Kun lapset nukkuu eri aikaan - Mistä aikuisten aika?
Siinä se mun kysymys nyt sitten on. Otsikossa. Että miten? Miten olette tämän muissa saman tilanteen perheissä ratkaisseet?
Kun meidän kaksoset syntyivät, oli esikoinen viettänyt ainoan lapsen eloa liki 9 vuotta. Oli tietysti alusta asti selvää, että elämä, vanhemmuus ja sisarussuhteet olisi vähän erilaiset verrattuna siihen, jos esikoisen ja pienten ikäero olisi vain muutaman vuoden.
Pääasiassa iso ikäero on minusta aika positiivinen juttu. Esikoisesta on (niin halutessaan) valtava apu pienten kanssa. Varsinkin silloin, kun toinen vanhempi on yksin lasten kanssa, esikoisen rooli kasvaa. Hän osaa leikittää, pitää seuraa, olla turvana ja konkreettisina lisäkäsinä. Myös ison ja pienten suhdetta on ihana seurata. Pienet — tietysti — ihailevat isosiskoa. Ja pienet osaavat söpöydellään myös houkutella muuten jo omissa oloissaan (ja kaverioloissa) viihtyvää varhaisteiniä perheen mukaan esimerkiksi ulkoiluille. Kun söpö kaksivuotias huutaa esikoisen oven takana: “Mun toive, isosisko mukaan”, on isosisko vaikeampi vastustaa ulosmenoa kuin aikuisten sitä pyytäessä. Uskon, että ihaillun ja pystyvän isosiskon rooli tekee myös tosi hyvää esikoisen identiteetille.
Esikoinen on – verrattuna moniin luokkakavereihinsa – nukahtanut iltaisin melko aikaisin. Vaan sillepä on tullut stoppi tämän syksyn aikana. Se aika, missä koko tyttökolmikko oli nukahtanut poikkeuksetta ysiin mennessä, on nyt takana. Vaikka esikoinen tekisi kaikki iltarituaalit normaalisti ja valot sammutettaisiin kuten ennen, ei hänelle tulekaan uni useinkaan ennen kymmentä. Yksinkertaisesti unen tarve vaan vähenee, kun ikää tulee.
Suurin ongelma tässä on meidän aikuisten kannalta se, että meidän yhteinen aika typistyy iltaisin liki nolliin. Ja jos se typistyy iltaisin, se typistyy täysin, koska esikoisen myöhäisempi nukahtaminen ei anna aikaa aamuihin, koska silloin pienet tytöt heräävät kuitenkin ennen kuutta.
Meillä on ollut tähän asti tapana viettää miehen kanssa iltaisin yhteistä aikaa. Olla läsnä toisillemme ja sillä tapaa pitää parisuhdetta ja mielenterveyttä pystyssä. Illalla ollaan juteltu ne keskustelut ja annettu ne suukot, joita lasten valvoessa ei voi tehdä. Mulle itselleni erityisesti se aika, jossa yksikään lapsi ei vaadi yhtään mitään, on erityisen tärkeää siksi, että introverttina ison perheen meteli on joskus ihan fyysisesti huonovointiseksi tekevää. Siksi se illan happi, jota lasten yhtäaikainen nukkuminen on mahdollistanut, on ollut äärimmäisen tärkeää.
Ymmärrän, että ketään ei voi pakottaa nukahtamaan, oli kyseessä sitten lapsesta tai aikuisesta. Eikä esikoista voi herätelläkään aikaisemmin – kukkuu jo nyt pikkusiskojensa melujen vuoksi kuuden jälkeen.
Olen alkanut pohtia, pitääkö meidän ottaa miehen kanssa kerran kuussa ihan oikeasti, järjestelmällisesti, yksi hotelliyö, jolloin saadaan varastettua sitä ilta-aikaa, mikä meille on ennen järjestynyt itsestään? Miten te olette ratkaisseet tällaisen ongelman? Nimittäin mitä isommaksi esikoinen kasvaa, sitä myöhempään hän varmasti kukkuu (kylillä,apua!).
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit
Toi mistä kirjoitat on selvästi asia, johon kaikki törmää. Ja joka kerta yllätyksenä.
Kun mun nuoriso alkoi valvoa myöhempään, olin ”tolaltani”. Nyt ne valvoo jo mua pidempään.
