Kolmistaan

Yks maanantai

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Maanantai 23.8

klo 4.57. Kuulen unen läpi itkua. En ensin tajua reagoida siihen, vaikka yleensä ponkaisen ekasta älähdyksestä pystyyn. Olen herännyt kolmen aikaan Mesin vuoksi ja valvonut puolisen tuntia. Samalla raahauduin alakerrasta yläkerran sohvalle nukkumaan. Uni taitaa olla viiden maissa taas jossain syvän unen vaiheessa, koska en herää Mesin huhuiluun ja itkuun heti. Kun ryntään pienten makuuhuoneeseen, on Omppukin herännyt. Mesi rauhoittuu ja nukahtaa heti. Omppu haluaa olkkariin, “minä heläsin jo”. Yritän hyssytellä Omppua sänkyyn takaisin, mutta hän huutaa vain kovempaa. Päätän pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Rullaan lastenhuoneen lattialle yhden futon-patjan auki. Virhe. Omppu vie koko tilan ja minä makaan pelkällä lattialla. Ompun ja minun nukahtaminen kestää ainakin puoli tuntia. En tiedä, mikä Omppua valvottaa, mutta minulle iskee yhtäkkiä kauhea tunne siitä, etten ole kirjoittanut valmiiksi alkavan päivän kaupallista yhteistyötä. Yleensä kirjoitan kaikki viikkoja aikaisemmin Driveen valmiiksi. Kun kello soi kuudelta ja herättää minun lisäkseni juuri nukahtaneen Ompun, arvelen, että ollaan molemmat nukuttu ehkä vartti.

klo 6.00 tulemme Ompun kanssa olkkariin. Peitto päälle ja Pipsa Possua telkusta. Tämä on meidän aamujen vakiojuttu. Mies nousee sängystä ja kömpii yläkertaan. Surautan kahvin ja menen alakertaan pukemaan, meikkaamaan ja laittamaan hiukset. Isken samalla kuivurin päälle, jonka ohjelma on jäänyt illalla kesken (en voi nukkua, jos hurisee) ja laitan pesukoneeseen yhden satsin pyykkiä. Petaan sängyn ja taittelen yhden koneellisen vaatteita. Samalla, kun valmistaudun, kirjoitan puhelimen muistioon hahmotelma siitä, mitä yhteistyöhön kirjoittaisin. Onnekseni minulla on aihio valmiina ja kuvat jo valittu, nyt pitää saada nopeasti homma kasaan. 

klo 6.27 menen yläkertaan. Minun ollessani alakerrassa myös Mesi ja F ovat heränneet. Suukotan tytöt. Mies lähtee vuorostaan alakertaan valmistautumaan töihin. Minä puen tytöt, raivaan lastenhuoneen lattialta pedin, laitan tiskit ja nimikoin taas kasan päikkyyn meneviä vaatteita (aina jotakin jää aamuun).

klo 7.16 alamme pukea tytöille ulkovaatteita. Hyppäämme autoon. 

klo 7.27 olemme päiväkodilla. Siellä tyttöjen riisuminen ulkovaatteista ja käsien pesut.

klo 7.33 astelemme ulos päikystä. Minä haen päikyn viereisestä kaupasta aamupalasmoothien ja perunapiirakan. Yleensä juttelemme automatkan, mutta nyt pyydän, että saisin laittaa IG-yhteistyön ulos rauhassa. Onnekseni kyseessä on muutaman storyn kokonaisuus. Kymmenen yhteistyö-storyn julkaiseminen vie ainakin tunnin, vaikka kaikki matsku olisi kirjoitettu valmiiksi. 

klo 7.56 työpaikalla. Annamme pusut ja toivotamme onnea päivän palavereihin. Minä avaan työpaikan oven. Olen ekana toimiston puolella tänään.

klo 8.02 avaan tietokoneen samalla kun syön aamupalaa. Luen ja vastaan sähköpostit. Kirjoitan ylös päivän tapaamisen pääkohdat. Käyn pakkaamon puolella kurkkaamassa, olisiko yksi tuotetoimitus jo tullut. Ei ole. Siivoan neuvottelupöytää, joka on tapansa mukaan taas räjähtänyt, jotta vieraat mahtuvat pöytään.

Klo 9.00 Aloitetaan palaveri. Se on syksyn ensimmäinen live-tapaaminen työkavereideni kanssa. Istutaan tuolit välissä ison pöydän ääressä, maskit naamalla. Niin tätä aikaa. Monta asiaa voi tehdä etänä, mutta minunkaltaiselleni tekniikkaurpolle jotkut asiat on opettava vain käsin – tänään on sellainen päivä. On ihanaa nähdä näitä ihmisiä: Mikä onni tehdä töitä kivojen tyyppien kanssa, jotka on kaiken lisäksi taitavia työssään! 

Klo 12.07 syödään Woltattu lounas. Mä sain valita paikan. Valitsin Edun herkkukeitaan. I love it. Siipikastikekanaa ja salaattia mulle. 

Klo 14.12 päätetään lopettaa palaveri. Toimistolla porataan, joten päätän lähteä samoin tein loppupäiväksi kotiin tekemään töitä. Melu on aika häiritsevää. Hurautamme copy writerin kanssa kimppataksilla keskustaan.

