En ole ehkä koskaan kertonut, että mun korut on se asia, joka herättää kysymyksiä mun Instagramin inbokissa joka-ikinen-päivä. Se on hassua siinä mielessä, että en koe olevani mikään erityinen statement-koruihminen. Ja toisekseen: Vaihtelen mun koruja äärimmäisen harvoin.
Mutta. Koska aihe teitä selvästi kiinnostaa ja itsekin omista koruistani pidän, niin tässä tulee.
- KORVIKET – Kalevala Valoisa, hopeaa. Sain nämä mieheltä maaliskuussa synttärilahjaksi ja en ole niitä sen koomin riisunut. Rakastan näitä! Tarpeeksi pienet, mutta kuitenkin sellaiset, joissa on joku juju. Enpä olisi uskonut, että koskaan käytän teinivuosien jälkeen renkaita, mutta nämä tuntuu omille. Tykkään elettömistä hopeakorviksista (tai sitten muovisista/puisista isoista juhliin), jotka käy kollarihousuasuista juhlalookiin.
- VIHKI-JA KIHLASORMUS – valkokultaa ja timantteja. Mulla on yksi sormus vasemmassa nimettömässä, joka on kuitenkin tehty kolmesta sormuksesta. Sormuksen keskellä on valtokultainen vintage-sormus, jonka sain A:ltä, kun hän kosi mua. A oli ostanut sormuksen jostain nettihuutokaupasta. Kun mentiin naimisiin, ostettiin Pirkan kellosta kihlasormuksen ympärille kaksi valkokultaista sormusta lisää. Noita sormuksia leikattiin vähän sirommiksi ja lopulta koko kokonaisuus juotettiin yhteen.
- KESKISORMISORMUKSET – hopeaa. Mulla vaihtelee aina se, mitä sormuksia pidän oikeassa keskisormessa. Tällä hetkellä mulla on kolme Glitterin hopeasormusta.
- KELTAKULTAINEN RANNEKORU. Sain kultarannekorun A:ltä viime jouluna lahjaksi. Mulla on tosi kapeat ranteet, joten koru oli aluksi liian iso, mutta onneksi se saatiin pienennettyä. A oli ostanut vintage-korun panttilainaamosta. Oli saanut äidiltään vinkin, että “sieltä löytyy koruja, joista Karo varmasti tykkää”. Ja niin tykkäsin – on ihanaa, että koruilla on historiaa ennen minuakin.
- HOPEINEN RANNEKORU. Koru on samaa Kalevalan Valoisa-sarjaa kun sormuksetkin. Sain sen A:lta äitienpäivälahjaksi tänä vuonna. Hopeinen rannerengas nivoo keltakullan ihanasti muiden hopeisten ja valkokultaisten kanssa yhteen. Nykyisin tosin olen sellainen kilisevä täti, kun rannerenkkaat helisevät jatkuvasti yhteen.
- KAULAKORU – hopeaa. Kaulassa mulla on Efva Attlingin hopeariipus. En tosin muista, onko tämä äitinepäivälahja A:ltä ja F:ltä vuosien takaa vai sainko tämän yhden yhteistyön kautta. Mulla on nimittäin pari hyvin samantapaista kaulakorua.
Sellaisia koruja mulla 🙂 Olipa muuten ihana hankkia kesäksi nilkkakoru.
Kommentit (2)
Kiva koruesittely! Onko noissa korvarenkaissa tappikiinnitys?
Vastaus löytyy nopeasti googlaamalla: https://www.kalevala.fi/collections/valoisa
🙂