Kolmistaan

Alehaukkailu ei ole aina helppoa

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mulla on tosi ristiriitainen suhtautuminen alennusmyynteihin. Periaatteessa vastustan niitä. Musta saadusta työstä tulee maksaa korvaus. Ts. tuotteen valmistuksesta, kuljettamisesta, suunnittelusta, varastoinnista, markkinoinnista jne yrityksen tulee saada siitä kuuluva korvaus. 

Toisaalta: Jos jollakin yrityksellä on varaa tehdä alvariinsa -40-70% alennuksia, herää kysymys, mikä tuotteen todellinen hinta on. Että maksaako kuluttaja normihintana tuotteesta rutkasti ylimääräistä? Toisaalta taas: Yritysten onkin tarkoitus tehdä voittoa, jolloin korkeampi hintapiste on ymmärrettävä. 

Kuten huomaatte, ajatukset alennusmyynneistä mun pään sisällä ei todellakaan ole selkeitä. 

Edellisestä pohdinnasta huolimatta päätin vuoden alussa, että ostan ne tuotteet, jotka voin, kausialeista. Mä olen superhuono ennakoimaan esimerkiksi lastenvaatteissa mitään kausia, joten lähtökohtaisesti kun kuravaatetta tarvitsee syyskuun lopussa, mä tajuan, ettei meillä ole sellaisia kamppeita. Eikä ne varmuudella ole myöskään siihen aikaan vuodesta tarjouksessa. 

Koska lapsia on kuitenkin kolme, olisi ennakointi ja alet todella merkittävä kohta säästää ainakin jossakin kuluissa. Niinpä olen tänä vuonna käynyt yksissä varastomyynneissä (Papu) ja tilannut kaksi kertaa JÄÄTÄVÄN määrän vaatteita Gugguun verkkoalesta ja kytännyt NOSHin kesäalea tehden täsmäiskuja pienissä erissä. En tiedä, mihin kohtaan mun luonnetta tämä juttu osuu, mutta saan jäätävät kiksit, kun teen norhintaan verrattuna edullisia tarvelöytöjä (edullisihan nämä ei ole koskaan) pitkälle ajanjaksolle. Kaikista eniten fiilistelen sitä, jos saan pienille tytöille mätsäävät, vaan en ihan samanlaiset, asut. Sellainen kun ei ole mahdollista usein edes ei-alesta. Tällä hetkellä meidän kaapeissa odottaakin talven päiväkotivaatteita, jouluvaatteet (ostettu tammikuussa 2021), kevään 2022 vk-asusteet ja kesän 2022 kesävaatteita. 

Kenkien ostaminen on hankalinta. Niissä kun koko pitää olla just eikä melkein. Samoin esikoiselle ostaminen on haastavaa. Varsinkin, kun äiti ei todellakaan osaa ennustaa, mikä on cool ja muodissa vuoden päästä. Kun en edes tiedä enää, mikä tässä hetkessä on esikoisen mieleen. 

Kenen muun perheessä muuten ongelmana se, että tuollaiselle 4.-6.-luokkalaiselle ei löydy enää vaatteita mistään totutusta mallistosta? F ei perusta vielä teiniteinivaatteista, mutta esim Noshilla ja Gugguulla ei ole enää hänen kokojaan. Papulta ollaan ostettu muutama XS, mutta niissä hinta kohoaa aikuisten vaatteissa jo melko korkealle. 

-Karoliina-

 

Lue myös

X