kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 16.05.2021

Rakkaus ei ole työmaa. Mutta aikaa se vaatii.

Teksti
Karoliina Pentikäinen
9 kommenttia

Me oltiin miehen kanssa viikonloppu KAKSIN MÖKILLÄ. Kokonaiset perjantaista sunnuntaihin vain hän ja minä.  

Olin saanut maaliskuussa  mun ystävältä, siskolta ja siskon mieheltä synttärilahjaksi lastenvahtikeikan, ja nyt se sitten lunastettiin. Tuli tarpeeseen, toden teolla. 

Mun ajatukset parisuhteesta ja meistä ei ole muuttunut mihinkään mun ja A:n yhdessäolon aikana. Ajattelen hänestä ja meistä ihan samaan tapaan nyt, kun ajattelin heti ekalla viikolla, kun tavattiin. Mä koen, että me ollaan hyvä pari sillä tavalla, että meidän kemiat, vetovoima, huumori, arvot ja luonteet vaan sopii toistemme lomaan. Se ei tarkoita sitä, että oltaisiin samanlaisia – ollaan itse asiassa joissakin jutuissa aivan vastakohtia – mutta jotenkin toisen kanssa asiat on vaan oikein. Myös silloin, kun riidellään ja toinen tuntuu aivan urpolle. Tuntuupahan juuri sille omalle urpolle.

Vaikka meissä ei olekaan asiat muuttuneet, on aika, jota me voidaan toisiimme käyttää, muuttunut radikaalisti. Meidän suhteen ensimmäiset yhdeksän kuukautta A asui ulkomailla. Ajankäytöllisesti se tarkoitti sitä, että pitkien erossaolojen vastapainoksi saatettiin viettää yhdessä viikko tai kaksi, ihan vaan kaksin, kun mä matkustin Itävaltaan tai Saksaan. Kun A muutti Suomeen, alkoi uusi ajankäyttö. Silloin kahdenkeskisiä hetkiä oli silloin, kun F oli joka toinen viikonloppu pois kotoa. Kun pienet syntyivät, typistyi yhteinen aika entisestään. 

Nykyisin me saadaan yhteinen yö tai viikonloppu ehkä kerran kolmeen kuukauteen. Tosin joskus venähtää – laskettiin, että ollaan viimeksi oltu kaksin yö marraskuussa.  Se on enemmän kun toisilla vanhemilla, vähemmän kun toisilla. Tuo aika on kuitenkin tosi tärkeää. Silloin saa hetkeksi vapautua kaikesta vastuusta ja aikatauluista. Voi olla toiselle läsnä ilman keskeytyksiä ja velvollisuuksia. Kahdenkeskisellä ajalla mä koen, että kosketus omaan perusminäänkin vahvistuu – esiin kaivautuu se huumori ja rentous, joka itsessä kyllä on, mutta joka arjessa ei aina pääse kukoistamaan. 

Mä olenkin alkanut miettiä, että rakkauden vertaaminen työhön ei ole mun rakkauskäsityksen mukaan oikein. Mutta aikaa rakkaus kyllä vaatii. Jos ei koskaa näe, koske tai katso toista ilman kiirettä ja keskeytyksiä, vaatii se veronsa. 

Mä tiedän pareja, jotka ovat eronneet ruuhkavuosina ei rakkauden, vaan ajankäytön, vuoksi. Jos perhe ei saa lastenhoitoapuja, kyllä viikko-viikkovanhemmuus tuntuu monesta varmasti tosi houkuttelevalle. Vaikken viikko-viikkosysteemillä ole koskaan elänytkään, pakko myöntää, että parisuhteenhoito uusperheenä, jossa lapsi kävi pari kertaa kuussa viikonlopun toisaalla, oli todella hedelmällinen systeemi, jos miettii perheen aikuisten, parisuhteen ja voimavarojen kannalta. Nyt jälkikäteen ajateltuna vähän kadehdin vanhaa iteäni tältä osin. 

Pakko sanoa, että on toisaalta aivan ihanaa tulla viikonlopun jälkeen kotiin ja nähdä tytöt. Maadoittuminen, se siinä aina tapahtuu. Mutta harmittiko leijua kaksi vuorokautta jalat ilmassa, pää pilvissä? – Ei todellakaan! 

