Kolmistaan

10 x vinkkiä ruuhkavuosista selviämiseen

Teksti: Karoliina Pentikäinen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Musta on kiva fiilis, kun alkaa olla sellainen tunne, että ollaan löydetty joku rauha tähän olemiseen kahden vuoden tosi rankan vaiheen jälkeen. Ensin oli kaksosvauvavuosi ja sen jälkeen (ja päällekkäin) yksi vielä sitäki rankempi vaihe meidän perheessä (josta en sen enempää kirjoita, koska siihen liittyy muitakin ihmisiä kuin minä). Ja vaikka nyt on hässäkkää ja ruuhkavuosia, on tässä sentään joku järki. Nyt taas nauran, en saa paniikkikohtauksia ja olen pääosin sillä fiiliksellä, että tästä tullaan selviämään. Elämästä siis. 

 

Koska tiedän, että moni teistä siellä ruudun takana on samanlaisessa tilanteessa kuin minäkin – eli onnellinen, mutta helkkarin väsynyt ja kädet täynnä – listasin omia pelastusrenkaitani ruuhkavuosiin. Jaa alle omat helpotusvinkkisi, voidaan ottaa neuvoja ja apua toinen toisiltamme. 

 

  1. Ulkoilu. Mä en ole ennen ollut mikään ulkoilmaihminen, mutta pienten tyttöjen syntymä on pakottanut mut sellaiseksi. Meillä ulkoillaan vapaapäivinä ainakin pari kertaa päivässä ja arkena kerran (ja lapset toki päiväkodissa ennen sitä kahdesti). Meidän pienet tytöt ei ole kauhean hyviä leikkimään sisäleikkejä, mutta ulkona he touhuaisivat tunti tolkulla. Ulkoilu siis antaa lapsille puuhaa. Se myös pelastaa kiukkuiset päivät ja väsyneet hetket. Kun sisällä alkaa riitelyttää ja itkettää, pakataan lapset heti ulos, jolloin tilanne ei karkaa käsistä. Tuntuu sille, että kun pienet saa ovesta ulos, kaikki kitinä loppuu siihen. Raikas ilma tekee myös tosi hyvää omalle päälle. Mulla on usein työpäivän jälkeen sellainen stressaantunut ja tunkkainen olo, koska tuijotan 8 tuntia putkeen ruutua. Ulkoilu tasaa mieltä ja poistaa päivän stressit. Mun pää hajoaisi monenakin päivänä, jos ei voisi viedä tätä sakkia pihalle. Ulkoilu pelastaa melkein kaikelta! 
  2. Ruokahommien oikaisut.  Kaikki sellaiset asiat, jotka helpottaa ruokahuoltoa, on arjen pelastus. Ruokaboksi, Ahlmannin valmisruuat ja sunnuntaina ruokien preppaus seuraavaa viikkoa varten on aivan ehdotonta. Myös se, että edellisiltana tehdään seuraavan päivän ruoka, helpottaa seuraavana päivänä iltapäivätouhuja valtavasti – silloin lapset saa ruokittua heti töiden jälkeen, eikä nälkä kasva kellään liian suureksi. 
  3. Vähempi tavara. Me ei olla minimalisteja, mutta pyrin siihen, että meillä olisi joka vuosi vähemmän tavaraa kuin edellisvuonna. Koska mitä vähemmän tavaraa on, sitä helpommin koti pysyy siistinä. Tai jos ei pysy siistinä, ainakin on helpompi ja nopeampi siivota. Vähempi tavara myös helpottaa tavaroiden etsimistä. Tai oikeastaan: Kun tavaraa ei ole liikaa, ne hukkuvat harvemmin. 
  4. Lasten vaatteiden perkaus tasaisesti. Liittyy edelliseen, mutta on musta oma kategoriansa. Kaikki lapset kasvaa, ja mun mielestä arkea vaikeuttaa kauheasti, jos kaapeissa on liian pieni vaatteita ja kenkiä. Siksi vaatteiden perkaus ja kiertoon laitto ainakin kerran vuosineljänneksellä on ihan must. 
  5. Tärkeisiin asioihin keskittyminen. Mun suorittajaluonteella meinaan välillä lipsahtaa pelkkään touhuamiseen eteenpäin. Tyyliin “nyt tämä iltapala ja hampaanpesu ja sitten ne pyykit ja tässä välissä tiskit”. Mua auttaa ihan aidosti arjessa se, että pysähdyn päivittäin touhuamisen keskelle miettimään mun rakkaita ja niitä ihania hetkiä, joita saan kokea. Hyvä esimerkki viime yöltä: Pienet tytöt heräsi joskus yhden aikaan, ja kekkuloivat yli tunnin ylhäällä. Mä virkistyin liikaa ja mua alkoi ärsyttämään, koska tiesin, etten saa unta moneen tuntiin (niin kun en sitten saanutkaan). Kun siinä ahtaalla patjalla yritin könöttää Omppu vieressäni, tajusin, ettei tilanne nyt niin paha ollutkaan. Sainhan nuusksia ihanaa hiuspehkoa ja ottaa pienen, ihanan, tytön ihan lähelle kainaloon. Tuli hetkessä tosi onnekas olo. 
