kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 20.05.2021

Lastenhoitaja kotona. Plussat ja miinukset

Teksti
Karoliina Pentikäinen
11 kommenttia

Meillä on ollut lastenhoitaja pienillä tytöillä kotona viime syksystä asti, kolmena päivänä viikossa. Otimme elokuusta 2021 lähtien vastaan päiväkotipaikan, joten tätä kotihuvittelua on jäljellä enää vaan kesälomien katkaistessa hoitohommat enää vain vajaat kaksi kuukautta. Aika menee siivillä – tässäkin.

 

Meidän hoitokuvioista on kyselty paljon, joten päätin listata tähän kotihoitoon liittyvät plussat ja miinukset. 

 

Plussat:

  • Kynnys jättää lapset heidän omaan kotiinsa hoitoon on pienempi kun täysin uuteen päiväkotiin vienti. Varsinkin noin pienet tytöt, kun meillä oli/on. Mähän aloitin työt 50-prosenttisella työajalla, kun tytöt oli vain 10 kuukautta. Koti on heille tuttu ja turvallinen paikka. 
  • Kotona olossa viehättää myös sen helppous. Varavaatekassia ei tarvitse pakata, aamulla aikaa ei mene päikääriin vientiin (ja kaikkeen siihen pukemisrumbaan), eikä retkipäiviä tarvitse erikseen muistaa. 
  • On ihanaa, ettei tyttöjä tarvitse herätellä tai hoputtaa aamuisin. Joskus he nukkuvat 5.30 ja joskus 7.30. Ja kaikki tämä on aivan fine. He saattavat olla vielä yöpuvussa, kun hoitaja tulee meille aamulla. 
  • Tytöt voivat kotona ollessa vielä elää hieman joustavalla rytmillä. Jos ovat heränneet aamulla aikaisin, voi päikkäreille mennä jo 11.30. Jos ovat nukkuneet pitkään, voi päikyille mennä vasta ennen yhtä. Jousto näkyy tietysti tyttöjen hyvinvoinnissa.
  • Meillä on ollut kaksi hoitajaa, joista molemmat on ollut ihania ja luotettavia. Tuntuu ihanalle, että tytöt on aina sen turvallisen – saman – aikuisen hoivissa. Ei tarvitse huolia sijaisista ja tytöille uusista aikuisista ja tilanteista. 
  • Kotona ollessa toki meteliä ja äksöniä on vähemmän kuin päiväkodissa. Mä pidän sitä hyvänä asiana (lapsille).
  • Koen, että kahden lapsen kanssa kotihoito on hyvä ratkaisu, koska heillä on seuraa toisistaan. En tiedä, ajattelisinko samalla tavalla, jos kotihoidossa olevia lapsia olisi vain yksi. 
  • Päikyssä ei taida ainakaan nykypäivänä olla mitään joustoa nuhanenien suhteen. En usko, että todettu allerginen nuha voisi olla koronapelossa edes pääsylippu päiväkotiin. Silloin kun tytöillä on ollut aivan selkeä allergianenä tai hampaista johtuva nenän vuotoa, hoitaja on tullut meille. Tiedetään, ettei tämä kävisi päinsä päikyssä.
  • Toinen jousto liittyy hoitopäiviin. Meillä on yleensä hoitaja kotona ma-ke, mutta jos jollakin viikolla on tarvetta vaikka ti-ke ja pe, se usein onnistuu. Tämä on superhyvä juttu, koska se tuo joustoa myös töihin!

 

Miinukset:

  • Hoitajanpalkkaamisprosessi on helkkarin iso homma. Hoitajan löytäminen, tukien saaminen ja kaiken juridisen hoitaminen. 
  • Koska hoitajia on vain yksi, ei ole backup plania. Jos hoitaja sairastuu, ei meillä ole hoitajaa. Silloin toisen aikuisen on jäätävä kotiin. 
  • Kodin käyttöaste on sata prosenttia. Eli siis koti tarvitsisi suursiivouksen kerran viikossa, ei kerran kahteen viikkoon, kuten nykyisin. Vaikka hoitaja siivoaa meillä suurimmat hiekat ja järjestää tavarat ja tiskit päivällä (ja me tietysti illalla), näkyy jatkuva kotona oleskelu pölyissä ja hiekassa. Koti ei saa koskaan levätä ilman asukkeja. Hyvästi myös “se fiilis, kun saavut siivoojan käytyä siistiin kotiin”. 
  • Ruokaa menee aivan sairaasti. Tytöt syö jo ihan lapsen annoksia. Meillä syö myös hoitaja. Ollaan luvattu tehdä ruuat aina valmiiksi, joten meidän illat (okei, miehen illat) menee jatkuvaan ruuan laittoon. Ei riitä, että tehdään illallinen. Aina pitää olla myös seuraavan päivän lounas valmiina, sekä toki aamupala- ja välipalatarpeet. Odotan päiväkodin aloituksessa ehkä eniten sitä, että tytöt syö päikyssä aamupalan, lounaan ja välipalan. Mikä juhla! 
  • Kotona ei ole koskaan rauhaa. Etätöiden teko oli välillä tosi haastavaa. Samoin kipeänä olo. 