Mikä olisi ihannetilanne teidän parisuhteen kannalta? Kuinka usein, kuinka pitkä irtiotto?

Kiitos vielä Hipu, Juho ja Inari <3 veikkaan, ettette edes tiedä, kuinka arvokkaita tämmöiset lahjat, jossa otatte vastuun meidän lapsista, on! Arvostetaan sitä suuresti!

-Karoliina-

Kommentit (9)

Kiitos, että tuot esiin tätä aihetta joka tuntuu olevan tabu eli vanhempien oma aika ja siitä nauttiminen.
Mä oon itse eronnut ja ollut yksinhuoltaja 2,5 vuotta, mutta lapsi käy isällään kaksi viikonloppua kuussa. Ja ne kaksi viikonloppua on todellakin mitä suurimpia henkireikiä mulle. Enkä koe niistä mitään syyllisyyttä, sillä ensinäkin lapsi on muutenkin isällään naurettavan vähän ja huom kyseessä lapsen isä jonka toivois ottavan enemmän vastuuta samassa kaupungissa asuvana ja toiseks , mä oon kaikkien arkipäivien ja elämän ja metatöiden ja oikeiden töiden ja ruuanlaiton ja puistoreissujen jälkeen todellakin ansainnut noi kaks vapaata vkloppua kuussa !!! Sillon mä keskityn uuteen parisuhteeni ja me tehdään kaikkea mahdollista mitä lapsen kaa on erilaista tai mahdotonta toteuttaa ja kuinka hyvälle se tuntuukin. Niinkuin teillekin se oma aika, se on todellakin ansaittua ja todellakin se ei tee teistä, minusta tai kenestäkään itsestään ja parisuhteestaan huolehtivasta vanhemmasta yhtään huonompaa, päin vastoin levänneitä ja onnellisia tyyppejä jotka jaksaa taas istua hiekkalaatikon reunalla ja vastata tuhannennen kerran lapsen mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja pyyhkiä suut ja puhaltaa pipit ja suukottaa rakkaudella uudelleen ja uudelleen .
Siis Aamen mökkiviikonloput.

En ole koskaan mitään tarkkaa aikaa miettiny, että kuinka usein tarvittaisiin parisuhde aikaa. Mutta olemme siinä onnellisessa asemassa, että kun se tarve tulee, yleensä sen järjestäminen onnistuu. 2-3kk välein vietetään varmaan kahden keskistä aikaa. Joko käydään yhden illan verran syömässä ravintolassa + yksillä baarissa (ennen koronaa) tai sitten ollaan yötä toisella paikkakunnalla hotellissa yks – kaksi yötä. Mukavaa yhdessä oloa on myös puuhastelu kotona, kun saa rauhassa ajan kanssa tehdä 😀

Ja allekirjoitan täysin tuon, että itsestäkin kuoriutuu parhaat puolet esiin, kun saa rentoutua! Ja toisesta ajattelen ihan samalla tavalla kuin 11v. Sitten, kun tavattiin. Ja edelleen nautitaan toistemme kahden keskisestä ajasta <3

Olet huikean kaunis ilman meikkiä! ☺️

Vau, miten huikea tukiverkosto teillä onkaan! Omaan korvaan kuulostaa ihan uskomattomalta, miten usein teille järjestyy kahdenkeskistä aikaa. Sanomattakin on selvää, ettei siis itselläni ole todellakaan sama tilanne 😅

Meillä vietetään kahdenkeskistä aikaa joka ilta lasten mentyä nukkumaan. Me ollaan kotihiiriä ja tykätään puuhailla ja olla yhdessä nimenomaan perheenä, jopa tuo kaks päivää erossa lapsista olis meille ihan liikaa! 😆 Itseasiassa synnytysreissut on olleet ne ainoat kerrat, kun ollaan oltu pidempään erossa lapsista (eli reilu päivän, pari) ja meitä ihan ahdisti senkin pituinen erossaolo. Toki meidän lapset on ihan pieniä vielä, että varmaan ajatus muuttuu, kun kasvavat. 😄 Tää meidän elämä taas monia kauhistuttaa jostain syystä, ja tuntuu olevan todella epäsuosittua tänä päivänä. Ei olla koettu arkea lasten kanssa mitenkään kuormittavaksi, että pitäisi päästä pois lasten luota lataamaan akkuja. Niin me vaan ollaan erilaisia 😎

