kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 09.04.2021

Minusta tuli ulkoilmaihminen!

Teksti
Karoliina Pentikäinen

Mä olen rakastanut asua kaupungissa siitä hetkestä, kun ylioppilaskeväänä kannoin muuttolaatikot jyväskyläläiseen kerrostalokaksioon. Tiesin, että rakastaisin kaupunkielämää, koska olin haaveillut siitä koko lapsuusaikani, jonka vietin peltojen keskellä,maalla. Ja kaupunkielämä on ollut juuri niin ihanaa, kun odotinkin.

Sen kuitenkin muistan ensimmäisestä, parvekkeettomasta kodistani, että ulkotilojen puute ahdisti. Kun oli elänyt aina ison omakotitalopihan ympäröimänä, tuntui oudolle, että omaa reviiriä oli vaan koppi. Ei mitään ulospääsyä. Omaa paikkaa, jossa kävisi tuulenvire kasvoille.

Vuodet ja (herranjumala!)vuosikymmenet opetti kuitenkin elämään ilman omaa ulkoreviiriä. Joskus mulla on ollut pieni piha tai partsi. Viimeiseen viiteen vuoteen ei.

Kaupunkielämässä musta onkin ollut yksi parhaista jutuista se, että oma alue levittyy kodin ulkopuolelle. Kahvila voi olla olohuoneen jatke ja läheinen puisto se ”oma”puisto.

Kun pienet tytöt syntyi, ja nukkui päivisin vaan ulkosalla, alkoi pihan tai parvekkeen tarve olla todellinen. Ja oltiinkin superonnekkaita, kun löydettiin meidän nykyinen koti. Se löytyi parinsadan metrin päässä vanhasta ja siinä oli sekä iso taloyhtiöpiha, että pieni pläntti aluetta vain meille ikkunanalla. On helpottanut päiväunia sataprosenttia, kun ei tarvitse jolkottaa koko ajan pitkin Tamperetta rattaita työnnellen.

Mutta. Voi hitsi kun en tiennyt, mikä muu onni tällainen piha on. En osannut edes aavistaa, että musta kuoriutuisi pihan myötä ULKOILMAIHMINEN. Mä en oikeasti tiedä nyt parempaa, kun pukea (okei, tää on paska osuus)lapset pihalle ja haahuilla ulkosalla keräillen käpyjä tai katsellen oravia. Aivan älyttömän ihanan lisän luo pihan yhteisöllinen meininki, jossa piha vilisee lapsia ja aikuisia. Joku harjoittelee pyörällä ajoa, toiset tekee kepparirataa, kolmas vie roskia ja pari on menossa juuri kylpytakista saunaan. Mulle leikkikenttäpäivystäminen on ollut välillä pakkopullaa, mutta omassa pihassa naapureiden kanssa hengailu ei. Olen yllättynyt todella positiivisesti! Näin sitä löytää itsestään uusia piirteitä. Ja mikä parasta: Ei tarvinnut vieläkään luopua kaupunkielosta. Kuullaankohan me tänne pihalle kohta ratikan ryhminä? Yksi ihanimmista äänistä Helsinki-elämästä.

-Karoliina-

Kommentit (1)

Hei,

Varhaiskasvatuksen työntekijänä ja kolmen lapsen äitini puhun kyllä ehdottomasti ulkoilun ja muutenkin säännöllisen päivärytmin puolesta pienten lasten kohdalla.

Ulkoilut aamupäivällä ennen lounasta ja sitten päiväunet. Veikkaan, että unen laatukin on parempaa ulkoilun jälkeen ja iltapäivällä sama ”pompsi”. Vaikutus ehkä yöuniin?

Omien lasten ollessa pieniä ja asuttuamme rivitalossa, jossa asui muitakin lapsiperheitä, ulkoilu tapahtui vähän niin kuin huomaamatta: aina oli seuraa pihalla niin lapsilla kuin aikuislla.

Aurinkoa ja tsemppiä ulkoiluun!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X