-Karoliina-

Kommentit (11)

Päiväkotiin saa mennä nuhassa, jos on käynyt koronatestissä.
Lapsemme oli 2vuotta perhepäivähoidossa ennen päiväkotiin menoa ja varahoitopaikka päiväkodissa. Mielestäni oli hyvä, että hoitopaikka oli kodinomainen, mutta suuri miinus oli kaksi eri hoitopaikkaa lapselle. Oli hirveää viedä lapsi välillä päiväkotiin, kun paikka oli ihan tuntematon.
Jos joskus saan toisen lapsen, harkitsisin ryhmäperhepäivähoitoa (varahoitaja olisi samssa paikassa), tai pientä kodinomaista päiväkotia. Päiväkoti on ollut sopiva meille 4-vuotiaasta alkaen, kun lapsi siinä iässä alkoi pärjätä isossa porukassa ja osasi puolustaa itseään.

Kiinnostaisi rekryprosessi, mitä tukia voi saada ja minkä hintaista tämä on. Mikä on vertailukohta tyttöjen hyvinvoinnille jos eivät ole olleet päiväkodissa? 🤔 Päikkyyn saa mennä allergiaoireilla ”nuhanenänä” kun on lääkärintodistus allergiasta. Eli ei ongelmaa siinä:)

Mä tunnistin tuon jouston ja hyvinvoinnin yhteyden, ja tulkitsen sen niin, ettei lapsi ole yliväsynyt. Ja yliväsynyt lapsi ei välttämättä ole niin hyväntuulinen kuin tarpeeksi levännyt lapsi. Oma 1,5-vuotiaani, joka on nyt isänsä kanssa kotona, alkoi vasta äsken jaksaa yksillä unilla. Jos lapsi herää tosi varhain, hän saattaa ottaa yhä aamunokoset, mikä ei niin helposti ole päiväkodissa mahdollista.

Helsingin päiväkodeissa resurssit on tällä hetkellä huonolla tolalla, ja esikoisen päiväkodin ope- ja hoitajapulaa seuranneena ei tee mieli laittaa nytkään vielä 1-vuotiasta sinne.

Meille kotihoito on mahdollista, koska olemme siitä onnekkaita, että ollaan voitu mieheni kanssa tehdä freetöitä hoitovapaalla. Tiedostan, ettei tämä ole kaikille mahdollista. Siksi mä toivon, että päiväkotien resurssit saataisiin sellaisiksi, että jokainen voisi ilman huolta ja syyllisyyttä laittaa lapsensa hoitoon minkä ikäisenä vain.

Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja ja työskennellyt vuosia päiväkodissa, mutta myös yksityisissä kodeissa lastenhoitajana. Vaikka kotona hoidettavia olisi vain yksi, ei meille koskaan ole tylsää tullut! Joten siitä ei kannata huolta kantaa, vaikka vain yhdelle lapselle tahtoisi hoitajan kotiin.
Itse olen hoitanut lapsen päiväunien aikana myös perheiden pyykkihuoltoa. Siivonnut myös tietysti päivän aikana tulleet suurimmat sotkut. Lasten kanssa on käyty yhdessä torilla ja kaupassa ja tehty ruokaa niin lounaaksi kuin usein myös valmiiksi perheen päivälliselle.
Päivien ohjelma on koostunut ulkoilusta, kirjastokäynneistä, sisäleikeistä, askartelusta, tanssista, lauluista jne. Aika tavallisia kotijuttuja siis.

Vaikka toki arvostan kasvatustyötä päiväkodeissa, on kotihoito parhaimmillaan kaikille ihan luksusta. Ei tosin ihan ilmaista, mutta lapsentahtista ja monin paikoin myös lapsilähtöistä. Eikä pelkkinä korulauseina suunnitelmissa ja juhlapuheissa, vaan ihan oikeastikin.

