Kolmistaan

Hääpäiväkirje hääpäivänä, joka unohdettiin

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Hyvää hääpäivää,rakas, munkin puolesta sulle. Oltiin unohdettu tämä juhlava päivä kokonaan: Sinä muistit päivällä ja laitoit whatsappin kesken mun palaverin. Minä muistin vasta siinä hetkessä, kun avasin puhelimen.

Tämmöisiä me nykyään ollaan. Arkisia. Omat asiat jää helposti lasten ja ruuhkavuosien jalkoihin.

Toisaalta: Parasta yhteiselämän juhlaa kai lienee se, että juuri se ei-juhla toimii. Tämä, kun lapset ja pölypallot pyörii jaloissa. Harvoin on glitteriä.

Kun oltiin pari viikkoa sitten mökillä kaksin (ja me naurettiin ihan niinkuin ei olisi koskaan naurettu), mä aloin ajatella, että kyllähän sellaista lekotteluelämää, jossa ei olisi vastuussa kenestäkään ja yönsä saisi nukkua rauhassa, voisi elää vaikka liki kenen kanssa tahansa. Että kyllä varmasti suhteen laatu ja yhteinen polku mitataan juuri silloin, kun nurkissa tuivertaa, eikä koskaan tunnu olevan enää parhaimmillaan. Kumpikaan.

Elämä ja rakkaus on nykyisin tasapainopeli. Eteinen on täynnä hiekkaisia kenkiä, pöydät täynnä likaisia lautasia ja syli täynnä räkänokkaisia lapsia. On vastuu tytöistä ja me halutaan tehdä tämä kaikki hyvin. Me halutaan rakastaa ja oppia – olla niin hyviä vanhempia, että välillä mennään solmuun sen(kin) kanssa.

Samalla on kuitenkin vielä mieli, joka haluaisi kirmailla joskus huolettomana kesälaitumilla, käsi kädessä. Ei me olla niin vanhoja (onko koskaan?)ettei sydän halajaisia rentoutta ja kepeyttä. Joskus mietin, mitä maksaisin siitä, jos voitaisiin harrastaa seksiä spontaanisti ihan koska huvittaa, vetää yhdessä seitinohuet päiväkännit ja pyöräillä kesäyössä ilman päämäärää. Aika paljon, uskoisin.

Mutta toisaalta. Tämä on nyt tätä. Sitä, mitä me molemmat ollaan aina haluttu ja tiedän, että halutaan edelleen. Joskus oman unelmansa eläminen on vaan vähän raskasta. Hah.

Sä tiedät, että mun turvapaikka on sun kainalossa. Siinä, missä on se juuri oikeankokoinen kohta mun päälle. Ja mä toivon, että samoin mä tunnun nyt ja aina sun kodille.

Rakastan sinua!

-Karoliina-

P.S. Vaikka välillä olen haamu ja kireä ja huumorintajuton, niin tiedoksi vaan – herkkupeba – etten olisi tässä tilanteessa mieluummin kenenkään kanssa. Luultavasti en olisi tässä prässissä ylipäätään enää kenenkään kanssa. Vain sä saat mut jaksamaan…eikä sen sanominen ole edes liioittelua. Pus.

 

Kuva: Noora Näppilä

Lue myös

X