Mistä aika sille parisuhdeajalle? Yksi ystäväni sanoi että makuuhuoneeseen lukko ja TV päälle 😀
Sopeutua on vaan pakko. Lapset vanhenee ja vähentää nukkumista. Vaikka ei olisi esikoista, niin pienetkin kasvaa jossain vaiheessa ja taas sama edessä.
Olisi pitänyt pikkulapsiaikana muistaa arvostaa aikaista nukkumaanmenoa 😅
Kommentit
Eikö esikoinen ole kuitenkin isänsä luona säännöllisesti? Jos silloin saisi enemmän aikaa teille 🙂
Ottamatta sen enempää kantaa ihmisiin, joihin tämä postaus ei liity, meillä ei tosiaan ole viikonloppuja, jolloin esikoinen ei olisi kotona. Paitsi toki joskus satunnaisesti kaverilla tai sukulaisissa.
Ahaa, no tämmöstä selvää vihjailua sun somessa on nyt ollutkin jo pitkään.. harmi juttu, mutta noh eihän se tietty seuraajille kuulu.
Hotelliyöt säännöllisesti sitten, jos niihin on vaan mahdollisuus!
Itse asiassa mun somessa tai missään mun kansvissa ei ole ollut minkään sortin vihjailua. On vaan asioita, jotka ei ole ollut julkisia, niistä ei sen enempää siksi somessa ole. Jos ihmiset sen sijaa tekee päätelmiä sitten siitä, ketä kullakin ruokailulla on ruokapöydässä tai kuka milloinkin mukana ulkoilulla, se on sitten oma lukunsa. Tähän postaukseen haluan aitoja vinkkejä ja siksi myös haluan sen oikaista, milloin meillä on mahdollisuus aikuisten aikaan ja milloin ei.
Sitten vain turvaverkot käyttöön ja lapset hoitoon tai hoitaja kotiin.
Ajan myötähän se helpottaa ,kun pienet nukkuu pitempään ja tuleva teinikin nukkuu myöhään aamulla.
Vai voisko sen hetken järjestää vaikka keskellä päivää ruokatunnilla?
Minä, jolla ei ole 5 ja 2 vuotiaiden sekalaisesti nukkuvien lasten äitinä ollut lähestulkoon ollenkaan parisuhdeaikaa kahteen vuoteen, sanon tämän kliseen, johon uskon: tämä aika menee tosi äkkiä ohi, ja me on päätetty kestää tämä läpi harmaan kiven ja nauttia niistä ohimenevistä kahden keskeisistä minuuteista pitkin viikkoa🙊
Haluaisikohan esikoinen yökyläillä vaikka kerran tai pari kuussa?! Silloin iltaan jäisi vanhempien aikaa ja esikoinen saisi varmaan mieluista kaveriaikaa! Ja halvempaakin on kuin hotelliyö kerran kuussa!
Meillä on lapsilla kahdeksan vuoden ikäero. Kolmevuotias nukahtaa yleensä 20.00, viimeistään 20.30. Sen jälkeen hetken jutustellaan isomman kanssa rauhassa. Ysin maissa toivotetaan hyvät yöt ja me vanhemmat vetäydytään omaan makkariin ja isompi omaan huoneeseen. Kukaan ei enää sen jälkeen kysele, häiritse tai vaadi. Aluksi tuntui ”julmalta” jättää isompi lapsi iltaisin ilman huomiota, mutta kun tajuttiin että myös hän nauttii rauhasta, niin ei olla siitä enää huolta kannettu 😊
Ihan pakko vaan kommentoida, että kun se teini-ikä iskee, niin se teini jää kukkumaan kun vanhemmat menee nukkumaan:D
Just näin. Siinä vaiheessa kun vanhemmat menevöt nukkumaan niin teinit menee suihkuun tai tulee keittiöön kolistelemaan. Jostain syystä he myös puhuvat facetime puhelut (kaiuttimella) kavereiden kanssa aina siinä kympin jälkeen.
