Kolmistaan

Näin minä rentoudun…usko tai älä

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Ehkä muistatte, kuinka keväällä haaveilin yhdestä viikosta ihan yksin. Noh: Ei  saatu aivan kokonaista viikkoa järjestettyä, mutta viime viikolla mun oli mahdollista olla keskiviikkoiltapäivästä lauantai-iltaan ihan yksin. Tai oikeastaan oman ajan ensimmäinen vuorokausi meni esikoisen kanssa kaksin kotona. A pakkasi keskiviikkona pienet tytöt autoon ja matkasi isänsä kesämökille meidän perheen nuorisokaksikon kanssa. F on toivonut iäisyyden, että voitaisiin olla nimenomaa kotona kaksin ja nyt se vihdoin järjestyi.

Tuon vuorokauden teema oli, että F saa päättää ihan kaiken, mitä tehdään, mitä syödään ja missä nukutaan. Voi miten arvokasta aikaa onkaan olla esikoisen kanssa ilman keskeytyksiä!

Kun mun aivan oma aika alkoi torstaina, aloin tehdä hommaa, josta olen unelmoinut koko kevään. Eli karsia meidän kodin tavaroita. Pyykännyt ja taitellut. Kuulostaako Päiväni murmelina -jutulle? Jep, niin minustakin: Tätä on tehty ennenkin! Nyt oli kuitenkin tämän kodin eka hetki, kun sain tehdä raivaushommia kellon ympäri, ihan rauhassa. 

Mä rakastan totta kai löhöillä rantatuolissa ja lukea kirjoja, mutta koen, että tällainen mekaaninen homma, jossa voin tehdä meidän kotia samalla kivemmaksi paikaksi elää, on vähintään yhtä rentouttavaa. Tiedän, että joku pitää mua hulluna, mutta koska mun perustyöt vaatii lähinnä vaan aivoja, eikä lainkaan fyysistä työtä, on mulle hyvää vastapainoa tehdä käsillä asioita. Sitä paitsi: Mä saan niin järjettömät kiksit kauniista ja järjestetystä kodista (silloin joskus harvoin, kun se tosiaan on järjestyksessä), että ei ole tosikaan. 

Kuka muu rentoutuu tällä tavalla epäperinteisesti?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lue myös

X