Kolmistaan

Äitihuuhaat

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kirjoitin sunnuntaina äitienpäiväpostaukseeni siitä, etten komppaa ajatusta “ennen lapsiani en tiennyt, mitä rakkaus on”. Aihe kirvoitti tosi monet komppausviestit varsinkin mun inboksiin. Kun näitä kommentteja luin, tajusin, että on tosi monia muitakin äitiyteen liittyviä “totuuslauseita”, jota eivät – ainakaan mun mielestä – pidä paikkaansa. 

 

”En vaihtais päivääkään pois”

Mitä helkkaria, äidit? Ihanko totta? Mä vaihtaisin todellakin monta paskaa päivää pois. En tarkoita sitä, että elämän olisi oltava ihanaa ja aina kivaa, koska munkin mielestä vastoinkäymiset opettaa. Mutta silti. Kyllä tuolla on pari sellaista ala-arvoista suoritusta itseltäni äitinä ja lapsiltani lapsina, että voisin ilomielin luopua niistä. 

 

”Lapsi tulee osaksi mun elämää, ei päinvastoin.”

Siitä huolimatta, että mulle oma aika, harrastukset, työ ja parisuhde on ollut lasten saatuakin tärkeitä osasia, en oikein ymmärrä tätä lausetta. Totta kai elämän ja aikuisten asioiden tulee jatkua monella tapaa, vaikka lapsia syntyisikin, mutta musta olisi silti vaikea ajatella maailmaa, jossa mun lapset olisi mun elämän sivuvaunussa. Totta kai aikuiset on kuskeja, mutta kyllä mun mielestä mennään mönkään, jos aikuisten tarpeet ylittää lasten. Jotenkin tässä “viisaudessa” unohtuu mun mielestä se, että aikuiselle tosiaan lapsi voi olla vain yksi sivujuonne, mutta lapselle oma vanhempi (ja perhe) on koko elämä. 

 

”Ne on vain vähän aikaa vauvoja”

Siinä mielessä totta, että vauvat on yleensä  vauvoja 365 päivää. Mutta helkkari kun tuo aika – siellä keskellä olleena – tuntuu joskus yhdelle kymmenen vuoden rupeamalle. Aika on muutenkin suhteellista. Joskus joku kolmen vuoden putki menee hujauksessa, joskus yksi kesä-heinäkuu tuntuu ikuisesti jatkuvalle rakkaudenkesälle. 

 

”Aika kultaa muistot”

Joo ja ei. Aika voi myös tehdä sen, että joku hanka juttu jää isoksi möröksi mieleen. Oikein kasvaa vuosien saatossa alkuperäistä kokoaan jättimäisemmäksi. Mulle esimerkiksi koliikki-refluksiesikoisen vauva-ajasta jäi karmeat traumat. Mulle palasi nuo ajat monta kertaa mieleen vielä silloinkin, kun haaveiltiin A:n kanssa lapsista. Mietin, kestääkö mun pää vauva-aikaa. Onneksi tämä uusi vauvavuosi oli korjaava kokemus.

 

”Nauti nyt. Elät elämäsi parasta aikaa (kun on ruuhkavuodet)”

Mä kyllä koen, että elän elämäni parasta aikaa. Mutta samalla myös yhtä rankimmista. Ja toisaalta: On mulla ollut monia muitakin ihan ihania vaiheita elämässäni. Tämä on vähän samaa kategoriaa kun tuo ”et tiedä rakkaudesta mitään, jos sinulla ei ole lapsia” – eli siis valhetta.  Eniten lauseessa ärsyttää se, että se antaa kuvan, että jos et ole perheellinen, et ole mitään. Ja kuten sanottu – elämänvaiheet voi olla parhaita monella eri tavalla. 

 

Mitä muita ”totuuksia” on ja mitä niistä ajattelet? Oletko mitä mieltä yllä olevista väitteistä?

 

-Karoliina-

 

 

Lue myös

X