Kaksoset 1,5 vuotta - tilannekatsaus

 

Mesi ja Omppu täyttivät viime viikolla 1,5 vuotta. Samalla viikolla varmistui tyttöjen päiväkotipaikka ensi syksyksi. He tuntuvat kauhean isoille. Meillä ei todellakaan ole enää vauvoja.

Vaikka sanotaan, että ensimmäisen vuoden kehitys on ihmiselämän nopeinta, tuntuu, että viimeisenä kahtena kuukautena on tapahtunut jättiharppauksia tyttöjen kehityksessä.

Sen lisäksi, että he ovat hyvin omatoimisia kiipeilemään vaarallisiin paikkoihin ja tyhjentämään kaapit, he tykkäävät piirtää, rakentaa Legoilla, hoitaa nukkeja, katsoa Kaapoa ja olla pihalla. Me ollaankin varmaan sellaiset 3 tuntia päivässä ulkosalla. Tytöt kerää käpyjä, keinuu, ilakoi trampalla tai leikkii hiekkalaatikolla.

Me siirryttiin yksiin päiväuniin kuukausi sitten. Nyt tyttöjen rytmi on aikalailla sellainen, että heräävät aamulla 5.30-6.30. Päiväunet 12 aikaan tunnista kahteen. Iltaunille he nukahtavat 20-20.15. Yöt menee välillä 10 herääminen/lapsi – taktiikalla. Joskus eivät parahda kuin pari kertaa.

Koska taloyhtiöpiha vilkastuu päivä päivältä kesää kohti mentäessä, tytöt alkoi heräillä päikkäreiltä jatkuvasti erilaisiin ääniin. Päätettiin, että tämä olisi hyvä aika siirtää päiväunet vihdoin sisälle. Mä jännitin siirtoa, koska kokemus on ollut se, että tytöt ei ole tähän mennessä nukahtaneet sisälle. Ei, vaikka heitä olisi nukuttanut yli tunnin.

Aika oli nyt (kop, kop) kuitenkin otollinen. Ekat nukutukset teki sisälle meidän lastenhoitaja, mutta meidän onneksi tytöt on nukahtanut myös meidän kanssa sisälle. Helpottaa kauheasti, kun ei tarvitse pukea ja uniolosuhteet on hiljaiset. Olen käyttänyt nyt Pink noisea huoneessa, tyttöjen nukkuessa, jottei mahdollinen  kolistelu muualta kodista kuulu.

Tytöt kävivät viime viikolla neuvola lääkärillä. Pituuseroa heidän välillään oli 1mm ja painoeroa 80g. Käsikädessä siis mennään.

Me ei olla vielä jaksettu aktiivisesti pottailla, vaikka potalla välillä käydäänkin ja lauletaan pissalaulua jne. Samoin omatoiminen pukeminen on asia, jota pitäisi aktiivisemmin opettaa. Kahden kanssa tämmöiset hommat helposti jää, koska muutenkin esimerkiksi ulos lähtöön menee aivan tuhottomasti aikaa. Vaikka kahden kanssa juuri näitä pitäisi opetella paremmin, jotta oma taakka pienenisi vuosien varrella.

Tytöt on puhua puolitoistavuotiaiksi todella hyvin. Uusia sanoja tulee kymmeniä päivässä ja osaavat myös yksinkertaisia 2-3 sanan lauseita. Helpottaa kovasti arkea, kun kommunikaatio on nyt helpompaa. Hauskaa on tietysti se, että jos heitä pyytää juttelemaan vaikkapa videopuhelussa mummolle ja papalle, he sanovat korkeintaan ”vauva”, ja ovat loppuajan ihan hiljaa.

Sellaista menoa täällä.

-Karoliina-