Juuri näin, ihmiset on erilaisia. Mulle kenen tahansa ihmisen seura on pidemmän päälle liikaa. Jopa perheeni ja mieheni on ”onneksi” samanlainen. Lataudun yksin, omissa ajatuksissani. Tai korkeintaan kahdestaan miehen kanssa, kun ei tarvi huolehtia kenenkään tarpeista. Olin vasta hotellissa yksin viikonlopun ja se oli aivan parasta <3 Toteutan uudelleen, kun kehtaan 😀

Ihana postaus josta tuli niin hyvä mieli itsellekin! ♥️😍 vaikutatte ihanalta parilta! Olipas jotenkin hauska lukea vähän erilainen näkökulma (siis kuin mitä itsellä on) rakkaudesta. Mä kun ajattelen että toimiva parisuhde vaatii nimenomaan myös työtä 🤔😊 ajattelen että parisuhde ei voi toimia niin hyvin kuin se parhaimillaan toimisi jos molemmat ei tee uhrauksia, mene mukavuus alueen ulkopuolelle ja ole valmis sitoutumalla tekemään töitä sen suhteen eteen missä elää.. aatteleb että itse oon parhaassa parisuhteessa just työn vuoksi😍 niin tai näin, nää on varmaan vähän mielipideasioitakin.. kai? Ja pääasia että jokainen löytää sen itselle toimivimman jutun! 💪🏼😎

Iloitsen teidän puolesta, mutta olen samalla kateellinen. Me ei olla reiluun neljään vuoteen taidettu saada yhtäkään päivää vapaaksi, että oltais saatu olla vain kahdestaan. Hoitoapua ei juurikaan ole ollut. Täyspäiväisen työn lisäksi tulee opiskeltua, joten yhteiset illat/yöt ovat menneet wordin kanssa. Yhteinen huumori vie kuitenkin pitkälle ja jospa sitä vielä lomalle pääsisi jossain vaiheessa! 🙂 ihanaa kesää teidän perheelle!

Järjestin paljon aikaa parisuhteelle lastemme ollessa pieniä. Se kannattaa aina. Meillä oli kuvioissa virkeät ja superaktiiviset isovanhemmat. Saattoimme lähteä ulkomaille kahdeksi viikoksi kahdestaan mieheni kanssa, kun lapsemme olivat isovanhemmillaan heidän upealla kesämökillä. Toivottavasti kaikilla olisi mahdollisuus vapaaseen lapsiperhearjesta. Ilman sitä ei jaksa. Vähintäänkin ilo katoaa, jos ei muuta. Ja uupuneet vanhemmat eivät ole lasten etu.

Meidän tyttö on syntynyt samana vuonna kuin teidän kaksoset. Teen oikeasti vaativaa työtä täyttä työviikkoa ja mies reissaa paljon. Samaistun kyllä tähän kirjoitukseesi, vaikka vain yhden lapsen äiti olenkin. Musta rentouttavinta on olla kahdestaan kotona. Ollaan oltu myös hotellissa varmaan neljä kertaa kahdestaan mutta kotona on aina rennointa. Oma sänky nyt tärkeimpänä 😀

Haluaisin että vapaa vuorokausi tai viikonloppu olisi kerran kuukaudessa. Se olisi meillä varmaan mahdollistakin toteuttaa. Ei vaan käytännössä saada noin usein aikaiseksi. Juuri oltiin pe-la kotona kahdestaan, viimeksi pe-su tammikuussa. Tässä välissä tosin molemmat on saaneet olla viikonlopun kokonaan yksin. Se on kans aivan mahtavaa, olin sen viikonlopun jälkeen niin täynnä virtaa, että meinasin poksahtaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X