heittelevät tuteilla toisiaan, kikattavat ja “juttelevat”.
  • Toisaalta sisko villitsee, mutta myös rauhoittaa. Jos eivät näe yöllä siskoa herätessään, hätääntyvät siitä. Eli esimerkiksi eri huoneisiin nukuttaminen ei ole mahdollista. (Eikä olisi kyllä varmaan muutenkaan.)Innostuvat toisistaan. Eli jos näkevät siskon 5.30 ihan väsyneinä, heräävä siltit, koska siskon näkeminen virkistää. Hihkuvat toistensa nimiä, jolloin molemmat taas ylhäällä.
  • Unikoulun aika on lähes aina huono toiselle lapsista. Toinen voisi olla jo kypsä muutokseen, mutta silloin toisella on pomminvarmasti kuume, hampaita tulossa tai joku eroahdistusvaihe, jolloin ei ole mitään järkeä lisätä lapsen kuormaa.
  • Vanhemman näkökulmasta yöt on usein jatkuvaa heräilyä, vaikka yksittäisenä persoonana lapsi ei olisikaan kova heräilemään.  Koska herätä täytyy kuitenkin tuplasti, 3-4 kertaa/lapsi tekee aikuiselle jo 6-8 heräämistä.

 

2. Omatoimisuus. Mä koen, että ainakin meidän tytöt on monessa asiassa paljon omatoimisempi kuin monet muut ikäisensä, koska heidän on pakko joko A)osata tehdä asioita itse tai B) odottaa aina omaa vuoroaan. Siksipä he oppivat monia asioita kuin itsestään. Tässä on kuitenkin vahva kääntöpuolensa:

  • Kun lähdetään ulos ja olet pukenut toisen tytöistä, tämä puettu ehtii jo riisua puolet kamoista sillä aikaa, kun puet toista. Ja kun alat uudelleen pukea häntä, on toinen repinyt jo pipon ja hanskat pois. Työtä ei ole tuplasti vaan paljon enemmän.
  • Jos yksi taapero ehtii levitellä tavaraa pitkin kotia, kaksi ehtii vielä enemmän. Eniten tämä sapettaa juuri ulosmenotilanteissa. Mä teen aina lattialle vaatepinot ennen pukemista, jotta pukeminen menisi joutuisasti. Paitsi että: Kun puet toista, toinen ehtii piilotella omasta vaatepinostaan vaatteet pitkin taloa.
  • Kiipeily on nyt tavaroiden levityksen lisäksi Ompun ja Mesin lempipuuhaa. Kun viime viikolla pesin Ompun peppua ehkä vajaan minuutin, oli Mesi ehtinyt kiivetä jo ruokapöydälle. He ovat todella nopeita ja täysin ilman itsesuojeluvaistoa.

 

Tarttuva hysteria. On vaikea selittää sitä, miten kaksosten dynamiikka oikein menee. Toisaalta he eivät ole lainkaan moksiskaan, jos sisko esimerkiksi vetää kaapinovella päähän tai potkaisee kuperkeikkaa tehdessä naamaan. Ja aina itku ei tartu. Esimerkiksi joskus käy niin, että toinen nukkuu aivan sikeästi vieressä, vaikka siskolta imettäisiin nenää imurilla, BabyVacilla.  Toisaalta hysteria saattaa kuitenkin tarttua hyvinkin nopeasti. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun he lietsovat toinen toisensa kauheaan itkuun, jossa yhden vanhemman voisin on joskus todella voimaton olo. 

  • Hyvä esimerkki on hampaidenpesu. Omppu ei ollut moksiskaan, kun hampaita alettiin niiden puhjettua pestä. Mesi sen sijaan huusi niin kuin olisi päätä leikattu. Ja mitä sitten tapahtui? Tietysti Omppu alkoi aavistella, että tilanteessa olisi jotain kauheaa, ja lopulta meillä oli kaksi aivan itsensä punaisiksi huutavaa taaperoa. Joka-ikinen-ilta. (Kunnes ostettiin sähköhammasharjat ja nyt homma on hauskaa.)