Tarvitseeko esikoinen aikuisen huomiota tms sen 21-22 välisen ajan kun pienet ovat jo nukahtaneet mutta hän ei? Jos tarvitsee niin ehkä voisi sopia että viikossa olisi yksi tai useampi vai aikuisten ilta, jolloin te saisitte olla kahdestaan ja ei saisi ”häiritä”. Toki akuutit tilanteet tai muut hädät ovat asia erikseen
Itse olen isosta perheestä (uusioperhe) ja meillä oli silloin tapana, että jokainen isompi lapsi meni samoihin aikoihin omaan huoneeseen illalla. Syötiin esim yhteinen iltapala, sitten iltapesut yms ja sit oli aika mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Huoneessa sai vapaasti touhuta (itse esim rakastin kirjoja ja oli parasta illalla lukea omassa huoneessa) ja sitten käydä nukkumaan jossain vaiheessa. Yleensä äiti tai isä kävi vielä katsomassa/sanomassa hyvää yötä siinä vaiheessa, kun itse olivat menossa nukkumaan. Pienemmät tietysti menivät omien rytmien mukaan ja muistan, että oli aina tietty nukkumaan meno aika sanottu tietyssä iässä, mutta esim teininä niitä ei sit enää kauheesti noudatettu tai valvottu 😀
Jälkeenpäin oon juuri pohdiskellut tätä sillä, että varmasti isä ja äiti halusivat myös rauhoittua illalla ja saada yhteistä aikaa ja heillä oli meille tällänen ratkaisu.
Saman asian kanssa kipuiltu muutama vuosi, lapsilla ikäeroa 5 ja 6 vuotta nuorimmaiseen. Teinit kukkuu illat eikä omaa aikaa juuri ole. Meillä toki nuorin kohta 10 joten käydään kaksin lenkillä. Ja kun lapset oli pieniä vietettiin säännöllisesti kaksin aikaa, hotellissa, mökillä, ulkomailla.Silloin myös sai lapset helpommin hoitoon, isommat kun eivät enää kauheasti halua lähteä kotoa mihinkään.
Meillä menee ihan niin, että lapsille kerrotaan, että yhdeksältä loppuu palvelu ja alkaa aikuisten oma aika. Siihen mennessä on jokainen lapsi omissa huoneissaan ja kaikki päivän tärkeät asiat juteltu. Muut mieleen tulevat kerrotaan sitten taas huomenna.
Meillä myös ”palvelun tasoa” rajattu. Tosin yhtään taaperoa ei enää olekaan talossa.
Aikuisten makkarissa on myös lukko. Tästä joku voi nyt ajatella, että lapset traumatisoituu, mutta enemmän ehkä kuitenkin siitä, jos ovea EI saisi lukittua.
Tuoko esikoisen isäviikonloput yhtään helpotusta arkeen? Oliko sun sisko myös joskus lasten kanssa?
Meillä on kaksi lasta, joilla ikäeroa 7 vuotta. Meillä on käytössä tuo sama, mitä tässä pari kertonut, että arkisin yhdeksän aikaan illalla alkaa aikuisten oma aika. Esikoinen siinä kohtaa joko menee nukkumaan tai lukee omassa huoneessaan. Sitten meillä on aikaa syödä yhdessä miehen kanssa iltapala, katsoa jotain sarjaa ja hetki jutella.
Toisaalta sitten perjantai-iltaisin pidetään esikoisen kanssa leffailtaa/sarjamaratoonia, eli silloin hän valvoo kanssamme pidempään ja herkutellaan. Se on myös kiva perinne, joka aloittaa mukavasti viikonlopun ja joka on tosi kiva hetki kolmistaan.
Meillä alkaa joka ilta 20.30 ”hiljaisuus” talossa. Sen jälkeen isommat saavat olla huoneissaan 21.30 asti laitteilla(tämän jälkeen tuovat itse ne keittiöön lataukseen) ja 22asti saa sitten vielä puuhastella ja valmistautua uneen. Ja yleensä tuossa kohtaa tulevat ja huikkaavat vielä hyvät unet meille. Välillä pidämme vkl leffa yms iltaa, että pienet nukkuu ja isommat valvoo. Meillä on myös kerran kuussa kotona hoitaja yön yli. Kuitenkin aattelen ettei arkea jaksa jos ei saa yhtään omaa aikaa iltasta ja huokaista, itselleni se on monesti eka kerta kun istun alas koko päivänä ja saan syödä rauhassa.
