Kolmistaan

Koronaväsymys ja kuitenkin ihana viikonloppu

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Maattiin F:n kanssa vierekkäin yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa hänen sängyllään. “Mua kyllästyttää jo tää korona”, sanoi F. “Kestäny nii kauan.” En voinut muuta kuin todeta, että kyllästyminen on vähintäänkin luonnollista. Tämä aika on kaikille vaikeaa. Saa ärsyttää.

Mä olen ollut nyt monta viikkoa etätöissä (yleensäkin näen tehtaalla vaan muutamaa ihmistä) ja ollaan kaikin puolin kiristetty meidän perheen kontakteja. A ei ole käynyt nyt edes ulkona joukkueurheilemassa, palaverit on pääosin etänä ja jopa aamukahvit naapurin kanssa on ollut pannassa (nyyh). Juuri päätettiin, ettei voida viettää pääsiäistä mun lapsuuden perheen voimin, koska kaikki me lapset perheineen asutaan Pirkanmaalla, jossa tilanne on nyt paha. Jos iskettäisiin hynttyyt yhteen, tulisi yhteen pääsiäispöytään liian monta mahdollista töistä/koulusta/päikystä tartunnan saanutta. Se harmittaa kauheasti. Pääsiäinen on mun isän lempijuhla, ja kun hän makasi hengityskoneessa, me eläteltiin nimenomaa toivoa yhteisestä pääsiäisestä, jossa iskäkin olisi mukana.

Kaikki tämä – pitkään kestänyt koronapelko ja nyt taas kiristyneet toimet – on saanut pään ihan jumiin. Tuntuu, että mun luovuus on aivan kateissa ja tänne blogiinkin välillä mietin, onko mulla mitään sanottavaa. Kun ei näe ketään, koe mitään uutta, alkaa ajatus kulkea samaa rataa. Ei synny oivalluksia, ei huomaa uutta.

Kun alkuviikosta selasin mun työ-word-tiedostoja, oikein alkoi pänniä, kun luin mun tammikuisia suunnitelmia festarista ja urheilutapahtumista. Tässä hetkessä, maaliskuun lopussa, koko ajatus stadion-tapahtumista tai festareista tuntuu absurdille. Hyvä kun kaupassa uskaltaa käydä. Eikä aina uskallakaan. Ja silloin kun uskaltaa ja on pakko, tuntuu ihan juhlalle astella maito- tai kurahousuhyllylle.

Nyt vähän jotain vertaistukea ja piristysvinkkejä siis! Mistä te inspiroidutte näinä aikoina? Miten saatte pidettyä katseen kirkkaana ja mielen virkeänä?

Itselle teki hyvää kyllä tämä kulunut viikonloppu. Nukuttiin, syötiin, ulkoiltiin ja oltiin vaan. Meillä on tasan yksi ystäväpariskunta, jota uskalletaan vielä nähdä (koska nähdään muutenkin viikoittain työjuttujen tiimoilta, joten välttely vapaa-ajalla tuntuisi tökölle), ja ne hetket, kun ollaan yhdessä, toimii todellisena piristysruiskeena.

Onneksi PÄÄSEN huomenna käymään myös sukkatehtaalla. Kuten sanottu, etäilen kaiken, minkä voin, mutta huomenna on pakko piipahtaa mestoilla livenä. Kuinkahan aikaisin olen ovenkahvassa kiinni, kun tällainen erikoinen päivä on tiedossa. Ainakin oppii arvostamaan asioita, joita ennen piti itsestään selvinä.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Lue myös

X