Hyvä kirjoitus, vastaus varhaiskasvatuksen opettajalta! Olen tosi huolestunut kun lapsia tuodaan äitiyslomalta ja lomalta päiväkotiin saamaan virikkeitä ja seuraa. Vanhemmat eivät enää luota itseensä ja luulevat, että lapset tarvitset ”sirkushuveja” ja ohjelmoitua toimintaa jatkuvasti. Elämässä kuitenkin kuuluu olla myös tylsää. Tylsyydestä syntyy luovuus ja lapsi keksii itse tekemistä. Kotityöt yhdessä lapsen kanssa ovat toimintaa, vie toki aikaa enemmän tehdä yhdessä lapsen kanssa salaattia, siivota tai leipoa, mutta kiitos seisoo lopussa: lapsi oppii niin paljon ihan niistä arkisista puuhista. Pelottavaa on, kun kotona olo yhdessä perheenä tuntuu monista rasittavlat ja kestämättömältä. Entä sitten kun yks kaks lapsi onkin koululainen eikä häntä voikaan kiikuttaa päiväkotiin loma-ajoiksi? Pahimmassa tapauksessa lapsi ajautuu pois silmistä = kauppakeskuksiin maleksimaann jne. Jos lapsuudessa ei ole saanut juurtua vanhempiinsa,kotiinsa, arkeen ja juhlaan, on juureton. Juurettomana ei kasva, ei pysy pystyssä maailman tuulissa.

Mä taas ajattelen että se ”tavallinen arki” on juurikin sitä, että aikuiset käy töissä ja lapsi hoidossa / koulussa. En missään nimessä haluaisi opettaa lapselle mallia, että toinen vanhemmista on kotona ja se on normaalia. Meidän ainoa lapsi on 2,5 v ja on yksityisellä pph:lla. Kaksi lasta hänen lisäkseen. Ainoa miinus on että varahoitajaa ei ole. Eli jos hoitaja on sairas, me klaarataan muksun hoito ”jotenkin”. Lomalla hän on heinäkuun ja jouluna & syksyllä viikon. Silloin meistä toinen tai molemmat on myös lomalla. Ei oo ollut ongelma.

Ajattelen että sopiva ikä päiväkodille on 4->, toki riippuu lapsesta. Sitä pienemmän pidän mieluummin pienessä ryhmässä.

”En missään nimessä haluaisi opettaa lapselle mallia, että toinen vanhemmista on kotona ja se on normaalia.”

Pilkettä silmäkulmassa, tuolla samalla logiikalla voisin todeta, etten missään nimessä haluaisi opettaa lapselleni, että mikään muu tässä maailmassa olisi minulle häntä tärkeämpää. Että haluaisin tässä maailmassa mielummin olla missään muualla, kuin hänen kanssaan.

Kukin tavallaan 🙂

Mä en usko että on kenenkään etu, että vanhempi ja lapsi olisivat koko ajan yhdessä. Yhteinen aika on ihanaa ja arvostettavaa mutta elämässä on muutakin. Mä esim olen todella paljon parempi äiti, kun saan tehdä työtä, jota rakastan. Tasapaino on tärkeää ja moniulotteisuus. Mulle ja meille. Jollekin toiselle toisin.

Meidän perheemme lapset kasvoivat ilman päiväkotia ja heistä tuli työorientuneita tasapainoisia veronmaksajia. Minusta lapsen paras hoitopaikka ei edelleenkään ole päiväkoti. Kodinomaisissa olosuhteissa esim. perhepäivähoitajalla on huomattavasti parempi hoitopaikka pienelle lapselle kuin suuri päiväkotiryhmä, jossa aikuiset vaihtuvat pitkin päivää. Lasta ei tarvitse harjoituttaa käymään töissä käymällä päiväkotia. Pieni lapsi tarvitsee tutun ja turvallisen saman aikuisen ympärilleen, johon rakentaa kiintymyssuhde. Turvallinen varhaislapsuus takaa sen että lapsesta kasvaa tasapainoinen.

Kiinnostaisi tietää, että miten käytännössä tuo palkkausprosessi on mennyt ja mitä kautta löysitte hoitajan? Toki myös kustannukset suunnilleen kiinnostaisi. Ja miksi päiväkoti eikä perhepäivähoito? 🙂

Täsmälleen samat kyssärit heräs! Samoin se kiinnostaa, että kun kirjoitit, että tyttöjen hyvinvoinnissa huomaa sen, että saavat elää ”omaa rytmiään” niin miten sen siis käytännössä huomaa? Ja mikä tässä on vertailukohta?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X