Kolmistaan

Asiat yhdestä kymmeneen.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mun lempparijuttusarjat naistenlehdissä on aina ne aakkos-jutut tai sitten “elämäni numero”. En tiedä, miksi aloin äsken päässäni listata asioita numeroin, mutta koska ne tulivat niin sutjakkaasti, päätin, että kirjoitan ne ihan blogiin ylös. Tässä mun 1-10.

YKSI. Mahdollisuus. Tiedän, että elämä ei ole mustavalkoista, mutta mun on pakko myöntää, että mulle moni asia on. Mulle esimerkiksi luottamuksessa on yksi mahdollisuus. Se on on-off -nappula ilman välitilaa. En mitenkään liipaisimella kyttää ihmisiä mun ympärillä, mutta jotkut asiat on mulle vaan tällaisia ehdottomia. Monesti myös itse ajattelen — silloinkin kun ei tarvitse — että mulle on yksi mahdollisuus käytettävissä ja siksi se on käytettävä hyvin. Joskus se luo suhteettomia paineita. Toisaalta esimerkiksi sen asian tiedostaminen, että meillä on vaan yksi elämä, on saanut mut elämään aikalailla täysillä: En halua katua kuolinvuoteellani, että en elänyt. 

KAKSI. Kerrosta. Me asutaan kaksikerroksisessa kodissa, jonka pitäisi olla kaikkien sääntöjen mukaan lapsiperhe-elämässä yhtä helvettiä. On ihan totta, että kerrosten välissä seilaa jatkuvasti Aykasa-korit täynnä kampetta, mutta mun mielestä kahdessa kerroksessa on todella paljon enemmän plussia kuin miinuksia. Eri kerrokset luo kotiin rauhaa, jonka en uskoisi tapahtuvan yhdessä kerroksessa yhtä hyvin. Alakerrassa on hyvä tehdä töitä ja nukkua rauhassa. Siellä voi ottaa hiljaisen hetken tai siellä voi yövieraat nukkua omissa oloissa. 

KOLME. Tytärtä. Lapsena haaveilin juurikin kolmeasta lapsesta. Nyt meitin, olisiko neljä sittenkin parempi luku. Tosin joskus mietin, että yksikin on joskus liikaa. Tiedä sitten. Onneksi nämä ei ole edes kaikin tavoin ihmisen itsensä käsissä. 

NELJÄ. Silmää. Muistatteko, kun joskus yläasteella jengi kutsui silmälasipäisiä nelisilmiksi? Mulla on ollut rillit ihan pienestä tytöstä asti. Nykyisin olen nelisilmä vähän enemmän piilossa, koska käytän oikeastaan vaan piilolinssejä. En voisi elää ilman. Rillien kanssa kaikki on musta niin hankalaa. Silti unohdan tilata aina uuden paketin piilolinssejä tarpeeksi ajoissa ja kitkuttelen sitten aivan liian pitkän yliajan mun piilareiden kanssa. Se on kauheaa: silmiä hiertää ja näkö on sumea! 

VIISI. Kasvojenhoitotuotetta, jota käytän joka aamu ja ilta. Alusseerumi, seerumi (päivällä C-vitamiiniseerumi, yöksi ihoa uudistava buusteri), Omega3-öljy, kasvovoide ja itseruskettavat tipat. Käytin vuosia kasvoilla samaa Nivean tököttiä kun vartalollekin, joten noin moneen pulloon tottuminen tuntui aluksi aivan hurjalle. Nyt kasvojenhoidosta on tullut rutiini, jota ei tarvitse enää edes miettiä. 

KUUSI. Pankkitiliä. Kuten kerroin alkuviikosta, mulla ei ole sijoitussalkkuja tai rahastoja. Mutta mä säästän ja jaottelen rahaa eri tileille, jotta voin hallinnoida niitä paremmin. Mulla on kuusi pankkitiliä, jotka on nimetty niiden käyttötarkoitusten mukaan. Yhden nimi on esimerkiksi “matkat ja mätkyt” – viime vuosina jälkimmäinen on vienyt sata prosenttia miinuspuolesta. 

SEITSEMÄN.Paria kenkiä. Jos en antaisi kauneuden viedä mennessään, tiedän, että selviäisin kuudella parilla kenkiä. Miksi tiedän? Koska olen pohtinut kenkäkaapin karsimista niin monta kertaa ja aina tullut samaan lukuun (ja silti pitänyt kiinni useammasta parista). Mulle jäisi: lenkkarit, kumpparit, sandaalit,kahdet tennarit, Martenset ja yhdet juhlakorkkarit. 

KAHDEKSAN. Helsingin kotia. Muutin Helsinkiin vuonna 2005 ja yhden välihypyn jälkeen lähdin sieltä (kai lopullisesti) vuonna 2017 pois. Ehdin asua tuona aikana kahdeksassa kodissa: Kahdessa kodissa Kampissa, sitten Ruoholahdessa, Konalassa, Etelä-Haagassa, Kalliossa, Pitskussa ja Munkkiniemessä. Mun Helsinkiin muutto olisi mulle tosi iso itsenäistymiisteko ja olen hirveän iloinen, että tein sen: En usko, että olisin tällainen minä, kun juuri nyt olen, ilman tuota irtiottoa Keski-Suomesta. Lempparikoteja oli mun “erokodit” – Etelä-Haaga ja Munkkiniemi. Molemmissa oli mielettömän hyvä fiilis ja olin sisustanut ne tosi hempeästi ja tyttömäisesti. 

YHDEKSÄN. Kellonaika, jolloin iltaisin oletan, että jokainen lapsi nukkuu ja taloon on laskeutunut rauha. F:llä on vielä tosi hyvä unisynkka pienten siskojensa kanssa, joten meille jää A:n kanssa vielä jonkin verran kahdenkeskistä aikaa iltaan. Mutta pelolla jo odotan “teinirytmiä”, jossa kukutaan yömyöhään ja herätään puolilta päivin. Tämä on ehdottomasti isoja miinuksia, kun miettii lasten isoja ikäeroja. Milloin siinä välissä aikuiset saa ei-lapsivapaata aikaa? Yöllä 3.00:n ja aamukuuden välissä?

KYMMENEN. Vuotta blogia. Pienen pienestä kirjoitusprokkiksesta on kasvanut vuosien saatossa mun työ ja tapa olla. En edes tiedä, miten olisin ilman jokaviikkoista kirjoittamista ja somettamista. Blogiportaalit on vuosien saatossa vaihtunut ja elämäntilanteet muuttunut, mutta silti yksi säilyy – halu kirjoittaa.

-Karoliina-

Lue myös

X