Klo 14.31 olen kotona Pyynikillä. Esikoinen on bestiksensä kanssa meillä. Minä sujahdan nopeasti alakertaan läppärin kanssa. Keittiössä on hyytävän kylmä. Selviää, että tytöt ovat pitäneet trampalla pomppimisen ajan ovea apposen auki. Syksy on tosiaan tullut. 

Klo 15.58 lopetan työt. Vaihdan kotikollarit päälle ja menen kaivelemaan kaapista jämäiltaruokaa. Esikoiselle perunanachojen jämät, porkkanaa ja jauhelihapihvi. Pienille keitettyjä perunoita, porkkanoita ja jauhelihapihviä. Meille aikuisille kokoan paahtoleivästä, kanttarellikastikkeen jämästä, jauhelihapihvistä ja juustosta lämpimät leivät. Kaikki viikonloput ruuat tuhoutuu mukavasti. 

Klo 16.13 mies ja pienet tulevat kotiin. Lopetan työt ja menen heitä vastaan ovelle. Tytöt ovat hyvällä päällä. Mesillä on päiväkodin lainalapaset. Omat on jäänyt kotiin.

Klo 16.20 lapset syö. Pienistä on tullut levottomia syöjiä päikkypäivän jälkeen. Eivät malta pysyä pöydässä. Ruokin heitä kaikkien sääntöjen vastaisesti SOHVALLE. He syövät. 

Klo 16.30 pienet touhuavat omiaan, esikoinen on pihalla kavereiden kanssa. Me syömme miehen kanssa kaksin. 

Klo 16.42 siivotaan keittiö, siivotaan vähän muutenkin. Kauppakassi tulee. Raivataan jääkaapista kaikki vanhentunut pois (inhotan hävikkiä!) ja sitten täytetään uutta tilalle. 

Klo 17.02 päätetään lähteä ulos. Esikoinen ei halua mukaan. Kaveri on vaihtunut kylässä. Puetaan pienet ja käppäillään puistoon. Minä jään suustani kiinni naapurin kanssa. Sovitaan,että heidän lapsi tulee meille seuraavana päivänä hoitoon illalla. Törmätään puistossa tuttuihin. Ulkona on superihana ilma – kirpsakan kylmä. Rakastan syksyä ja viileitä säitä. 

Klo 18.13 lähdetään käppäilemään kotiin. Kotona pestään tytöt ja annetaan heille iltapalaa. Mies jää ruokailuvahdiksi, minä menen alakertaan laittamaan pyykkejä ja raivaamaan paikkoja. Täytän päiväkotirepuista puuttuvat osat. Iltapalan jälkeen mies ja lapset soittavat vaarille videopuhelun. Mies lukee lapsille iltasadun, minä raivaan iltapalan tuhot. Paistetaan esikoisen tekemät korut uunissa. 


Klo 19.28 esikoisen kaveri lähtee kotiin ja pienet menevät sänkyyn. Jäävät tällä kertaa sinne muitta mutkitta. Minä alan kirjoittaa tätä postausta päivän muistiinpanojen pohjalta ylös, esikoinen tekee iltapalaleivät ja katsoo samalla Netflixiä. Mies on sohvalla puhelimella. Jokainen tekee omaa juttuaan, mutta kiva olla samassa tilassa hetki yhdessä ilman pieniä. 

klo 20.09 esikoinen lähtee suihkuun, mies menee keittiöön tekemään seuraavan päivän ruokaa valmiiksi. Luvassa on lohi-katkarapupastaa.

klo 20.13 esikoinen ei ole mennytkään suihkuun. Huitelee ihastelemassa tekemiään koruja ja tuunaa jotain huoneessaan. Mua raivostuttaa illan vetkuilut silloin, kun pitäisi toimia. Annan palautetta. Menen itse keittiöön ja teen mun ja miehen iltapalan valmiiksi. 

Klo 20.28 esikoinen haluaa sänkyyn. Seuraan häntä. Meillä on tapana jutella ja pötkötellä vierekkäin, niin tehdään nytkin. Voi  kun saisin vielä vuosia kömpiä iltaisin esikoisen viereen: nämä hetket on niin kivoja ja tärkeitä meille molemmille! Aina kikatetaan ja/tai puhutaan suuria. 

Klo 20.48 kömmin miehen viereen sohvalle katsomaan Hit&Run -sarjaa. Loistava! Olen käynyt esikoisen ”nukutuksen” ja telkkuhetken välissä pikapesulla ja pukenut yöppärin päälleni, joten nyt voi laittaa aivot täysin narikkaan ja vaan olla.

Klo 22.38 unille (josta heräämme 00.33 Ompun itkuun ja jonka jälkeen mies valvoi tyttöjen kanssa seuraavat 1,5h). Vuoden eripaikoissanukkumisen jälkeen kuitenkin samaan sänkyyn kömpiminen miehen kanssa tuntuu silti ihan juhlalle (vaikkei siellä koko yötä nukuttaisikaan). 

Sellainen yksi arkipäivä mulla!

 

-Karoliina-

Lue myös

X