 

Sitten vielä vastaukset neljään kysymykseen, jota kysyitte instassa. Vastaan loppuihin ensi viikolla.

Miksi ette käytä lastenhoitajaa/kotipalvelua?

  • Meillä on lastenhoitaja 3 päivää viikossa. Se tuntuu riittävälle. En kuitenkaan halua olla vielä tytöistä tuota enempää erossa. Kotipalvelua käytettiin vauvavuonna. Nyt koen, että sitä tarvitsee ennemmin toiset perheet kuin me. Meillä kuitenkin lapset jo isompia ja toisaan hoitaja useana päivänä.

 

Oletko miettinyt, että laittaisit lapset jo päiväkotiin? Helpottaisiko se teidän arkea?

  • Ei olla harkittu, että tässä vaiheessa laitettaisiin. En pidä päiväkotia pahana paikkana, mutta me ollaan ajateltu, että tytöt aloittaa päikyn aikaisintaan 2-vuotiaina. Koen, että nyt tarvitaan vaan meidän aikuisten joustoa vähän enemmän. 

 

Nukkuuko kaksoset sikeämmin, jos ovat vierekkäin?

  • Ei oikeastaan, koska möyrivät niin paljon (toistensa päällä) ja innostuvat toisistaan keskellä yötä. Ihan pikkuvauvoina nukkuivat samassa sängyssä. Olisi tuntunut oudolle laittaa heidät erikseen. Ja silloin kyllä aina ajautuivat aivan kiinni toisiinsa. 

 

Kaverille on tulossa kaksoset. Mikä on konkreettisin tapa auttaa?

  • Juurikin KONKRETIA. Tyhjät puheet on kaikista pahinta. Jos haluat auttaa, ruoka-apu on ihanaa. Tee aikuisille (ja sisaruksilla)ruokaa, koska pienten vauvojen kanssa oma hyvinvointi unohtuu. Jos voit siivota joskus heille/tilata siivoojan, sekin on ihana apu minusta.  Samoin, jos lapset nukkuu esim vaunuissa, voit kysyä, voitko viedä lapsia vaunulenkille sillä aikaa, kun aikuiset nukkuvat päiväunia. Uniajan antaminen aikuisille on haastavaa, mutta itse koen sen kaikista tärkeimmäksi avuksi. Joskus joskus voit mennä auttamaan öiksi, se olisi aivan superia. Vaikka vanhemmat olisivatkin kotona, sekin jeesaa, jos yöllä vaipanvaihtokäsiä olisi enemmän. Ja jos vauvoja pulloruokitaan/äiti pumppaa maitoa, ei jokaiseen ruokailuun tarvitse yöllä herättää vanhempia. 

 

Kivaa sunnuntai-iltaa!

 

-Karoliina-

Kommentit (13)

Joskus ennen muinoin kun koronasta ei ollut tietoakaan, me tehtiin kaveriporukasta jelppirinki, joka auttoi kaksoset saanutta kaveriamme pahimman vauva-ajan yli. Hoidettiin vauvoja ja vanhemmat pääsi sillä aikaa käymään jossain. Oltiin välillä yötäkin. Meillä muilla oli vähän isommat lapset niin tuo onnistui ja oli oikeastaan ihan hauskaa vaihtelua. Vuorottelulla kenellekään ei käynyt tämä järjestely ylivoimaiseksi. Saatiin sitten vuorostamme muunlaista apua näiltä kaksosten vanhemmilta, kun itse sitä tarvittiin. Ko. lapset on jo isoja, mutta edelleen ihanat muistot näistä hoitoajoista, kun heitä silloin tällöin näkee.

