Ehkä muistatte, kuinka keväällä haaveilin yhdestä viikosta ihan yksin. Noh: Ei saatu aivan kokonaista viikkoa järjestettyä, mutta viime viikolla mun oli mahdollista olla keskiviikkoiltapäivästä lauantai-iltaan ihan yksin. Tai oikeastaan oman ajan ensimmäinen vuorokausi meni esikoisen kanssa kaksin kotona. A pakkasi keskiviikkona pienet tytöt autoon ja matkasi isänsä kesämökille meidän perheen nuorisokaksikon kanssa. F on toivonut iäisyyden, että voitaisiin olla nimenomaa kotona kaksin ja nyt se vihdoin järjestyi.
Tuon vuorokauden teema oli, että F saa päättää ihan kaiken, mitä tehdään, mitä syödään ja missä nukutaan. Voi miten arvokasta aikaa onkaan olla esikoisen kanssa ilman keskeytyksiä!
Kun mun aivan oma aika alkoi torstaina, aloin tehdä hommaa, josta olen unelmoinut koko kevään. Eli karsia meidän kodin tavaroita. Pyykännyt ja taitellut. Kuulostaako Päiväni murmelina -jutulle? Jep, niin minustakin: Tätä on tehty ennenkin! Nyt oli kuitenkin tämän kodin eka hetki, kun sain tehdä raivaushommia kellon ympäri, ihan rauhassa.
Mä rakastan totta kai löhöillä rantatuolissa ja lukea kirjoja, mutta koen, että tällainen mekaaninen homma, jossa voin tehdä meidän kotia samalla kivemmaksi paikaksi elää, on vähintään yhtä rentouttavaa. Tiedän, että joku pitää mua hulluna, mutta koska mun perustyöt vaatii lähinnä vaan aivoja, eikä lainkaan fyysistä työtä, on mulle hyvää vastapainoa tehdä käsillä asioita. Sitä paitsi: Mä saan niin järjettömät kiksit kauniista ja järjestetystä kodista (silloin joskus harvoin, kun se tosiaan on järjestyksessä), että ei ole tosikaan.
Kuka muu rentoutuu tällä tavalla epäperinteisesti?
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit (5)
Toki!
On mukavaa saada aina jotain näkyvää aikaiseksi. On se sitten siivottu koti tai järjestetty kaappi, neulottu villapaita tai uudelleen järjestetty makuuhuoneen hylly.
Moni tekemätön asia syö arjessa meidän energiaa kuin kännykän akkua rasittava, taustalla pyörivä appi. Sellaiset ”pitäis kyllä” kasat, pinot ja kaapit. Tai yhtälailla vaikka varaamaton aika hammaslääkärille tai soitto sukulaistädille. Että pitäis kyllä…
Jokainen tehty ”pitäis kyllä joskus” vapauttaa käyttöön taustalta sitä energiaa niin, että ihan miettiin, miksei tehnyt jo aiemmin.
Miksi sinun esikoinen on niin vähän kotona? Teidän arkea seuratessa saa kuvan että hän on aina ”muualla”. Siinä jää varmaan ihan luonnolliset arkiset hetket olla lapsen kanssa kaksin vähiin jos hän on aina mummolassa tms
Oliko tarkoitus kuulostaa negatiiviselta vai tuliko vain sellainen sävy vahingossa. Koitetaan me aikuiset rakentaa asiallista keskustelu-kulttuuria nälvimisen ja kiusaamisen sijaan. 😊
Mun esikoinen asuu 100% meillä. Hän oli mummolassa enemmän kesäkuussa, koska opemummo oli lomilla ja me vielä töissä = lapselle kivempaa. Haluaisin muistuttaa ihan yleieisesti. että jos joku asia ei näy somessa, se ei tarkoita mitään. Liki 11-vuotias ei nyöhjää koko ajan vanhempiensa kanssa, joten siksi häntä ei näy niin paljon vaikka kuvissa tms.
Eikai tuo mitenkään epäperinteinen tapa ole? Kai se on ihan yleisesti tiedossa että useimmat rentoutuu parhaiten nimenomaan tekemisen ja levon yhdistelmällä? Esim rankka treeni ja päälle lepo.