kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 07.05.2021

Meneekö ajatukset ja teot uusiksi? #viisitonniajatyhjahuone , 4/12

Teksti
Karoliina Pentikäinen
12 kommenttia

Kun mä aloitin tämän kaappien karsintaprokkiksen ja tyhjän varaston saamisen, mun ajatukset oli vähän erilaiset, kun nyt. Silloin mun haaveissa siinti nimenomaa se tyhjä varastohuone. Nyt mä olen alkanut haaveilla tyhjähköistä asunnon kaapeista ja väljästä tilasta asuinneliöissä – varastosta viis. Sallitteko sanoa ääneen: Olen alkanut haaveilla ihan oikeasti minimalismista. En sellaisesta, jossa kaapeissa olisi vain kaksi t-paitaa. Mutta sellaisesta, ettei mun kaikki “vapaa-aika” menisi tavaran raivaamiseen ja etsimiseen. 

Itse asiassa olen huomannut, että tosi usein, kun somessa puhutaan minimalismista, huomio kiinnittyy aina ekana ihmisten vaatekaappeihin. Lukuunottamatta jotain lasten pipo- ja hanskakaappia, vaatteet ei tuote mulle mitään tuskaa. Ehkä siksi ei tuota, että vaikka niitä jollain mittapuulla meillä on paljon (okei, takkeja mulla on liikaa), niin ne tuottaa jatkuvasti iloa. Me myös käytetään niitä laajalla skaalalla, joten ne ei tunnu lainkaan turhille.  Sen sijaa ylimitoitetut kosmetiikkapurkit, lelut, ilmaisjakelulehdet, kuivakaapin yli pursuavat ruuat ja esikoisen seilaavat tavarat tuottavat tuskaa. 

Musta onkin alkanut tuntua sille, että mun pitää ihan oikeasti aloittaa tämä mun projekti ikään kuin alusta. Ensinnäkin tuntuu siihen, että olen keskittynyt vääriin asioihin. Huomaan, että asioista luopuminen osin pelottaa. Vaikka vuoden alussa heitin aivan suruttaa menemään vaikka mitä keittiötarvikkeita, mun on TODELLA vaikea luopua jostakin shampoosta, josta on jäljellä ⅕, ja jota olen viimeksi käyttänyt vuosi sitten. On siis jotkut osa-alueet, joita pelkään katuvani, jos sieltä karsin. Toisaalta jotakin kaapintäytettä kertyy koko ajan lisää, vaikka tekisi mitä. Yksi esimerkki on aikakauslehdet ja kuivaruoka-aineet. Tässä projektissa täytyy siis karsinnan lisäksi keskittyä siihen, ettei uutta tulisi samaa tahtia sisälle.

Mä päätinkin, että nyt mä otan härkää sarvista ja marssin tässä lähipäivinä vessaan ja tyhjennän kaiken sen roskiin, mitä en käytä. Mähän en nykyisin meikkaa/meikkaan aivan ministi, niin oikeasti tarvitsen jonkun pari naamarasvaa ja muutaman meikin. Miksi niitä on niin paljon, ettei mahdu isoon kosmetiikkapussiin ja lukuisille vessankaapin hyllyille? En tiedä. 

Kaikesta säädöstä huolimatta huhtikuu oli tuottoisa. Tällä menossa vuoden tavoite, 5000e, voisi ihan onnistuakin. 

Huhtikuun saldo:

  • Radiokirppiksen pöytä, joka on ollut liki koko alkuvuoden auki: 1414e
  • Oldien myynti 297,60

–> 1711,80e

 

-Karoliina-

Kommentit (12)

Kuulostaa tosiaan aika uskomattomalta määrältä tavaraa! Olisiko sellainen haaste mitään, että esim. edes puoleen vuoteen ei hankkisi yhtään mitään uutta kotiin? Pienten lasten välttämättömät hankinnat ehkä poikkeuksena. Uuden tavaran haaliminen ja vanhan siirtäminen kirppikselle pois omista silmistä ei ole eettistä. Entä jonkinlainen vastuullisuushaaste, jossa pohtisit kriittisesti omaa rooliasi some”julkkiksena” ja mainostajana eli kuluttamisen edistäjänä? Kun omat tulot on sidottu kuluttamisen edistämiseen ja tavaran lisäämiseen, on tämä eittämättä hankalaa, mutta olisi myös tosi mielenkiintoista. Joku inhimillinen näkökulma tähän voisi puhutella monia, miten toimintamme on niin ristiriitaista.

Kasvavat lapset ja kompaktit neliöt, niin tuttu juttu! Mun vinkki on, että karsinnan jälkeen huomio on kiinnitettävä sisääntulevan tavaran määrään – ja se on jatkuva työ, mutta muuttuu jossain vaiheessa melkein automaattiseksi. Itse lopetin lehtien ostamisen ja tilaamisen paperimuodossa, erityisesti sisustuslehtien. Joskus todella harvoin täsmäostan itselleni hemmottelulehden. Perustimme myös kerrostalon pyörävarastoon kierrätyslaatikon lehdille, kirjoille ja lasten tavaroille. Laatikko tyhjennetään kuukausittain, mutta on osoittautunut, että tavarat yleensä lähtevät hyvin kiertoon sieltä. Tsemppiä!