  6. Oma aika. Ymmärrän, että totaaliyksinhuoltajien ja esim erityislasten/sairaiden lasten vanhempien on usein tosi vaikea saada omaa tai parisuhdeaikaa, mutta mä uskon, että pienetkin hetket ilman lapsia antaa voimia perusarkeen. Mun ajatusmallissa lasten hyvinvointi tulee kaiken edelle, mutta toisaalta se, miten aikuiset voi, vaikuttaa myös suoraan lapsiin. Huomaan, että oma jaksamiseni on henkisesti ja fyysisesti on hetkessä parempaa, kun saan silloin tällöin käydä kauneushoidossa, ulkona kävelemässä, treffeillä miehen kanssa tai viinillä ystävien kanssa. Sekin jeesaa jo kauheasti, kun lasten mentyä nukkumaan voi katsoa lempisarjaa miehen kainalossa, herkkuiltapalaa syöden. 
  7. Ylpeydestä ja ”minä itse -asenteesta” luopuminen. En ole paras tyyppi antamaa neuvoja tässä, mutta opettelen koko ajan ottamaan apua enemmän vastaan. No man is a island -iskulause on konkretisoitunut ruuhkavuosina. Ei tässä voi yksin, eikä aina edes kaksin, porskuttaa. On ihanaa, kun voi vertaistukena auttaa vaikka samassa tilanteessa olevia naapureita…ja toisaalta silloin “uskaltaa” ottaa myös apua vastaan. Mulle helpointa tukeutua toisiin on silloin, jos voin itse tehdä vastapalveluksen tai voin maksaa palvelusta. Siivouspalvelun ja kauppakassipalvelun käyttö on helpointa, koska en jää velkaa kenellekään. 
  8. Armollisuus. Typerä muotitermi, mutta vaan niin totta vanhemmuudessa. Meillä se tarkoittaa vaikkapa tätä: Mun ihanneminä on sitä mieltä, että lapset ei saisi katsoa tv:tä ja syödä samanaikaisesti. Mutta koska pienet tytöt on nykyisin tosi huonoja syömään, mutta heräävät silti nälkään keskellä yötä, ollaan alettu ruokkia heille iltapuuro suoraan lusikalla suuhun, TV:n ääressä. Kaikkien mun ideologioiden vastaista toimintaa, mutta on tässä elämässä nyt vaan asia, joka pelastaa isommalta pahalta. Tällaisia esimerkkejä olisi varmasti satoja. 
  9. Häpeämätön nautiskelu. Koska elämä on tässä vaiheessa hyvin pitkälle työn tekemistä – palkkatöiden, kotitöiden ja lastenhoidollisten töiden – ne hetket, kun saan rentoutua, käytän myös häpeämättömästi hyväksi. Mä ymmärrän tosi hyvin sen tunteet, kun omilla menoilla alkaa hiipiä ikävä puseroon ja haluaa katsella kännykästä vaan videoita omista lapsistaan. Me tehdään miehen kanssa sitä joskus jopa iltaisin, kun lapset nukkuu seinän takana!  Pyrin siitä kuitenkin pois, koska tiedän, että oma aika tulee käyttää täysillä, koska se on niin harvinaista herkkua. 99% elämästä omia lapsia saa katsella ja kuunnella kuitenkin livenä. Syyllisyys ei kuulu siis nautiskeluhetkiin.
  10. Lapsista ja perheestä nauttiminen! Ei ole vastakohta edelliselle, vaan molemmat tukevat toisiaan. Mun mielestä ruuhkavuosien parasta antia — kaiken kaaoksen keskellä — on just ne ruuhkavuodet. Älytön voimavara on se, jos osaa tempautua virran ja ruuhka vietäväksi ja ajatella, että tämä pyöritys on parasta bestiä. Koska harva meistä ajautuu kuitenkaan perhe-elämään vastoin tahtoaan ja suurin osa meistä pitää lapsia (ja mahdollista puolisoa) elämän parhaana juttuna. Mä en oikein osaa samaistua sellaiseen “no nää lapset nyt vaan tulee tässä kyljessä, sivutuotteena -ajatteluun”. Toki jos sellainen ajattelu tuo onnea ruuhkavuosiin, fine. Mutta itse ajattelen, että elämän parhaita asioita on paras kohdella parhaalla tavalla. Niistä on paras ajatella parhaita ajatuksia. 

 

Oliko sulla listassa tuttuja juttuja? Poistaisitko jonkun ja mitä asioita itse lisäisit?

 

-Karoliina-

 

Kuva: Noora Näppilä

Lue myös

X