Mä kirjoitin sunnuntaina siitä, kuinka mulle kodin sijaintipaikka keskustassa on yksi tärkeimmistä kriteereistä, jos mietin kodin yhteyttä henkiseen hyvinvointiin. Vaikka kyseessä olikin vain postaus kodista ja sen herättämistä tunteista minussa itsessäni, huomasin pian, että kodista puhuttaessa emme koskaan puhu vain kodista. Koti tosiaankin heijastelee meidän arvoja ja elämäntyyliä ja se on ihmisiä erottava ja yhdistävä tekijä. Mun inboksi luonnollisestikin tulvi viestejä, mutta jopa tänne blogiin tuli kommentteja, vaikka blogikommentointi on kutistunut aika minimiin näin Instagram-aikakautena. Toisissa kommenteissa kompattiin mun tuntemuksia ja toisissa taas kerrottiin jonkin toisenlaisen asumismuodon eduista ja haitoista.
Mä huomasin jo kyseistä postausta kirjoittaessani, että oli todella vaikea pukea omat tuntemukset sanoiksi niin, ettei siinä sivussa dissaisi toisten ihmisten kotia. Koska aina kun kertoo omista kurjista fiiliksistä jotakin asiaa kohtaan, voi luoda helposti sen kuvan, ettei kenenkään muunkaan pitäisi ko.asiasta tykätä. Ja niinhän näitä asioita ei tietenkään pitäisi tulkita, vaan totta kai unelma-asumismuotoja on niin paljon kuin ihmisiäkin. Sen lisäksi, että asumista ohjaa raha ja työt, vaikuttaa toki kodiksi tuntuvan kodin löytämiseen oma historia, mahdollinen puoliso, harrastukset ja elämäntyyli. Ja moni muukin seikka.
Mä huomasin mulle tulleissa viesteissä tosi suuren tunnelatauksen. Moni koki, että omaa valintaa tuli puolustella (oli se sitten sama tai eri kun mulla) ja mä myös huomasin, että suhtauduin kaikenlaisiin kommenteihin itsekin tosi tunteella. Vastailin tavanomaista enemmän ja pidemmin lausein inbox-viesteihin. Ja heti kun joku vähänkin mainitsi, ettei kommentoija itse voisi asua “yhtä ahtaasti” kuin meidän perhe tai kutsui meidän kotia toimimattomaksi, mulle nousi suojamekanismit pintaan. Tuntui ihan sille, että jos joku arvosteli kotiani, olisi hän samalla myös arvostellut minua ihmisenä. Se, miten asuminen menee tunteisiin ja mistä kotihäpeäkin johtuu, liittyy varmasti siihen, että koti on niin henkilökohtainen paikka. Monille — kuten mulle — koti on sellainen satama, jonne kutsun vain rakkaimmat ja jossa olen ikään kuin suojassa. Siksi kotiin liittyvät tunteet ovat myös tosi suuria.
Mä olen jo kauan odottanut, että mun eteen tupsahtaisi oivallus siitä, mihin suuntaan voisin omia some-kanaviani viedä. Olen odottanut jotain uutta ja inspiroivaa ja nyt musta tuntuu, että olen löytämässä sen asian äärelle. Vaikka koti on henkilökohtainen ja omaa reviiriä, kiinnostaa mua siitä huolimatta kirjoittaa siitä yhä enemmän. Tuntuu sille, että myös mun koti-instagram-tili (@pieni_talo_pyynikilla) odottaa vaan sitä hetkeä, että saan oivalluksen tehdä tuota tililä uudella tavalla ja ajan kanssa. Ja eipähän kaupunkiasumisesta ja pienen tilan asumisestakaan kaikki aiheet ole todellakaan vielä koluttu. Saa nähdä, mitä kaikkea tässä vielä keksiikään.
Kivaa iltaa sinne! Kiinnostaako asumisasiat sua?
-Karoliina.