Vanhan shamppoon käytän ensin loppuun ennenkuin korkkaan uuden. Uuden ripsarin ostan kun vanha loppuu, eli en avaa uutta kuivumaan ennen kuin vanha on loppu. Jääkaapin sisältö syödään lähestulkoon tyhjäksi ennenkuin menen kauppaan ostamaan viikon ruokaostokset, ennen sitä tulee myös pyyhkästyä hyllyt ja vihanneslaatikot ja ruokaa ei heitetä roskiin, sitä ostetaan sen verran kuin syödään, pakkaseen pakastan ylijäämä ruuat ja syön ne sitten töissä eväinä. En osta vaatetta muuta kuin tarpeeseen, vaikka olisi miten ihana. Minullakin on ollut lapsia ja en ostanut lapsillekaan ylenpalttisesti vaatetta, lähinnä aina tarpeeseen. Eli huomio ostopäätöksellä siihen että tarvitsenko todella tämän? Usko pois, esim. ihminen pärjää talvikauden mainiosti kahdella kolmella takilla.

Mä ajattelen niin, että jos yhdellä osa-alueella on keräilijä niin se on ok jos se on intohimo. Kokonaisuudessaan se tavaratulva kotiin päin pitää kuitenkin tukahduttaa, sillä muuten tavaroiden määrä ei vähene. Tavaratulvan tukahduttaminen kattaa mielestäni kaikkea mahdollista;ilmaispostit, ” ihan kivat ” hankinnat jotka jää käyttämättä, paljous alennukset, ruoan hamstraaminen kun kaupat on vieressä. Niin, ja koen että tavarat pitäisi käyttää loppuun, jonka jälkeen vasta hankitaan uutta. Ei hankita varuiksi odottamaan. Nämä on auttanut meidän lapsiperheessä mutta hidasta se on!

Mä otin edellisen vessankaapien raivaamisen yhteydessä sellaisen laatikon, johon laitoin kaikki jämät. Käytettiin ne sitten siitä loppuun. Shampoon jämillä voi pestä varmasti satunnaisesti vaikka ei olisi aivan täydellinen omalle päälle. Meilläkin on kolme henkilöä joilla on pitkät hiukset, joten en kyllä mitenkään saa heitettyä niitä jämiä roskiin kun muoviroskaa tulee muutenkin niin valtavasti. Samoin rasvan jämät voi hieroa vaikka kantapäihin, jos kasvoille ei sovellu. Bloggaajan ongelma taitaa vaan olla se, että ainakin jossain vaiheessa tuotteita tuli postissa jatkuvasti, mulla on ainakin sellainen käsitys, että tähän on tullut vähän kohtuus mukaan nykyisin. Suosittelen lahjoittamaan nämä ”vähän käytetyt” joita ei voi oma perehe käyttää.

Mahtavaa, että olet innostunut minimalismista. Teemu Kunnolta on juuri tullut kompakti opas minimalismista. Suosittelen! Myös Virve Fredmanilla hyviä postauksia aiheesta. Oisi mielenkiintoista lukea myös sun blogista, jos tekisit yhteistyötä esimerkiksi jonkun ammattijärjestäjän kanssa!

Miksi pitää heittää roskiin? Jos shampoota on 1/5 jäljellä, sen voisi käyttää loppuun. Jospa karsimisen sijaan tavoite olisi hyödyntää systemaattisesti sitä mitä jo löytyy eikä ostaa uutta sitä ennen tilalle. Se olisi oikeasti minimalismia, taloudellista ja yksinkertaisesti järkevää.

On teillä kyllä älyttömästi tavaraa kun kuukaudesta toiseen löytyy noin paljon kirppiksellä myytävää. Nyt kyllä ymmärrän sun tavara-ahdituksen kun teillä on noin paljon ylimääräistä nurkissa.

Mä keräilen aina välillä kuivakaapista, koruista tai kosmetiikasta sellaiset, mitä en käytä, niin johonkin koriin ja vien esim. töihin tarjolle ”saa ottaa” lapulla tai tarjoan kavereille, kun nähdään, että ota tästä korista jotain jos haluat. Monesti mun käyttämätön maca-jauhe tai joku tee, mikä itselle ei oo maistunut tai joku rasva, mikä ei oo sopinut, onkin toiselle täydellinen aarre. Tosin näin korona aikana ei tuu niin paljon jengiä tavattua, mutta kyllähän ne jostain kahvihuoneen korista saattaa ajan myötä kadota. Tai miksi ei naapurustolle laittaisi pihalle koria tarjolle. 🙂

Tää on hyvä idis! Tietysti jotakin käytettyä kosmetiikkaa voin itse heittää pois, mutta muuten pyrin siihen, että pistän kiertoon esim. asuinalueemme huippuhyvää fb kierrätys ryhmään ja kun sopii kontaktittoman noudon (=vien portin pieleen odottamaan hakijaa), niin ei tarvi omia aikatauluja suunnitella sen takia, että joku on ehkä joskus tulossa jotakin hakemaan. 😅 Meillä toimii myös se, että laittaa portin pieleen laatikon, jossa annettavia tavaroita ja lappu ”Annetaan!”.

Nyt herää kysymys, että millä tahdilla oikein ostatte kaappiin täytettä, kun jo vuosien ajan monta kertaa vuodessa aloitat valtavat karsinnat? Minä en osta miltei mitään, eikä karsintaa pidä tehdä.

Samaa olen miettinyt.
Samoin tuo, jos kirpputorilla riittää kuukaudesta toiseen arvokasta ja tuottoisaa myytävää, kertoo kyllä siitä, että arvokasta tavaraa kannetaan myös sisälle taloon melkoisesti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X