Meillä kolme isompaa koululaista (9-12v) ja sitten 1v. Kaikki menevät ”nukkumaan” viimeistään klo 21. Eli menevät omiin huoneisiin. Nuorimmat oikeasti nukkumaan ja vanhin, jolla unen tarve vähäisempi, lueskelee, kuuntelee BookBeatia jne. (Vanhimmalla nukahtamisen kanssa välillä vaikeuksia, eikä siihen todellakaan auta liian aikainen nukkumaan käynti. Hän tietää nykyisin aika hyvin, milloin ”kannattaa” sammuttaa valot ja käydä oikeasti nukkumaan, jotta uni tulee.) Vanhin myös saa nukkua aamulla pisimpään (tai siis SAISI, ellei pienin herättäisi kaikkia viimeistään klo 7), koska koulu alkaa joka päivä vasta 9.45. Tämäkin sotkee unirytmiä suhteessa muuhun perheeseen.
Mutta ymmärrän tuskasi, aikuisten oma aika/parisuhdeaika on kyllä tärkeää. Itsellekin just se, että voi vaan raatona maata sohvalla ilman että kukaan vaatii mitään.
Meillä vähän samaa ongelmaa, lapsilla ikäeroa 8 vuotta. Lisänä hankaloittaa miehen reissutyö ja oma kolmivuorotyö. Joskus nuoremman nukkumaan mennessä käyty saunassa kahelleen et pystyy juttelee ilman että teini kuulee. Mutta kovin vähällä on parisuhde aika, ei juurikaan tukiverkostoa joka auttaisi. Teini välillä menee isälleen että sillon paremmin onnistuu, Ellen sitten itse ole töissä. 🙈
Päikkäriajat hyödynnettiin kyllä aikoinaan, nykyään ei semmosia meillä ole. 😅 Joskus lahjonu teinin nuoremman kans lähipuistoon et saanu viettää laatuaikaa. 🤭
Onneksi teillä sun vanhin lapsi viettää aikaa myös isänsä kanssa viikonloppuja, niin saatte välillä aikaa kun pienet (toivottavasti) elää samassa rytmissä!
F. n on aina välillä isällään Helsingissä, että saatte omaa aikaa. Lisäksi teillä on isovanhemmat, kummit ja ystäviä, joille saatte lapsenne yökylään. Meillä kaikki isovanhemmat kuolleet, kummit ei välitä eikä saada lastamme koskaan mihinkään yökylään. Viimeksi oltiin miehen kanssa kaksin hotellissa varmaan n 6v sitten, kun isovanhemmat vielä eli.
Onko mahdollista viettää yhteistä aikaa muulloin kuin illalla? Etäpäivinä lounasta yhdessä, lasten hakeminen yhdessä hoidosta ja sitä ennen lenkillä käyminen jolloin pystyy hyvin juttelemaan arkiset jutut tai joten tämän tyyppistä joka ei vaadi hurjasti suunnittelua.
Illaksi kannatttaa sopia että myös isommalla rauhoittumisen aika alkaa tiettyyn aikaan omassa huoneessa, jolloin koti muuten jää aikuisten käyttöön. Isommalle voi olla myös kivaa se että saa puuhailla omiaan hetken ennen nukkumaan käymistä eikä vaadi tuolloin aikuisten aikaa.
Meillä ikäero 4-vuotta ja isompi nyt 10v ja nuorempi 6-v. Menneet jo pitkään eriaikaan nukkumaan, mutta isomman kanssa sopimus että viimeistään 21 omaan huoneeseen lukemaan tai muuta puuhailemaan.
Tietty jos mahdollista on mennä hotelliin kerran kuussa niin menkää ihmeessä sehän on vain kivaa jos tuollainen on järjestettävissä, mutta myös muita päivittäin toistuvia juttuja kannattaa arkeen rakentaa.
Pienet jotka tarvitsevat unta ja nukahtavat ajoissa (2v 5v ja 7v) Menevät sänkyyn klo 20.
Vanhin (10v) aloittaa omat iltahommat kun pienemmät ovat sängyssä. Ollaan sovittu, että viimeistään klo 20.30 on omassa huoneessa ja siellä voi lueskella muttei mitään älyvempuloiden kanssa pelailua, äänikirjaa saa kuunnella, nukahtaa yleensä 21-21.30 välillä.