Kommentit (7)
Itsekin koko aikuisiän asunut keskustassa ja tilanne ei ole muuttunut vaikka perheeseen on tullut lapsia. Huomaan että erityisesti perheellisenä keskustassa asuminen herättää ikään ja sukupuoleen katsomatta voimakkaita tunteita niin vieraissa kuin lähipiirissä. Olen saanut kuulla olevani snobi, hipsteri tai kuinka elämänlaatu paranee kun asuu lähellä luontoa. Tähän vielä kun lisätään että asumme vuokralla niin mielipiteet vain lisääntyvät ja olen kuullut lukuisia kertoja kuinka heitämme rahaa hukkaan joka kuukausi maksamalla vuokraa. Tuntuu että on olemassa normi, jossa kun ensimmäinen lapsi ilmoittaa tulostaan tulisi perheen viimeistään silloin ostaa perheasunto lähiöstä tai kehyskunnasta. Ja jos poikkeat tästä normista, olet oikeutettu arvosteluun. Meille keskusta asuminen tarkoittaa että kaikki lapsiperheen palvelut ja työpaikat ovat lähellä, välimatkoihin ei mene aikaa ja arjessa jää enemmän aikaa perheen yhdessä oloon, lisäksi se tarkoittaa meille yhteisöllisyyttä, jolloin kavereita löytyy niin aikuisille kuin lapsille heti kun astuu ovesta ulos. Luonnon helmaankin pääse 10-15 minuutissa. Vuokra-asuntomme on tilava ja kohtuuhintainen ja rahaa jää muulla tavalla sijoittamiseen. Varmasti nämä asiat toteutuisivat muuallakin kuin keskustassa, mutta toivoisin ihmisiltä avoimempaa suhtautumista jos toisen asuminen poikkeaa omasta asumisen ratkaisuista. Onnellista ja taloudellisesti järkevää lapsiperheen elämää voi elää monella tapaa. ❤️
Mä olen aina miettinyt, että haluaisi päästä kurkistaa ns tavallisiin koteihin. No siinäpä pulma mikä on tavallinen? Mutta miten siisti juttu sarja tulisi minun mielestä, siitä että mennään esim sinne 70 luvun alueen taloihin. Tehdään juttu niistä ihmistä ja taloista.
Nähdä niitä ei niin trendikkäitä koteja, minusta nekin kodit/ihmiset ansaitsisi tulla nähdyksi.
Ehkä mua kiinnostaa jotenkin kodit/ihmiset joille se tyyli ja sisutus ei ole niin tärkeää.
Kotien tarinat on minusta kiinnostavampia. Se mitä ne seinät on kuullu ja nähnyt.
Minusta on liikuttava esim se, että pukuhuone penkki on kulunut koska minun perhe on siinä istunut.
Asumisasiat kiinnostaa. Itsekin perheellinen keskusta-asuja ja onnellinen sellainen ❤️
Aaah I see. En ole Instagramissa, joten olen ajatellut, että onpa harmillista ja aika ankeetakin, ettet ikinä vastaa mihinkään blogikommentteihisi. Vastaat siis – kuitenkin tulee fiilis, että koska tämä on se paikka, missä postaukset ovat ja täällä on mahdollisuus kommentoida, toisi vastaaminen lisäarvoa lukijoille 🙂
Olisi mielenkiintoista lukea postaus miten koet teidän asunnon käytännöllisyyden. Minullakin on muodostunut mielikuva, että asuntonne tilat on kovin ahtaat ja epäkäytännölliset, mutta ehkä ne eivät sitä ole! Tai sitten ovat, mutta kivat naapurit kompensoivat asuntovaunun vessan kokoa vastaavan vessan ja pyykkihullon makkarissa.
Koti on hyvin intiimi aihe. Jonkin verran samanlaista tunnetta itselläni herää esimerkiksi toisten ihmisten ammattien arvostelu. Kommentointi ”miten kukaan voi tehdä tuollaista työtä?” päin naamaa tuntuu omituiselta. Itse sitä on kuitenkin oman ammatin (tai kodin) kohdalla tehnyt päätöksen, jonka taustalla on plussien ja miinuksien huolellista punnitsemista, ja plussat ovat ylittäneet miinukset. Tällaiset päätökset on tehty aina henkilökohtaisista mieltymyksistä käsin ja päätökseen vaikuttaa tietenkin sen hetkinen elämäntilanne ym.. Esimerkiksi asumisen suhteen aivan eri asia asuuko kotona kolme teini-ikäistä vai onko lapsista kaksi vielä pieniä, kuten teillä.
On tietenkin kiva, että aiheista viriää keskustelua, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen katsoo asioita aina omasta lähtökohdastaan (jolloin se oma mielipide on aina se oikea 😊).
Moikkis❣️
En lukenut kommentteja, mutta kyllä- koti on niin kovin paljon, ihan jokaiselle. Jännä, miten tunnistin itseni viime postauksestasi ja silti elän itse suht korvessa tällä hetkellä. Minusta tuntuu, että minussa on monta puolta ja erilaisia tarpeita myös asumisen suhteen. Voisin hyvin nauttia keskustan tuntumassakin. Mutta nyt luonto ja rauha on ykkönen- johtunee hyvin sosiaalisesta työstä ja runsaasta esillä olemisesta. Silti kaipaan paljon kaveritreffejä, kulttuuria ym. Onneksi sekin onnistuu! Vaan nautitaan omista valinnoista ja elellään arvostaen toistemme pesiä. ❤️