kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 26.08.2021

Kierukan laitto, pyörtyminen, remppajuttuja ja muuta

Teksti
Karoliina Pentikäinen
2 kommenttia

Mulla on tapana kirjoittaa postausideoita mun kännykän muistioon. Sitten kun tulee sellainen olo, että mistähän kirjoittaisi, voin vaan selata muistiota ja napata sieltä päivälle sopivat jutut. Kun aloin kirjoittaa tätä tämän päivän tekstiä, päätin napata jutun listalta. Vaan kun ei oikein napannut mikään. Aiheet oli hyviä (hah, koska ne on mun päästä), mutta tänään ei ollut vaan kantaaottavainen olo. Ja koska tämä blogi ja mun oma yritys on kenttä, jolla saan tehdä tasan sitä mitä haluan, päätin kirjoitta vain ja ainoastaan asioista, joista just tänään haluan kirjoittaa. Tässä niitä.

Syksy. Ei ahdista yhtään. Aivan ihana kun sataa ja on sopivasti kylmä. Rakastan pukeutua nahkarotsiin (on muuten uusi, tällä kertaa mahtuu päälle) tai untuvatakkiin ja neuleisiin ja maksimekkoihin. En yhtään tajua just tänä vuonna kesän haikailijoiden perään. Ehkä kun omat kesät ei ole viime vuosina ollut mitään riehakkaita remukesiä, ei kesä ole symboloinut mitään erityistä vapautta verrattuna syksyyn. Perhe-elämässä strukturoitu arki ja koulu ja päiväkoti säästää vanhemman hermoja paljon paremmin kuin kesän sekavuus. En ollut ehkä villi ja vapaa kesällä, mutta olen sitä arkisin töissä klo 8-16.

Pyörtyminen kierukanlaitossa. Mun endometrioosi on räjähtänyt (endo muuten yksi niistä isoista aiheista, joista pitäisi kirjoittaa, mutta en jaksa nyt oikein käsitellä aihetta sen enempää, johon liittyy niin paljon henkistä ja fyysistä kipua, ja joka on itselle henkilökohtaisesti hankalaa) ja siksi sitä pitää hoitaa järeämmin keinoin kuin ennen. Yksi niistä keinoista on hormonikierukka. Mulle asennettiin sellainen eilen ekaa kertaa elämässäni. Ja niinhän siinä kävi, että puudutusaine (tai jännitys) humahti mun nuppiin ja meikäläinen oli hetkisen tajun rajamailla ja sen jälkeen tarkkailulepäämässä, josta mies tuli hakemaan mut kotiin. Mutta kierukka saatiin kuin saatiinkin paikalleen. Pyörtyminenhän ei ole oikein mitään, pyörtyilin lapsen usein kipeänä. Mutta jotenkin siitä jäi outo fiilis koko päiväksi. Se oli yllättävää ja siksi pelottavaa, koska mua on kyllä sörkitty ja tutkittu elämäni aikana eri sairauksien vuoksi niin paljon, etten osannut odottaa moista. Onni onnettomuudessa oli, että miehen pitkä työpäivä oli aamulla peruuntunut ja hän pääsi mua hakemaan. Mun alkuperäinen suunnitelmahan oli, että siitä mä sitten pyöräilisin kierukan jälkeen hakemaan pienet päikkäristä ja olisin yksin lasten kanssa illan.

Remonttihommelit. Petra-Miisa, joka auttoi meitä kodin remonttien ja sisustusten kanssa jo muuttovaiheessakin vuosi sitten, kävi meillä eilen kylässä. Ollaan asuttu nyt vuosi tässä kodissa ja sinä aikana ollaan havaittu muutamia kohtia meidän kodissa, joille voisi tehdä muutoksia, jotta just meidän perheen elämä näiden seinien sisällä sujuisi parhain päin. Vaikka koen olevanikin oman elämäni sisustusarkkitehti, on se pakko myöntää, että ammattilainen on ammattilainen. Moni sellainen ongelmakohta, jota olen pähkäillyt kuukausitolkulla ilman ratkaisua, Petra-Miisa ratkaisi tuosta vaan. Nyt vaan pitäisi mennä hattu kourassa pankkiin kysymään vähän lisälainaa ja räjäyttää sitten kämppä uuteen uskoon. (Ainiin: Ja sitä ennen pitäisi suostutella mies tähän samaan remppaintoon mukaan).

Vapaa viikonloppu -ehkä. Meidän piti mennä miehen kanssa täksi viikonlopuksi Pyynikille Festivaali-festareille ja mun piti itse asiassa olla siellä myös osin töissä. Koska festarit on peruttu, mutta hoitajat buukattu, me mennäänkin miehen kanssa hotelliin viikonlopuksi. Siis jos ei kukaan tule kuumeeseen, oksennustautiin, koronaan…Tiedätte kyllä. Tässä on tämä jos-aspekti aina mukana. Mutta kyllä houkuttaa ajatus siitä, että voidaan vaan löhöillä viikonloppu ilman huolenhäivää. Ollaan ehkä vielä vähän enemmän mökki-ihmisiä kun hotelli-ihmisiä (tämä asia muuttunut muuten mun kohdalla iän myötä, kohta olen varmaan myös sienestysihminen ja bingo-ihminen), mutta ehkä voin just ja just elää king size -sängyn ja huonepalvelun kanssa.

Kärrynpyörä. Tuli hyvä mieli, kun osasin sen vielä, tuli testattu viime viikolla. (Plus tällä tekstin pätkällä nivon kätevästi tämän postauksen kuvan tähän tekstiin).

Semmosta vaan tänään!

-Karoliina-

Kommentit (2)

Liittyy etäisesti aiheeseen: onko tämmöisen hyvänmielen perhebloggarin elanto kiinni siitä että elämässä tapahtuu pääosin kivoja asioita? Ja ikävät asiat ei ole mitään liian ikävää kuten joku yhtäaikainen hometalo+neliraajajahalvaantuminen+puoliso rakastuu anoppiin+alien abduction-systeemi? Eihän sitä jaksaisi varmaan jaksaisi tällöin loputtomasti teeskennellä olevansa kiinnostunut mistään uusista sukkamalleista vai jaksaisiko?

Ihana postaus! Toivottavasti pääsette hotelliin!<3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X