Toi pöydillä hyppely oli kyllä yhtä hel#ettiä! :,D En edes muista miten kauan pidettiin ruokapöydän tuolit kaadettuina etteivät naperot päässeet kiipeilemään. Pelkäsin ihan tosissaan jo ikkunan rikkoutumista kun mäiskivät ikkunaa.

Hei,
Täällä myös 1v3kk kaksoset ja usein naurattaa tai leikkisästi itkettää kun just pesee yhden pyllyä että mitä se toinen sinä aikana ehtii duunailla.
Uniasiat/rytmit olivat silloin tällöin haastavia 1 ikävuoteen asti juuri kun ei osattu aina yhdistellä syklejä tai heräteltiin toista. Tämän ikäiset voivat onneksi mennä jo yksillä unilla ja ns pöiväkotirytmillä eli yhdet unet jotka alkavat n klo 12. Tällöin ei ole väliä moneltako lapset aamulla heräävät vaan menevät joka tapauksessa samaan aikaan unille, suosittelen kokeilemaan. Saisit varman oman ajan. Myöskin liian aikaiset ekat unet edesauttavat aikaisia aamuja, joten aamutkin saattaisivat teillä pidentyä mikäli aamun unet jätetään pois/nukkuisitte ainoat unet klo 12. Väsyneitä ovat varmasti alkuun tästä muutoksesta, mutta ruoka ja kiva tekeminen auttavat. Elämä helpottui kertaheitolla eikä erirytmisyyttä ole, koska molemmat ovat väsyneitä klo 12.

Harmi myös teidän yöunet, jos nukkuvat ainoat unensa jo klo 9 niin saattaa yliväsymystä kertyä aivan liikaa ennen iltaa ja heräilevät senkin takia öisin ja aikaisin aamulla. Meillä nukkuneet heräämättä 19-6.30 8kk iästä, auttaa älyttömästi aikuisten jaksamiseen kun illassakin on yhteistä aikaa runsaasti.

Tsemppiä muutokseen!

Meidän kuopus, 1,5v, ei oo nukkunut kokonaista yötä montaa kertaa. Menee nukkumaan n.klo 20 ja herää n.klo 05. Tänään heräsi 4.45, eilen 05 mutta nukahti tunniksi vielä uudestaan (miten luksusta). Päikkärit nukkuu normisti n.klo 11, kesto 1,5-3h. Toki harvemmin 3h. Niin turhauttavaa! Ollaan kokeiltu vaikka mitä, oon jo vähän luovuttanutkin, kai tuo jossain vaiheessa oppii nukkumaan. Meidän 4v kaksoset ovat aina olleet hyviä nukkumaan(luojan kiitos) joten varmaan siksikin tämä on niin rankkaa ja uuvuttavaa ”taistelua”.

En yritä millään tavalla neuvoa mut jäin vaan pohtimaan vain samaa kuin edellinen yllä että reilun vuoden ikäisenä on meillä kaikki neljä nukkuneet enää vain yhdet pitkät päikkärit noin klo 12 eteenpäin. Kuopus on nyt reilun vuoden ja hän nukkuu yhdet unet päivällä klo 12-16 välillä.

Samanlaista arkea on muuten myös silloin, kun lapset ovat pienellä ikäerolla eli ikäero alle 1,5 vuotta. Tutulta kuulostaa teidän elämä. Paitsi että uniajat ei juuri koskaan mene yksiin ja meillä esikoinen lopetti päiväunet vähän alle 2 v….

Samankaltaisuuksia tässä on ja juurikin kuvatuissa asioissa, mutta näin vanhempana sekä pienellä ikäerolla (1v 5kk) oleville lapsille että kaksosille on pakko vastata, että kokonaisuudessaan arki ei ole ollenkaan samanlaista alle 2v kaksosten kanssa ja kun lapset ovat pienellä ikäerolla. (”Mulla on melkein kuin kaksoset kun ikäeroa on vain vuosi” on typerin kommentti ikinä.) On nimittäin aivan eri asia kun vastasyntyneitä tai vauvoja on useampia tai kun toinen/muut on yli yksi vuotiaita. Vanhempi lapsi ymmärtää ja osaa jo paljon asioita ja oppii koko ajan vauhdilla lisää. Omat haasteensa pienessä ikäerossakin on, sitä ei voi kiistää, mutta silti se alku useamman vauvan kanssa on jotain, mihin ei voi verrata omaa tilannetta eri ikäisten kanssa tai ymmärtää sitä kokematta asiaa.

