Kolmistaan

Kaksoselämän parhaat puolet

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kerroin sunnuntaina kaksosuuden haasteista näin vanhemman näkökulmasta. Tässä ihania asioita. 

  1. Kaksin verroin iloa. Tämä on klisee, mutta silti täysin totta. Kun tyttöjä seuraa ja rakastaa, sydän meinaa pakahtua JATKUVASTI. He on aivan ihania yhdessä ja erikseen. Mutta heidän keskinäisten leikkien ja naurujen ja “juttelun” seuraaminen on aivan mieletöntä viihdettä. 
  2. Empaattisuus. Sydän meinaa pakahtua myös siitä, miten Mesi ja Omppu huomioivat toisiaan aivan jatkuvasti. Kun toinen pyytää “tettä”, eli vettä, ei hän lähde keittiöstä ennen kun on saanut kaksi pillipulloa käteen. Jos unohdan antaa vain yhden, toistavat he reippaasti siskon nimen. He siis aina ajattelevat myös siskoa, jos pyytävät itselleen jotain. (Tai jos totta puhutaan, he osaavat vain Mesin nimen ja tarkoittavat sitä toistelemalla sekä Mesiä, että Omppua. Ompun nimi on vaikeampi sanoa, joten on hyvin kontekstisidonnaista, ja vaatii kuulijan ymmärrystä, kumpaa he milläkin kertaa Mesin nimellä tarkoittavat.) A todisti viikonloppuna liikuttavan tilanteen. Tytöt saivat kumpainenkin kaksi Namia, eli Raikastamon smoothie-”karkkia”. Omppu hukkasi toisen karkkinsa matkalla keittiöstä olkkariin, mutta Mesi pelasti tilanteen antamalla siskolle oman karkkinsa. Sen viimeisen, joka oli kädessä.
  3. Leikit. Jos jotkut jutut on kaksosten kanssa vaikeampia kuin yhden vauvan, on yhteinen leikki asia, joka varmasti helpottaa arkea vieläkin enemmän jatkossa. Tytöt alkoivat leikkiä yhdessä jo alle 1-vuotiaina, ja ovat jo pitkään pystyneet vuorovaikutusleikkiin kahdestaan, vaikka periaatteessa tässä mennään vielä tovi rinnakkaisleikkivaihetta, jos miettii kasvatuspsykologisesti. Muiden lasten kanssa (mitä nyt minimissä on nähty) he eivät vielä osaa leikkiä samalla tavalla vuorovaikutuksellisesti kuin toistensa. Yhteinen leikki helpottaa (ja joskus vaikeuttaa) arkea. He keksivät kahdestaan puuhaa ja viihtyvät hyvin kaksin.

 

Sitten teidän kysymyksiin, joita laitoitte instassa.

  • Missä vaiheessa he rupesivat oikeasti leikkimään/juttelemaan keskenään? Univelka sumentaa muistin, enkä ole täyttänyt vauvakirjaan yhtään sivua. Mutta JOS muistan oikein, oli se joskus 8 kuukauden kieppeillä.

 

  • Mitä etua/posia näet kaksosuudessa? Edellä mainittujen  asioiden lisäksi tyttöjen keskenäinen suhde on heille itselleen varmasti mieletön voimavara. Harva saa kokea niin läheistä sisarussuhdetta. Heillä on aina se oma paraskaveri rinnalla. Näin ainakin toivon. Jos miettii vanhemman näkökulmasta, kyllä mä olen iloinen, että saatiin 2in1. Saatiin iso perhe kertarytinällä. Inhoan olla raskaana ja vauva-aikakaan ei ole mitään herkkua. Siksi on mahdottoman siistiä, että saatiin toivomamme kolmen lapsen perhe tällä tavalla. On ihanaa olla mukana tällaisessa maagisessa jutussa kun identtinen kaksosuus. Koko identtisyys on vieläkin lääketieteelle eräänlainen mysteeri, joten tämän asian tutkiminen ihan läheltä on todella mielenkiintoista.
  • Onko heillä maaginen yhteys? Mitään maagista ei olla kyllä vielä havaittu. Muutenkin tytöt tuntuvat ainakin nyt olevan ihan omia yksilöitään, omilla identiteeteillään. Olen lukenut kaksosten identiteeteistä. Luulen, että jaettu, eli yhteinen identiteetti voisi synnyttää maagisia kokemuksia. Tosin paha tietysti sanoa, miten tytöt itse kokevat tämän. Tämä asia selviää varmasti vasta, kun he osaavat sanoittaa itseään paremmin.

 

Kivaa iltaa kaikille!

 

-Karoliina-

 

 

 

Lue myös

X