Tätä ”omaan huoneeseen” konseptia voi tietysti toteuttaa lapsen unirytmin mukaan 🙂 meillä tätä ei noudateta isomman kohdalla viikonloppuisin ellei hän itse sitä halua. On toiminut, ja parisuhde aikaa on joka ilta 🥰🥰
En ole parisuhteessa mutta minulla on lasten ikäerojen kanssa vastaava tilanne. Kun olen laittanut pienen (2v) nukkumaan, syön vielä iltapalan yhdessä keskimmäisen (11v) kanssa ja jutellaan siinä jotakin ja ehkä saatetaan saunoa tms. Hänkin vetäytyy omaan huoneeseensa 20.30-21 aikaan ja omia aikojaan nukahtaa. Isoin (13v) tulee usein sisälle vasta 21 aikaan ja jos hän tulee näin myöhään hänelle ei ole enää kummosiakaan palveluita tarjolla 😅 Käytännössä jos tässä olisi toinen aikuinen, aikuisten keskustelulle jäisi illalla kyllä hyvin aikaa sillä isotkin touhuilevat paljon omiaan. Rauhallinen seksiaika sen sijaan…. Noh, siihen saattaisin kaivata sen jonkin säännöllisen treffijärjestelmän. 😅 Nyt olen jo tilanteessa, että käyn aiemmin nukkumaan kuin tuo esikoinen.
Täälläkin iltaisin molemmat vanhemmat on talon hiljennyttyä ihan puhki ja valmiita petiin. Tästä johtuen me olemme siirtyneet aamiais- ja lounastreffeihin aina silloin tällöin, vähintään kerran kahdessa viikossa. Lapsi on hoidossa ja vanhemmat huomattavasti virkeämmässä moodissa kuin iltaisin. Tämä tietty edellyttää joustavaa työaikaa tai lähellä sijaitsevia työpaikkoja. Mutta toimii ainakin meillä yllättävän hyvin.
Ehkä sitä aikuisten keskinäistä omaa aikaa vain pitää tiivistää ja palastella:Käydä lapsille kuulumattomat keskustelut vaikkapa iltalenkillä,whatsappissa (loistava monenlaiseen viestintään…) tms. ja pussailla ne lasten silmille sopimattomat pussailut sitten kun myös isompi lapsi on nukahtanut. Ihan lähivuosina (jos koskaan lasten kotona asuessa)tilanne ei nimittäin entiseen palaa,joten ehkä vain on aika uudenlaisten toimintamallien.Hotelliloma kerran kuussa on varmasti oikein hieno ratkaisu, jos sellaiseen rahkeet ja tukiverkot riittää, mutta ehkäpä tuohon arkiseen elämään se ei sitä ratkaisevaa helpotusta tuo, aika paljon paineita kylläkin (järjestelyt,sairastumiset,muut peruuntumiset->odotukset,pettymykset jne.).Lounastreffit toimii,toki aikaa ei ole hukattavaksi silloinkaan😅
Meilläkin teinit valvoo kun pienet jo nukkuu ja oikeastaan sekin on aika ihanaa!Palvelua he eivät enää klo.21 jälkeen saa,vaan jokainen puuhailee vähän omiaankin, vetää happea pitkän päivän päätteeksi, mutta hyvin pitkälle samassa tilassa.Tuntuu vieraalle ajatus siitä,että kaikki sulkeutuisivat omiin huoneisiinsa valvomaan.Kuitenkin viimeistään klo.22 myös teinit vetäytyvät yöpuulle arkisin,toki unta saattavat odotella sängyissään hetken.Sitten jää vielä aikaa myös ihan puhtaasti parisuhteelle. Toki harrastavassa perheessä on myös iltoja,että harkat,pelireissut jne.muuttavat illan aikatauluja ja silloin nukkumaanmeno venyy.
Näillä eväin me on kahlattu jo varsin pitkä pätkä ruuhkavuosielämää ja tähän saakka selvitty aika mallikkaasti,säilytetty keskusteluyhteys ja intohimo. Toki kun on paljon lapsia,ei parisuhdeaikaa ole ylenmäärin vuosiin ollutkaan,eikä muunlaista olemista enää oikein muista arjessa kaivatakkaan.
Toi mistä kirjoitat on selvästi asia, johon kaikki törmää. Ja joka kerta yllätyksenä.
Kun mun nuoriso alkoi valvoa myöhempään, olin ”tolaltani”. Nyt ne valvoo jo mua pidempään.
Mistä aika sille parisuhdeajalle? Yksi ystäväni sanoi että makuuhuoneeseen lukko ja TV päälle 😀
Sopeutua on vaan pakko. Lapset vanhenee ja vähentää nukkumista. Vaikka ei olisi esikoista, niin pienetkin kasvaa jossain vaiheessa ja taas sama edessä.
Olisi pitänyt pikkulapsiaikana muistaa arvostaa aikaista nukkumaanmenoa 😅