Kolmistaan

Kun ei vaan uskalla ottaa enää kantaa

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kirjoitin tänään kokonaisen postauksen Nuorgamin Emmin innoittaman siitä, miten kesä ja hellekelit tuo ihan suhteettomia ulkonäköpaineita.

Mun mielestä mun näkökulma aiheeseen oli hyvä. Komppasin Emmia, mutta  otin toisaalta oman, vähän erilaisen, kokemukseni aiheesta mukaan. Lisäsin tekstiin vielä otteen otsikosta, josta provosoiduin eilen. Siinä luki “Janina Fry hyväksyy kehon muodot, muutokset, kolhut ja arvet. Keho on kaunis juuri sellaisena kuin se kullakin on.” 

Kun olin painamassa julkaise-nappia, päätin poistaa koko postauksen. Tuosta vaan. Deleteä kehiin. Puolentoista tunnin kirjoitushomma suoraan roskiin. 

Ai miksi? Mietin itsekin hetken, miksi tein niin. Yleensä rakastan ottaa kantaa ja tuoda monia eri näkökulmia. Joskus ehkä 3-4 vuotta sitten janosin tarkastella asioita monesta näkökulmasta ja kertoa niistä myös blogissa. 

Nyt tuli kuitenkin sellainen etiäinen, että postauksen teko ei vaan kertakaikkiaan kannata. Että vaikka muotoilisin lauseeni kuinka hyvin, tästä voisi tulla sellainen paskamyrsky, että en vaan jaksa. Pelkäsin, että vakioväsyneenä en osaa enää muotoilla lauseitani niin moniulotteisiksi, etteikö joku keksisi niistä porskaanreikiä ja näpäytettävää. En jättänyt leikkiä kesken vaan jätin sen kokonaan leikkimättä. Eikä se ollut eka kerta tämän vuoden aikana – aika harvoin jaksan enää vaivautua, vaikka mielessä olisi joku oikeastikin tosi hyvä juttu (omasta mielestäni). 

Moni vaikuttaja poisti tällä viikolla Instagram Storyistä kommentointimahdollisuuden. Mulla se on toistaiseksi vielä päällä, mutta luulenpa, että oma ennakkosensuurini liittyi mutkan kautta tähän samaan aiheeseen: On alkanut kyllästyttää! Näpäyttely, paskat ohjeet ja kaiken maailman väärinlukeminen. Sellainen, että vaikka selittäisit kuinka tarkasti oman kantasi, siitä vedetään joukkovoimin täysin erilaisia johtopäätöksiä. 

Äh. Tulipa typerä olo. Mä rakastan keskusteluja ja väittelyitäkin, mutta 10 vuotta some-työläisenä on tehnyt – ainakin hetkellisesti – tehtävänsä. Ehkä, kun on saanut joskus aivan vahingossakin kohuja aikaiseksi (esim yöunet eri rakennuksessa vauvojen kanssa klo. 20.00-11.00 ja pyykinpesu kolmesti päivässä), ei enää halua tehdä tietoisesti mitään, minkä vuoksi inboxi menee tukkoon. 

Toivottavasti joku keskustelukulttuurissa ja somessa taas muuttuu, jotta kaikki olisi kuten 2014. Me somettajat ollaan jupistu nyt aika paljon – ihan aiheestakin – aiheesta. Mutta mikä on teidän lukijoiden kanta ja näkemys: Mitä me vaikuttajat voitaisiin tehdä toisin, jotta ilmapiiri taas paranisi?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lue myös

X