Kolmistaan

Uusia tuulia. Vaan mitä?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Jännä juttu. Aina kun ajattelee, että NYT me ollaan tiukilla, sitten  tulee joku uusi käänne. Tällä viikolla se on ollut perheen sairastelu. Tauti alkoi multa. Sitten pienet ja lopulta esikoinen.

On otettu koronatestejä, säädettyä hoitoja ja töitä. Valvottu yöllä ja eilen illalla mies lähti viemään Omppua pikaisesti sairaalaan, kun lapsi alkoi yhtäkkiä yskiä hyljemäisesti. Tiedettiin heti kokemuksesta, että kyseessä olisi kurkunpääntulehdus. Ja niin olikin. Lapsonen sai kortisonia ja nyt toivotaan, että se auttaa. Mullakin menossa kortisonit ja astmalääkkeen tehostus spiiralla. Pärinöitä odotellessa: kortisoni tekee musta aina aivan ruokahimoisen Duracel-pupun.

Positiivinen puoli tässä on se, että sitten ei nukuta sitten millään. Kätevää meidän arjessa,hah.

Mä olen yleensä ajatellut, että elämä on vaan asenteesta kiinni.  Fyysinen virkeys – asenteesta kiinni. Jaksaminen – asenteesta. Puuhakkuus – asenteesta sekin.

Nyt keväinen perheemme koronapelko, kaksosarki, aika tiuha sairastelu ja yksi iso yli vuoden kestänyt, joka päivä elämää painava, huolimykkyrä, on saanut kyllä tarkastelemaan omia asenteitaan uudella tavalla. Vaikka moni asia on asennekysymystä, kaikki ei ole. Kaikkea omassa arjessa ei voi hallita, ja sinne saattaa tunkea sellaista pelkoa, epätietoisuutta ja myräkkää, mille ei kertakaikkisesti voi yhtään mitään!

Sen lisäksi, että olen ollut kiukkuinen, kireä ja pölähtänyt ja epätoivoinen, olen alkanut pohtia, voisiko tätä tilannetta ajatella ”out of the box”. Toisin sanoen ainakin se osa mussa vielä toimii – mun tapa on mennä eteenpäin ja keksiä ratkaisuja.

Jotenkin sitä turtuu väsyneenä ajattelemaan, että elämä on nyt tätä. Mutta todellisuudessa monille asioille voi tehdä muutoksia, jos niitä ajattelee uudella tavalla. Ja kuten sanottu: ei kaikille! Mutta niin kauan, kun kukaan ei ole kuollut, tosi moni asia on mahdollista.

Olen alkanut pohtia A:n kanssa asioita, pieniä ja isoja, joita voitaisiin tehdä toisin. Osa on ihan ajatuksenvirtaa, osan voisi toteuttaa.

Listaan tuli ainakin seuraavat asiat:

  • Molemmille oma liikunta-aika pari kertaa viikossa. Mähän lähtökohtaisesti vihaan liikkua, mutta jälkiolo on ihana. Se purkaisi hyvin stressiä ja toisia energiaa. Ehkä alan harrastaa sitä uintia järvessä, mitä jopa työterveyslääkäri suositteli.
  • Vähemmän hiilaria. Kun on väsynyt ja tiukilla, en jaksa stressata ruuasta. Fakta on kuitenkin se, että hiilari väsyttää ainakin mua kauheesti. Siis sellainen pullahiilari, joka ruualla. Toisaalta tämä ja edellinen ranskalainenpallura ärsyttää – koska oikeasti en usko, että lenkki ja salaatti pelastaa kaiken. Ja sellaisesta terveestä elämäntavasta voi tulla myös paineet. Halun siis korostaa sitä, että tiedän em. asioiden pitkässä juoksussa (hah)tekevän hyvää, mutta niihin ryhtymiseen pitää olla myös voimavaroja. Muuten ne kuormittaa entisestään.
  • AuPair.  Alkaa tuntua jo hyvälle idealle! Mutta mistä tietää, että saa ”hyvän”? Minne se mahtuu asumaan? Kestääkö sitä, että nurkissa on AINA vieras ihminen? Mun luonne vaatii rauhaa ja kotioloja. Mun ystävistä vain ehkä pari on sellaisia, joiden seurassa voi olla kotona päiviä ilman, että kuormitun.
  • ”Puoli-AuPair”. Sitäkin olen pohtinut, pitäisikö palkata joku lukiolainen/MLL-tyyppi tyyliin meille iltahommiin. Joskus voisi vahtia lapsia, joskus pyykätä tai siivota. Keventää mekaanista hommaa.Suhteesta tämä puoliapuolisi varmasti kalliimpaa kuin oikea AuPair.
  • Siivoaja joka viikko. Nykyisin käy joka toinen.
  • Mietin myös mun omien töiden vähentämistä, mutta saan niistä niin paljon voimaa, että tämän idean varmaan hylkään. Tai siis nyt olen JO vähentänyt ja meinaan pitää kesäloman, joten se ehkä riittää.
  • Assarin ja kuvaajan olen palkannut jo duuniin. Samoin kirjanpitäjän. Olen niistä JOKA IKINEN PÄIVÄ onnellinen. Hajoaisi pää, jos yrittäisin tehdä kaiken itse. Siksi mietin, voinko arjessa ulkoistaa vielä enemmän asioita, jotka ei ole mun päähommaa/intohimoa.
  • Minimalismi. Pyörii edelleen mielessä, koska juuri se tavaran kuljetus, siivous, huolto ja eteenpäin laitto vie niin paljon aikaa ja energiaa. Tähän en tarvitse mitään näsäviisastelua ”kyllä se on tuo bloggaajan elämä hirveää kun saat niin paljon tavaraa ja miksi pitää olla koko ajan uusia mekkoja ja takkeja”. Jotta voin kirjoittaa tällaisia ei-kaupallisia tekstejä, täytyy myös tienata. Usein kaupallisiin kampanjoihin liittyy joku tuote tai palvelu. Ja on totta, että työni puolesta saan tuotteita. Nykyisin olen kuitenkin tosi paljon tarkempi siitä, mitä kotiini otan. Kieltäydyn, jos en tarvitse. Mä en itse näe, että ongelma on tässä osasessa. Vaan jossain muussa, ehkä pään sisäisessä tavara-ajattelussa ylipäätään.
  • Ajankäyttö. Esimerkiksi tämä puhelin, jolla nyt postausta kirjoitan samalla, kun nukutan pieniä tyttöjä. Pitäisikö sen käyttöä rajata? Työaikaa rajata,jos ei töitä? Pitäisikö telkkuaikaa rajata? Saavutettavuutta?

Tämmöisiä ajatuksenraakileita tälle päivälle. Jos sulla on (ollut) kuormittava arki, mitä ratkaisuja – isoja ja pieniä – olet löytänyt. Jotain välikevennyksiä tai suuria elämäntapamuutoksia?

Kuva tältä päivältä: Kaikista nuhanenistäni.

-Karoliina-

Lue myös

X