Kolmistaan

Postaus, joka kirjoitettiin neljältä aamulla

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kuten kerroin viime postauksessa, mun unet kärsii aina, kun joudun syömään flunssaan/astmaan kortisonia. Otin illalla mun mittapuulla tosi ison annoksen melatoniinia, mies jäi nukkumaan lasten kanssa yläkertaan ja minä kömmin onnellisena yksin alas. Mutta kuinkas sitten kävikään? Nukahdin kyllä, mutta tunsin, että olin koko yön sellaisessa puolivillaisessa horroksessa. Yleensä, kun saan nukkua yksin, nukun kuin tukki. (Tai siis yleensä kun ylipäätään saan nukkua, nukun.) Nyt havahduin kuitenkin vähän kaikkeen ja lopulta, kun mies tuli kysymään puoli neljältä, mitä särkylääkettä (yskiminen sattuu Omppua itkuun asti tällä hetkellä) voi antaa lapsille, mä heräsin ihan kokonaan. Yleensä siis nukahdan tuollaisista HETI uudelleen, joten eipä mieskään voinut arvata, että pieni huikkaus tällä kertaa haittaisi. Makoilin sängyssä tunnin ja kun uni ei vaan tullut, kömmin yläkertaan. Nappasin läppärin käteen ja tein töitä: Tätä postausta, tuntilistoja ja kauppakassitilauksen. Niin ja katselin peiton alla, läppäri sylissä, ihanan aurinkoiseksi muuttuvaa olohuonetta. Kahvia teki mieli, mutta en uskaltanut hiippailla suristamaan kahvimyllyä päälle: Vanhan puutalon miinuksia, kun lattialaudat narisee ja seinien läpi kuuluu kaikki.

Lueskelin samalla – oikein ajan kanssa – teidän arjenhelpotusvinkkejä mun edelliseen postaukseen. Miten kauhean hyvä mieli mulle tulikaan niistä! Olen tehnyt tätä työtä yli 10 vuotta ja tottunut siihen, että teitpä niin tai näin, saat aina negatiivisa kommennetja. Totta kai aina myös kasapäinhyvää, mutta en enää edes oleta, ettei postauksesta kuin postauksesta saisi väännettyä jotain vähän kurjaa, arvostelevaa tai ”opettavaista”. Oletinkin, että edellinen postaukseni herättäisi kommentteja, joissa sanottaisiin ”ei kuule kaikki voi ottaa siivoojaa” tai ”itsepä olet lapsesi hankkinut.”. Mutta mitä kummaa? Ei yhtään sellaista, vaan pelkkiä relevantteja, kannustavia ja asiassa kiinni pysyviä APUJA. Sellaista vertaistukea ja vinkkejä, joita oikeasti pohdin ja mietin ja joista on varmasti jeesiä myös teille, jotka olette niitä siellä ruudun takana lukeneet. Kiitos siis niistä valtavasti!

Tänään mä aion viedä tämän revohkan uudelleen lääkäriin (Pikku Jätissä meidän lempilääkäri. Mietin voinko itsekin mennä hänelle, vaikka kyseessä lasten lääkärikeskus ja lastenlääkäri), tehdä päivälle suunnitellut työt loppuun ja vaan olla. Pienet tytöt on niin intohimoisia ulkoilmaihmisiä, että jos kuumetta ei ole, on tytöt varmasti pakko päästä hiekkalaatikolle leikkimään. Eilen oli paha rasti, kun eivät saaneet yskän takia pomppia trampalla tai antaa pusuja naapurin pojalle. Eivät meinanneet yhtään ymmärtää, miksi tuollaiset perusasiat olikin kiellettyjä.

Tsemppiä sinne sunnuntaille! Toivottavasti olette pysyneet terveinä! Mietin muuten, onko sillä yhteyttä, että jostain kummasta syystä (en oikeasti tiedä, miksi) lopetin vitamiinien syönnin pari kuukautta sitten. Siihen asti olin popsinut koko talven isolla skaalalla kaikkia tärkeitä vitskuja. Täytynee jatkaa ja harkita myös taas rautakuuria: Hemoglobiini on tosi hyvä, mutta ferritiini voisi olla korkeampi. Tosin tästä ehkä pitää puhua jonkun lääkärin kanssa.

-Karoliina-

 

 

Lue myös

X