Minulla on ollut bestiksinä lapsuudestani alkaen epäidenttiset kaksostytöt. On ollut suuri kunnia olla heidän kavereinaan kaikki nämä vuosikymmenet. Olen samaa mieltä kanssasi, että kaksoset (ja/tai kolmoset) ovat täysin eri asia, kuin yksöisraskauksista syntyneet lyhyellä ikäerolla kasvavat lapset. Kaksosia tai kolmosia ei voi koskaan vertailla kahden tai kolmen eri lapsen kanssa. Monikkolapset ovat niin erityisiä. Olen tutustunut ystävättärieni tähden läheisesti kaksosuuteen. Ja tiedän heidän telepaattisista kyvyistään suhteessa toisiinsa myös aikuisiällä.

Vaikka pienillä ikäeroilla moni asia on haastavaa, ei se ole sama asia kuin kaksoset. Niin se vain on. Tosi tuttuja juttuja! Omat tuplat täyttää tänä keväänä jo 4, mutta voi vitsi muistan elävästi ton ajan..

Meidän tuplat on pari kuukautta teidän neitokaisia nuorempia ja heillä on nyt laatikoiden koluaminen käynnissä. Laatikoissa olevat hidastimet ovat vaan hidasteita ja laatikot koplataan läpi moneen kertaan päivän aikana. Roskiskaapillekin pääsee, jos oikeen tahtoo. Kaksikossa on voimaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ollaan käyty myös labrassa ja lääkärissä siten, että molemmat huutaa kurkku suorana sekä oman että kaverin toimenpiteen ajan. Mutta ovat kyllä ihanassa iässä. Meilläkään ei viäkään nukuta läpi yön ja tänään neiti heräs 5.15. Täytän kohta vuosia ja silmäpussi-indeksi näyttäisi siltä, että ikää tulee vähän vajaa 50 v, vaikka oikeasti ollaan viä kolmosella alkavissa luvuissa.

Voimia, voimia, voimia. Neljänkään eri-ikäisen lapsen äiti ei osaa samaistua kaksos-tai kolmosrumbaan. Se on niin erityistä. Mielestäni aikuisten eli vanhempien on pikkulapsivaiheessa osattava suojella itseään täydelliseltä uupumukselta. Olipa heillä sitten kaksosia, kolmosia tai vaikka vain 2 tai useampi alle 6-vuotias lapsi. Lapset eivät saa uuvuttaa vanhempiaan milloinkaan. Jos näin kävisi, silloin vanhemmuudessa on menty pahasti metsään.

Olen eri mieltä tästä. Uupumukselta ei suojaa varmuudella yhtään mikään. Se tulee jos tulee eikä siinä tarvitse kenenkään olla ”mennyt metsään” missään vaiheessa minkään asian suhteen.
En tiedä oliko tarkoituksena sanoa, että vanhemmuudesta ei kannata ottaa painetta ja rimaa voi alentaa (viittaako vanhemmuudessa metsään meneminen tähän, että henkilö on _epäonnistunut_ rajan vetämisessä?) uupumuksen välttämiseksi? Aina ei voi, ei pysty, ei kykene, ei ole mahdollista ennakoida, koska elämä on enimmäkseen hallitsematonta, vaikkakin siihen saattaa pystyä vaikuttamaan valinnoillaan joiltain osin.

Mitä ihmettä? Millä perustelet tämän? Millä jumalallisella kyvyllä ihminen estää uupumuksen- oli lapsia 1 tai enemmän?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X