Kolmistaan

10 vuotta blogia takana. Mitäs sitten tehtäisiin?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mulla on tämän postauksen äärellä kirjoittajan lukko. Aloitin yhden postauksen, emmin sitä. Kirjoitin kuitenkin kolme kappaletta. Jätin sen muistiinpanoihin. Tuntui sille, että aihe ei lähde lentoon.

Kun en saanut hommaa etenemään, aloin selata iltapäivälehtien nettitarjontaa, kävin Instassa, luin viestit. Edelleen aivot löi tyhjää. Olisi tehnyt mieli kellahtaa sohvalle, jossa kirjoitin, ja vaan yksinkertaisesti nukkua tirsat.

Mun on ollut aina suhteellisen helppoa keksiä, mitä kirjoitan. Koen, että se johtuu siitä, että vaikka elän ilman koronaakin mun elämää aika pienissä piireissä, mun sisäinen maailma on vilkas. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka en ramppaa juhlissa ja ulkomailla, mun ajatus raksuttaa aina tuhatta ja sataa. (Usein liiankin nopeasti). Silloin kirjoittaminen on jopa helpotus. Kun pistää ajatuksia sanoiksi peräkkäin, myös ajatukset alkaa mennä jonossa.

Nyt, kun valkoinen näyttö alkoi kummitella, aloin ihan aktiivisesti pohtia erilaisia postausaiheita. Yleensä aiheen nimittäin vaan jotenkin ilmestyvät tähän tietokoneen ruudulle mulle. En niitä juuri suunnittele, tai mieti. Tajusin kuitenkin pian, että kaikki ne aiheet, jotka pulpahti mieleen, olin jo joskus toteuttanut. Alkoi ärsyttää, mutta pian sen jälkeen tuli armollinen olo itseään kohtaan: Mä olen tehnyt blogia 10 vuotta. Siihen mahtuu tuhansia postauksia, miljoonia ajatuksia. Ei siis ihme, jos joskus lyö tyhjää.

Viime kuukausina olen miettinyt kauheasti omien some-kanavien tulevaisuutta. 10 vuotta on sellainen merkittävä saavutus, mutta mitä tapahtuu, kun päälle laitetaan toiset 10 vuotta. Lukeeko kukaan blogeja? Millainen Instagram on silloin? Tuleeko itse kehityttyä mukana vai jyrääkö aika naisen yli? 

 

-Karoliina-

Lue myös

X